#21135 18.12.2004

Vihaan ihmisiä, jotka paasaavat verorahojen ym. yhteiskunnan varojen käytöstä työttömien ja muiden vähäosaisten, kuten narkomaanien hyväksi. Jaottelen ihmiset useisii eri ryhmiin. Yksi ärsyttävimmistä ovat juuri nämä "Mene töihin, laiskuri! Haluatko tapella, luuseri? Älä puhu noin isänmaasta, petturi!"-tyypit.

Ja sitten pitää joka itsenäisyyspäivä paasata niistä sotaveteraaneista ja ylipäänsä sodistamme ja muista isänmaan ihmeistä. Tuskin sotaveteraanit itsekään ovat koskaan olleet niin yltiöhurmioituneita tästä kansallisuudestamme kuin nuo nykypäivän natsit, jotka vieläpä kehtaavat haukkua skini- ym. piirejä, ollen itse vielä pahempia. Onko todellakaan kiihkoisänmaallisempaa kansaa kuin Suomi? Eikö itsenäisyyteemme todellakaan mahdu mitään muuta kuin sodat ja niistä paasaaminen?

Eihän me edes olla enää mitään itsenäisiä, maailmassa toimivat joka puolella rahan lait, raha sanelee meidänkin politiikkamme ja luo koko valtiollisen identiteettimme. Kannattiko itsenäisyyttä edes säilyttää. Kymmenettuhannet kaatuivat turhaan, olisimmepa vain antautuneet ja itsenäistyneet viimeistään Neuvostoliiton hajottua. Norjakin joutui Natsi-Saksan alaisuuteen, ja miten kävi? Heidän miestappionsa olivat parikymmentä kertaa pienemmät ja he onnistuivat itsenäistymään heti sodan päätyttyä.

Voi vittu että Suomi on paska maa. Metsät vaan tuhotaan ja joet ja pellot pilataan. Ja mitäs muuta. Ei ehkä äskeisen perusteella uskoisi, mutta olen erityisen kiinnostunut Adolf Hitleristä ja hänen elämästään. Miksei hänestä voi olla kiinnostunut ilman että heti aletaan syyttämään natsiksi? Milloin tässä maailmassa voidaan puhua Stalinista, Hitleristä ym. neroista ilman murskaavaa, murhanhimoista paheksuntaa. Voin tuonkin jälkeen silti sanoa, että tuskin on olemassa tyhmempää sakkia kuin jotkut nahkapäät, jotka hakkaavat somaleita ym. meitä suomalaisia parempia ihmisiä. Toisaalta, hah hah, onko ärsyttävämpiä ääliöitä kuin vasemmistolaiset takkutukat, lävistyksiä pursuavat "radikaalit", jotka kuitenkaan eivät ymmärrä mistään puhumastaan mitään. He saavat voimaa vain toisten kaltaistensa joukosta, eivät älynlahjoistaan tai asioidensa tärkeydestä. Vitun laumaeläimet.

Samanlaisia typeryksiä ovat myös nuorukaiset, joilla on vastakkaisen sukupuolen edustajia ystävinään. Siis ystävinään!! Kyllä seurustelu- ym. kumppanit ymmärtää, mutta että ystävinä?!?! Miksei minulle ikinä kerrottu, että ystävyyssuhde vastakkaista sukupuolta edustavan henkilön kanssa on mahdollinen. Ehkä se olisi onnistunut minultakin. Miksi ylipäänsä tässä maailmassa suosituimpia ja menestyneimpiä ovat ne kaikkein typerimmät, epämielenkiintoisimmat ja naurettavimpia ajatuksia omaavimmat henkilöt?

Hmm. Taisi jäädä muutama ärsyttävä ihmistyyppi mainitsematta. Mutta ei huolta. En minä unohda. Ja samanlainen teeskentelijähän minäkin olen. En ikinä myönnä katkeruuttani. Annan "ystävieni" ymmärtää, että he merkitsevät minulle jotain. Ehkä merkitsevätkin. Noh, annan heidän kumminkin ymmärtää, etten edes vihaisi heitä. Vaikka he ovat osaltaan onnistuneet tekemään elämästäni niin kovin kovin vittumaisen. Aina punomassa juoniaan selkäni takana.

Ja teeskentelen kaikille teillekin, teeskentelen että olen vihassa ja halveuksunnassa elävä itsetuhoinen hyypiö, jonka katkeruus antaa hänelle voimaa eteenpäin kohti lopullista tilintekoa ja synninpäästöä. Sillä totuus on, että minullakin on onnellisia päiviä, minullakin on läheisiä, minullakin on ihmisiä, jotka ihailevat ja kunnioittavat minua ja että minullakin on uskoa katsoa kohti aina vain vittumaisemmalta näyttävää tulevaisuutta. Ja tietäkää, minunkaltaisillani on tapana saada valtaa ja minunkaltaisillani on tapana olla vaarallisia, ainakin joillekin.

Anteeksi usein toistuva 'ja'-sanan käyttö virkkeen ensimmäisenä sanana. Tiedän sen olevan kieliopin tai ainakin yleisesti hyväksyttävien kieliasusääntöjen vastaista. Se vain kuulostaa niin mahtipointiselta.

P.S Vihaan nyky-IRCiä. Koko sen idea on pilalla keskenkasvuisten nuorten aikuisten ja säälittävän suuressa epätietoisuudessa elävien teinien sisäsiittoisilla kanavilla, joissa ei viisautta eikä liioin huumoriakaan osata kuunnella, vaan kaikki on kiinni siitä, kuka puhuu.
Olisi vain niin kiva edes joskus päästä kivoille miiteille...

P.S.S (vai onko se P.P.S? Aihetta piikittelyyn!) Kyllä, elän parisuhteessa, ja seksielämäni on sangen tyydyttävää. Kiitos silti kysymästä.

Jälkikirjoitusten jälkikirjoitus: Voisiko olla, että joku edes suurinpiirtein ymmärtäisi minua? Voisiko olla, että minäkin voisin saada ystävyyttä ja ihailua kohdalleni?