Minua ei kiinnosta mikään. Koulussa en kuunnellut koskaan mitään. Ihmeen hyvin silti pärjäsin. Mietin aina miten asiakaspalvelutyössä olevat jaksavat olla mukavia. Itse mietin jo töihin ajaessa sitä autuuden tunnetta joka tulee kun pääsen kotiin. Töiden jälkeen haluan vain maata sohvalla ja nauttia siitä miten hitaasti aika menee. Jossain vaiheessa alan tosin kauhistella sitä miten lähellä seuraava työpäivä on ja ahdistun. Odotan viikonloppua kuin lehmä kesää ja kaikki energia menee siihen kun suunnittelen missä, miten ja kenen kanssa voin juoda alkoholia. Jos jostain syystä en onnistu pääsemään ihanaan humalatilaan ahdistun kunnolla ja koen epäonnistuneeni ja tuhlanneeni koko viikonlopun. Elämässäni ei ole päämäärää. Hävettää kun mikään ei kiinnosta. Joskus myös valehtelen kavereilleni olevani sairas tai töissä jotta saisin vain maata rauhassa kotona ilman häiriöitä. Olen alkoholisti ja henkisesti tasapainoton ihminen. Jopa helpotti..