Uskon Jumalaan vain siltä varalta että jos se todella on olemassa, ei tarvitse olla huolissaan. Vitustako sitä voi olla varma, kun uskontojakin on niin paljon ja kaikki vaan kiertää suoran kysymyksen vastaamalla, että kaikki uskonnot on oikeita. Eli siis kaikki jumalat, henget, buddhat mitä onkaan on olemassa? Jeesus on messias, sanoo kristityt. Juutalaiset vastaa: vitut se mikään messias oo, tapetaan se. Jehovat pistää että vain 140 000 pääsee taivaaseen ja loput jehovat jää maan päälle haahuileen. Islamin uskoiset sanoo että Allah se jumala on. Mikä vitun Allah? Sama heppu kuin meidän Jumala? Ja mitä vielä muuta: kuoleman jälkeen tulee lehmäksi, haamuksi mitä ikinä. Vaihtoehtoja on rajattomasti, ja kaikki on niin ristiriitaista. Ei helvetti näiden uskonasioiden kans hajoo pää.
Nauran kaikille "kiihkouskovaisille", jotka tuhlaa elämänsä uskomishommiinsa munkkina, pappina, whatever. En ala turhaan kuluttamaan (ainoaa?)elämääni palvontaan, jos Jumalaa ei sitten olekaan. Mutta tässä ohimennen uskon siihen, ja jos se sitten onkin olemassa, pääsen kuoleman jälkeen paratiisiin (eikös se niin mene?). Ehkä tämä on jonkinlaista viisautta pelata varman päälle.
Sitten kun kuolen, ja tuleekin tieto että mormoonit ne olikin oikeassa, niin potkin sen joukon johtajaa perseelle ja haistatan vitut koko hommalle. Silloin ei enää kiinnosta kohtalo.
PS. Purin ajatukseni tänne, kun ei näistä asioista osata puhua. Aina kun puhutaan uskonasioista, niin aihe vaihtuu parissa sekunnissa, tai koko homma menee läpän heitoksi.