Olen ollut viime kesästä asti ihastunut pikkuserkkuuni, koska hän on kaikilla mittareilla mitattuna kaunein ihminen, johon olen elämäni varrella törmännyt. En pysty kertomaan tästä asiasta hänelle, koska pelkään sitä häpeän tunnetta, mikä iskisi minuun jos ja kun hän sanoisi minulle, ettei tunne samoin. Kirjoittelemme silloin tällöin toisillemme sähköpostilla, tekstiviestitkin lentävät välillämme joskus, yleensä minun aloitteestani. Muutaman kerran olemme puhuneet puhelimessa menneen vuoden aikana. Olemme kotoisin samalta pienehköltä paikkakunnalta, mutta välimatkamme on opiskelupaikoistamme johtuen n.200 km. Molempien opiskelukiireiden vuoksi olemme nähneet vain muutaman kerran vuoden aikana yleensä kahvinjuonnin merkeissä. Ystäväni eivät ole muuttaneet asennoitumistaan minua kohtaan eivätkä pidä minua omituisena ihmisenä asian vuoksi, mutta en ole heiltäkään saanut yksiselitteistä ohjetta siitä, miten voisin kertoa asian ihastumiseni kohteelle häpäisemättä itseäni. Asia ahdistaa minua ajoittain suunnattomasti. Tiedän, että ihastumisessani ei ole mitään laitonta tai epäilyttävää, mutta häpeän tunteen pelko on liian suuri, jotta voisin kertoa hänelle suoraan tunteistani.