Olen kohta nelikymppinen ihanainen, onnellinen nainen. Tunnustan tässä oman kokemukseni koska haluan auttaa niitä naisia jotka eivät enää tunne oman lemmentunnelinsa nautintoa ja haikailevat ison munan perään siinä toivossa että vielä tuntisivat jotain.
Olin itse samassa kierteessä vielä muutama vuosi sitten. Jätin pitkäaikaisen miesystäväni, koska en enää tuntenut mitään, seksi ei enää sujunut eikä mikään muukaan. Etsin epätoivoisesti isokaluisia miehiä siinä toivossa että he saisivat turtuneen ja löystyneen tussukkani vielä heräämään. Hetkellistä helpotusta koin aina välillä mutta lopulta ei isompikaan kanki enää auttanut. Lähteeni oli kuivunut ja tunnoton ja tunsin itseni pettyneeksi ja vihaiseksi.
Sattumalta luin erään lehtijutun lantionpohjan lihasten harjoittamisesta. Hyvä ystäväni kertoi minulle kokeilleensa näitä harjoituksia ja kertoi niiden ihmeellisestä vaikutuksesta. Aloin tosissaan harjoittelemaan. Onneksi ihanat ystäväni kannustivat ja rohkaisivat minua. Se harjoittelu ei ollut mielestäni mitään helppoa mutta sillä oli mielettömän hyvä vaikutus. Tunsin itseni virkeämmäksi ja itsevarmemmaksi. Aloin tosiaan taas tuntea jotain ihanaa lemmenluolassani. Pian huomasin, että ihan tavallisen kokoinen ja vaatimattomampikin kalu intoutui hurjiin suorituksiin kiinteytyneessä, uudestisyntyneessä hunajaonkalossani. Isommat munat kun tahtovat jäädä ainakin oman kokemukseni mukaan liian löysiksi, miekkosten kun pitää pumpata sitä verta sinne isompaan patukkaan enemmän, eikä sitä aina tahdo riittää sinne asti... Kovin kalu, mitä olen saanut nauttia oli jokseenkin tavallisen kokoinen. Lopuksi haluan sanoa teille, että kannattaa tosiaan kokeilla sitä lantionpohjan treenausta, ei miesten vuoksi vaan ihan oman nautinnon vuoksi. Me ihanat naiset ansaitsemme sen!