Pidän jenkkiautoista. Itselläni on ollut niitä parikin. Tällä hetkellä tallissa kevättä odottaa vuodelta 1964 oleva vehje (merkkiä en viitsi tässä mainita). Kuuntelen rokkia, rockabillyä jne. En kuitenkaan pidä ns. jenkkiharrastajista (rokkareista), bileistä, kännäämisestä tai muusta oheistoiminnasta. Tämän vuoksi olen harkinnut koko harrastuksen lopettamista. Mutta aina kun käyn tallilla istumassa hetken sen suuren ratin takana ja katselen pitkää konepeltiä, ajatuskin lopettamisesta tuntuu hölmöltä. Fiilis ratkaisee, tai ainakin toistaiseksi on aina ratkaissut. Saa nähdä miten käy tulevaisuudessa...