-Pelkään avomiestäni, kun hän on humalassa. Pelkään, että tulen taas hakatuksi (vaikka viime kerrasta on aikaa....).
-Minun pitäisi olla tarkempi mitä miehelleni sanon, sillä hän käsittää minut usein todella väärin. Hän usein luulee että syytän häntä jostain, vaikka puhuttaisiin asioista yleisellä tasolla.
-Luulen, että saattaisin olla paljon onnellisempi ilman tätä miestä, mutta pelkään miten hänen elämänsä jatkuisi ilman minua, jos edes jatkuisi... Hän on sanonut ettei koskaan pärjäisi ilman minua, olen ainut mitä hänellä on. Mutta suhteemme ei toimi. Haluan enemmän ja mielestäni ansaitsen parempaa. Kuitenkin rakastan tätä miestä!
-Kukaan ei tiedä koko totuutta meidän suhteestamme, enkä uskalla ystäville saati sukulaisille edes kertoa.
-Haluaisin jutella jollekin "ammatti-auttajalle", jotta voisin edes jotenkin purkaa tätä ahdistunutta oloa.
-Nuori nainen