Ehkä tämä selkeyttää päätäni.
Voin pahoin tälläkin hetkellä. Siis fyysisesti. Pelkään, että minut tunnistetaan tästä.
Olen nuori tyttö. Ja pelkään poikaystäväni ajavan minut anoreksian partaalle. Tai ei se ole hänen vikansa. Minä vain luulen, etten kelpaa hänelle. Nautin näläntunteesta, mutta samalla tunnen syyllisyyttä etten syö, sillä minulla on epäilty mm. diabetesta. En anna poikaystäväni myös koskea itseeni, koska olen karvainen ja se ällöttää itseänikin. Olen tyhmä, tiedän. Yleensä minulla on hyvä itsetunto ja en välitä ihmisten puheista, mutta jotenkin haluan vain miellyttää poikaystävääni liikaa. Ennen en välittänyt mitä mieltä muut olivat minusta. Nyt pukeutuessanikin mietin mitä mieltä poikaystäväni olisi siitä, koska hän on monta kertaa arvostellut omaperäistä pukeutumistyyliäni. En kuitekaan haluaisi menettää häntä. *pudistelee päätään*
Saa antaa palautetta. Vähän järkeä tähän pieneen päähän.
*kiitos*