TunnustustenLuola.fi

Opin vasta tänään tekemään kunnon kainalopieruja. Olen kahdenkymmenen.

minua ärsyttää vamhat ihmiset jotka kuvittelevat että maailma pyörii heidän napansa ympärillä ja nuoret eivät tiedä mitään. tänään olin eräällä huoltoasemalla tilaamassa ruokaa justiin kun oli minun vuoro niin eikähän joku eläkeläinen änkenyt eteeni ihan tosta noin vaan rikkomaan "pelimarkkojansa" ja tekemään kenoansa voi hemmetti siinä vaihees mulla pimahti ja se vaari kuuli kunniansa (no nyt ei ole kuukauteen asiaa sille huoltoasemalle mutta kannatti).
Juuri tälläisten esimerkien takia teemmekin ilkivaltaa parin kaverin kanssa ilkivaltaa vanhoille ihmisille, kaadamme heidän roskikset rikomme puutarhatontut, viemme irtaimistoa ajelemme heidän kauniilla puutarhoilla mopoillamme. en nyt ehä ole kauhean ylpeä tästä mutta miettiköön vanhemmatkin ihmiset.

ei tää periaattees mikään tunnustus oo, mut kokeilen jos vaikka autais kun sa kirjotettua johonkin...
Mä en saa mun exää pois millään mun mielestä! me ei oltu ees kauaa yhessä, eikä meillä muutenkaa ollu mitenkää ihmeellinen juttu... Kerranki kun mä luulin et löysin sellasen jätkän jonka kans pystyisin oleen normaali ja rakastua kunnolla nii joku meni kummiski vikaan, taas niinku aina. Jos mä vaan saisin unohettua sen nii kaikki ois ehkä taas hyvin, tai sitte ei... eikä ees helpottanu

Vihaan äärettömästi pinnallisia ja itseään täynnä olevia ihmisiä.

Vihaan exääni ja tiedän että on aivan täysi petollinen huora. Silti osa musta kaipaa häntä edelleen. Oli ainoa nainen jota olen todella rakastanut.

Nykyinen tyttöystäväni ei anna. Pian sorrun pettämään. Kun/jos tilaisuus tulee.

Mun tekee mieli seksiä, aina.

En pidä yksin olosta ja olen siksi ennemmin seurustelusuhteessa vaikkei muuten olisi mitään yhteistä. En meinaa löytää tarpeeksi samanhenkistä kumppania.

Tiedän, että pystyisin tappamaan paskamaisen ihmisen silmääkään väräyttämättä. En silti tee niin.

Olen älykäs, mutta laiska.

Mies, 20

Juttuhan meni näin... Oltiin seminaari tilaisuudesa tampereen lähettyvillä kunnes ilta saapui ja viunasta rupes kiduksiin uppoamaan. Noh! kun viinat oli sitten loppu niin päätettiin tilaa tilataksi ja lähteä kohti Tampereen keskustaa ja kiertelemään baareja... Aseman baarin jälkeen meikäläinen alkoi olla niin tuubassa ettei järki sitten enään pysynyt hyppysissä! Jossain vaiheessa siinä keskuskatua vastaan tuli 5 henkilön naispolttari seurue jotka tuttuun tapaan yrittivät rahastaa kadulla olijoita. Myös meikäläistä! Nooh! Hyvin meni siihen asti kun ne yritti tupuuttaa mua tekemään heidän ilokseen jotain. Ja teinkin!!! Heitin siinä keskellä risteystä vaatteeni pois ja pistin vielä kuperkeikkaa että oikein ois ollu hauskaa.... OLIKIN! Kunnes poliisit saapui paikalle ja korjasi mut alastomana takapenkille. Hauskuus ei siihen jäänyt... Poliisilla se hauskaa vasta tuntui olevankin. Olin heppu E-Suomesta jolla oli vaatteet jääny kadunvarteen, ei puhelinta, ei rahaa..... Eehehehe!!! Kotiuduttuani seuraavana päivänä oli sinä kertomista emännälle ja muille tutuille..!!! NOLOTTAAA!!!

Tykkään kylmästä maksalaatikosta.

Mua ärsyttää kaikki amikset jotka aina ajelee tuolla kaduilla vanhalla toyotalla. Tästä syystä aina kun näen toyotan yksinäisenä parkkipaikalla kusen sen konepellille toivoen että kusen haju tunkeutuu sisälle.

Olen ihastunut yhteen meidän luokkalaiseen tyttöön mutta en uskalla kertoa sitä hänelle. Ja olen kuullut että hän saattaisi olla ihastunut minuun ja itsekkin epäilen sitä. olen 13-vuotias

Olen 25 vuotias mies, jolla on yhä poikuus tallella.
Olen pitkä ja melko komea(omakehua, mutta tiedän missä menen...)
Olen kyllä tehnyt naisten kanssa kaikkea muuta, kuten tyydyttänyt laivalla naisen oraalisesti ja sormia käyttäen, mutta jostain syytä itse akti on jäänyt tekemättä. Naisten kanssa keskustelu on täysin sujuvaa ja saan hyvin paljon hymyjä ja vihjailuja tuntemattomilta naishenkilöiltä esim. baareissa.

Ongelmani on että en osaa/uskalla tehdä aloitetta jos kohde on täysin tuntematon. Jos jostain syystä keskustelu kuitenkin alkaa, niin en ilkeä ehdottaa mitään kovin tuhmaa tai muuten vihjailevaa. En pelkää seksiä ja minusta se on täysin normaali osa elämää.
Kaikki tämä on niin kovin per**stä! En ymmärrä mikä minua vaivaa. Haluaisin kyllä aloittaa ihan pidempiaikaisen suhteen, mutta minkäs teet kun on näin "saamaton".
Lievästi sanottuna rasittavaa...

Olen ihastunut pahan laatuisesti. Sattuu kun ei tänää nähdä.Oon maailman sitoutumiskammosin ihminen ja tällänen kaipuu on mulle ihan uutta.
Osa musta sanoo että 'Pakene!' mutta toinen osa näkee vaan sydämiä. Pelottaa kamalasti... mutta oikeestaan se tuntuu hyvältä :)

kaverini on sitä lajia. hän on kaunis ihana ja täydellinen, mitä minä en ole. hänellä poikaystävät tuppaavat vaihtumaan joskus aika tiuhaankin tahtiin. kun hänelle sitten tulee ero jonkun unelma tyypin kanssa, olen salaa mielessäni vahingoniloinen. hävettää, mutta minkäs teet.

Minä rakastan poikaystävääni.

Olen 30 vuotias mies. Sain uuden työpaikan. Työni on kivaa ja jännittävää. Palkkani on 8770 euroa kuukaudessa. Sen lisäksi saan työsuhde-etuina auton, asunnon ja kulukorvauksia 1800 euroon saakka kuukaudessa. Kaiken tämän lisäksi työkaverit ovat ihan supermukavia.

Olen antanut itsestäni muille ihmisille tietynlaisen kuvan. He uskovat, että arvostan ihmisten sisäistä olemusta ja olen niin epäpinnallinen kuin vain voi olla.
Todellisuudessa en voisi pitää miehestä joka olisi ruma kuin sika, vaikka hän olisi sisäisesti kuinka ihana.
Pidän aivan mielettömän paljon pitkähiuksista miehistä, enkä edes katso lyhythiuksisiin päin.

Ahdistaa olla tällainen.

Minua on alkanut vituttaa avovaimoni jatkuva vehtaaminen suhteemme lopettamisesta. Minua pännii myös se, että itse rakastan kyseistä naista todella paljon. Silti tekisi mieli "pettää varastoon", jotta jos jäisi yksin, voisi aina tuudittautua siihen, että on joskus edes pettänyt. Olen sisältä täysi sekasorto, minulla on aina vähintään kaksi erilaista mielipidettä asioista. Olenkohan skitsofreenikko? Huumeitakin olen käyttänyt, paljon.

Olen syönyt mansikoita

Vihaan Idols-kilpailun tuottamien "tähtien" biisejä ja sitä, että etenkin siihen kolmanneksi tulleeseen monet tytöt on ihan hulluna, onneksi minä en ole vaikka olen teini-ikäinen tyttö. Katselisivat miehiä, kuten eräät meistä. Niin ja onneksi niitä biisejä ei tarvitse kuunnella.

Minua ärsyttävät teinien keskustelupalstoilla pyörivät murrosikäiset tyttölapset, jotka keskustelevat tuntikausia ripsiväreistä ja hiusten pesuväleistä ja vaatetyyleistä niin kuin ne olisivat elämää tärkeämpiä asioita. Eikö niiden tyyppien päissä muuta liiku? Sitten minua ärsyttävät naispuoliset massateinit, jotka eivät koulussa voi mennä yksin vessaankaan, vaan tarvitsevat sinne aina jonkun kaverin mukaan (onneksi ei koppiin asti), ja yleensäkin sellaiset ihmiset, jotka eivät pärjää puoltakaan minuuttia yksin, ovat säälittäviä ja rasittavia.

Minusta tuntuu että minulla on jokin mielenhäiriö. Saatan vain yllättäin herätä aivan oudosta paikasta muistamatta mitään viime päivistä. Kaverini sanovat vain minun olleen hieman outo vime päivinä. En uskalla mennä lääkäriin koska pelkään että minut suljetaan laitokseen tai joudun syomään lääkkeitä (minulla on fobia molempiin). En käytä huumeita enkä juo kuin noin kerran pari kuukaudessa.

Kuuntelen Elämä Lapselle -konsertin artistien tekemää Eternal Flame -biisiä ja hoilaan mukana. Kuvittelen kuullostavani loistavalta, mutta todellisuudessa lauluni on luultavasti kammottavaa.

N18