Olen pettänyt poikaystävääni monta kertaa. Mitta on tullut täyteen aikoja sitten. Olen kertonutkin sen mutta se ei vaan tajua. Hommailee rivitalonpätkää ja perheautoa ja hokee vaan että kyllä tää tästä. Onhan se tosi ihana ihminen. Mutta kun mä en ole. Ei kiinnosta mitkään rauhalliset koti-illat. Toivon koko ajan että se jättäis mut tai jäis kiinni jostain minkä takia voisin jättää sen. Sitä ei tapahdu. Suunnittelen katoavani heti kun se on mahdollista. Kerään tarpeeksi rahaa, pakkaan kamani ja häivyn vaan. Vaikka tulen kyllä törmäämään siihen, koska en tahdo vaihtaa kaupunkia. Vittu!