TunnustustenLuola.fi

Tykkään kylmästä maksalaatikosta.

Mua ärsyttää kaikki amikset jotka aina ajelee tuolla kaduilla vanhalla toyotalla. Tästä syystä aina kun näen toyotan yksinäisenä parkkipaikalla kusen sen konepellille toivoen että kusen haju tunkeutuu sisälle.

Olen ihastunut yhteen meidän luokkalaiseen tyttöön mutta en uskalla kertoa sitä hänelle. Ja olen kuullut että hän saattaisi olla ihastunut minuun ja itsekkin epäilen sitä. olen 13-vuotias

Olen 25 vuotias mies, jolla on yhä poikuus tallella.
Olen pitkä ja melko komea(omakehua, mutta tiedän missä menen...)
Olen kyllä tehnyt naisten kanssa kaikkea muuta, kuten tyydyttänyt laivalla naisen oraalisesti ja sormia käyttäen, mutta jostain syytä itse akti on jäänyt tekemättä. Naisten kanssa keskustelu on täysin sujuvaa ja saan hyvin paljon hymyjä ja vihjailuja tuntemattomilta naishenkilöiltä esim. baareissa.

Ongelmani on että en osaa/uskalla tehdä aloitetta jos kohde on täysin tuntematon. Jos jostain syystä keskustelu kuitenkin alkaa, niin en ilkeä ehdottaa mitään kovin tuhmaa tai muuten vihjailevaa. En pelkää seksiä ja minusta se on täysin normaali osa elämää.
Kaikki tämä on niin kovin per**stä! En ymmärrä mikä minua vaivaa. Haluaisin kyllä aloittaa ihan pidempiaikaisen suhteen, mutta minkäs teet kun on näin "saamaton".
Lievästi sanottuna rasittavaa...

Olen ihastunut pahan laatuisesti. Sattuu kun ei tänää nähdä.Oon maailman sitoutumiskammosin ihminen ja tällänen kaipuu on mulle ihan uutta.
Osa musta sanoo että 'Pakene!' mutta toinen osa näkee vaan sydämiä. Pelottaa kamalasti... mutta oikeestaan se tuntuu hyvältä :)

kaverini on sitä lajia. hän on kaunis ihana ja täydellinen, mitä minä en ole. hänellä poikaystävät tuppaavat vaihtumaan joskus aika tiuhaankin tahtiin. kun hänelle sitten tulee ero jonkun unelma tyypin kanssa, olen salaa mielessäni vahingoniloinen. hävettää, mutta minkäs teet.

Minä rakastan poikaystävääni.

Olen 30 vuotias mies. Sain uuden työpaikan. Työni on kivaa ja jännittävää. Palkkani on 8770 euroa kuukaudessa. Sen lisäksi saan työsuhde-etuina auton, asunnon ja kulukorvauksia 1800 euroon saakka kuukaudessa. Kaiken tämän lisäksi työkaverit ovat ihan supermukavia.

Olen antanut itsestäni muille ihmisille tietynlaisen kuvan. He uskovat, että arvostan ihmisten sisäistä olemusta ja olen niin epäpinnallinen kuin vain voi olla.
Todellisuudessa en voisi pitää miehestä joka olisi ruma kuin sika, vaikka hän olisi sisäisesti kuinka ihana.
Pidän aivan mielettömän paljon pitkähiuksista miehistä, enkä edes katso lyhythiuksisiin päin.

Ahdistaa olla tällainen.

Minua on alkanut vituttaa avovaimoni jatkuva vehtaaminen suhteemme lopettamisesta. Minua pännii myös se, että itse rakastan kyseistä naista todella paljon. Silti tekisi mieli "pettää varastoon", jotta jos jäisi yksin, voisi aina tuudittautua siihen, että on joskus edes pettänyt. Olen sisältä täysi sekasorto, minulla on aina vähintään kaksi erilaista mielipidettä asioista. Olenkohan skitsofreenikko? Huumeitakin olen käyttänyt, paljon.

Olen syönyt mansikoita

Vihaan Idols-kilpailun tuottamien "tähtien" biisejä ja sitä, että etenkin siihen kolmanneksi tulleeseen monet tytöt on ihan hulluna, onneksi minä en ole vaikka olen teini-ikäinen tyttö. Katselisivat miehiä, kuten eräät meistä. Niin ja onneksi niitä biisejä ei tarvitse kuunnella.

Minua ärsyttävät teinien keskustelupalstoilla pyörivät murrosikäiset tyttölapset, jotka keskustelevat tuntikausia ripsiväreistä ja hiusten pesuväleistä ja vaatetyyleistä niin kuin ne olisivat elämää tärkeämpiä asioita. Eikö niiden tyyppien päissä muuta liiku? Sitten minua ärsyttävät naispuoliset massateinit, jotka eivät koulussa voi mennä yksin vessaankaan, vaan tarvitsevat sinne aina jonkun kaverin mukaan (onneksi ei koppiin asti), ja yleensäkin sellaiset ihmiset, jotka eivät pärjää puoltakaan minuuttia yksin, ovat säälittäviä ja rasittavia.

Minusta tuntuu että minulla on jokin mielenhäiriö. Saatan vain yllättäin herätä aivan oudosta paikasta muistamatta mitään viime päivistä. Kaverini sanovat vain minun olleen hieman outo vime päivinä. En uskalla mennä lääkäriin koska pelkään että minut suljetaan laitokseen tai joudun syomään lääkkeitä (minulla on fobia molempiin). En käytä huumeita enkä juo kuin noin kerran pari kuukaudessa.

Kuuntelen Elämä Lapselle -konsertin artistien tekemää Eternal Flame -biisiä ja hoilaan mukana. Kuvittelen kuullostavani loistavalta, mutta todellisuudessa lauluni on luultavasti kammottavaa.

N18

Runkkasin puberteetti iässä paljon - päivittäin. Suosikki paikka tehdä se oli perjantai sauna, meillä oli tapana käydä saunassa niin että minä menin ensin ja äiti tuli sitten perästä. Kerran tuli pirut mieleen ja aloitin masturboimisen vaikka tiesin etten ole yksin enää kauaa. Kuulin kuinka ovi kävi, kiihotus vain lisääntyi ja päätin, että ajoitan laukeamisen hetkeen kun mutsi avaa pesuhuoneen oven ja näkee minut penis kädessä.
Ja niin tein ja tämä hävettää vieläkin 22 vuoden jälkeen tapahtuneesta.

Olen nyppinyt alapääkarvani pinseteillä. Toteutin tätä mm. työpaikan vessassa.

uuh, jim morrisonilla on seksikäs ääni

Minun elämäni:
1.herään aikaisintaan kahden-kolmen aikaan iltapäivällä
2.en tee mitään muuta kuin katson teeveetä ja juon aamukahvit kunnes kello on viisi, menen suihkuun ja olen naama punaisena netissä suihkun jäljiltä ainakin puoli kahdeksaan asti kunnes salkkarit alkaa.
3.kaverini piipahtaa kylässä aina samoihin aikoihin, katsomme teeveetä, puhumme paskaa ja käymme parvekkeella röökillä.
4.puoli kymmenen kaverini bussi lähtee pois
5.katson teeveetä, olen mesessä muiden kavereitteni kanssa
6.kello on 3:58 yöllä, olen edelleen netissä, en enää löydä mitään kiinnostavaa joten lähettelen kaikkea paskaa kavereiden sähköposteihin.
7.nukahdan ehkä jossain välissä
8.herään aikaisintaan kahden-kolmen aikaan päivällä

jne. saatan lojua asunnossa monta päivää käymättä oven toisella puolella.

elän vain viikonloppuja varten. Ja kun perjantai koittaa, teen mahdollisimman paljon pahaa ja hauskaa kun kerkeän, menee aina aamuun asti ja lauantaiaamupalaksi kaljaa. Sunnuntainakin yleensä. Usein viikot ovat niin tylsiä että juon arkenakin pari päivää. Joskus viikkoja putkeen. Elämässäni ei tällä hetkellä ole muuta iloa kuin juhliminen. En käy koulua, en osaa varmaan edes laskea enää yksinkertaisiakaan laskutoimituksia. Lopetin työt, olen laiska. Äiti on huolissaan, kannattaisi ollakkin. Antakaa apua tai edes pari koria kaljaa. En voi mennä enää pitämään hauskaa ilman viinaa, on kurjaa olla selvinpäin. En voi siis mennä mihinkään ns. normaalien 'entisten' ystävieni kanssa, vaan vietän aikaa ryyppyseurassa, jossa ihmiset ovat iältään 16-46.
Välillä tuntuu että yritän tahalleen koukuttaa itseäni asioihin, esim. pameihin. En tiedä miksi, en saa niistä mitään iloa. Onko edes mahdollista olla alkoholisoitunut huumeiden väärinkäyttäjä ja samalla nettiriippuvainen nörtti.

Ahdistaa niin saatanasti.
Olen vuoden sisällä valmistumassa koulustani, mutta opiskelumotivaationi on tippunut ennen näkemättömän alas. En oikeasti haluaisi työskennellä opiskelemallani alalla, sillä kiinnostus siihen, kuten myös alalla työskenteleviin/opiskeleviin tyhjäpäisiin pintaliitäjiin on lopahtanut täysin viimeisen puolen vuoden sisällä. Tässä vaiheessa tuntuu kuitenkin siltä, että uuden koulutuksen hommaaminenkin on vähän turhan myöhäistä, eikä tätäkään koulua viitsisi nyt kesken enää jättää, kun on opintolainat ja muut. Tuntuu siltä että ajaudun tahtomattani ammattiin, jossa en halua olla.

Opiskelun lopettaminen pyörii päässäni koko ajan siinä määrin, että välillä on vaikea keskittyä mihinkään kun vituttaa niin paljon tämä nykyinen tilanne. Iltaisin pyörin sängyssäni ja mietin miten voisin lopettaa koulun kesken niin, ettei siitä koituisi ongelmia itselleni tai millä tekosyyllä seuraavana päivänä voisi jättää menemättä kouluun.