Minulla katkesi suhde noin 1,5 kuukautta sitten mieheen, jota rakastin ja rakastan vieläkin. Hän kyllästyi ja oli jo löytänyt kauniimman ja nuoremman ja paremman. Vaikka minusta tuo tyttö on ruma, typerä ja kaikin tavoin huonompi. Mutta selvästi kyse on reeboundista. Inhottavaa nuoleskelua ja rakkauden vannomista kun törmään heihin, muutoin saan kuulla, ettei mies voisi vähempää välittää tästä tytöstä. Se kuitenkin särki sydämeni ja minä kostoksi iskin nuoren uskovaisen miehen, joka kaiken huipuksi on neitsyt. Mukava sylikoira, joka tekee mitä haluan ja palvoo minua. Kaikin tavoin kaikin aikaa. Ja vannoo rakkauttaan. Tämän tarkoitus oli näpäyttää entistäni, joka vieläkin on se elämäni suuri rakkaus, ja jota itken vieläkin öisin. Nyt minua painaa synnintuskat, koska leikin periaatteessa mahtavan ihmisen tunteilla, enkä edes välitä. Minä olen sekaisin, pitäisi päästä eroon menneestä ja vanhan suhteen muistoista ja päästää tämä nuori poika elämään elämäänsä, mutten pysty kumpaankaan. Märehdin olotilassa ja vihaan itseäni. Ja kaikkia muita.