Elämästä alkaa hiljalleen mennä maku. Alkaa hiljalleen nousta mieleen kysymys, että tässäkö kaikki?
Erityisesti sukupuolisuhteiden osalta olen läpeensä pettynyt. Koko homma on ylihehkutettua sählinkiä, jonka tulos ei oikeastaan maksa juurikaan vaivaa.
Alan hiljalleen kypsyä naisiin. Näiden olentojen maailmassa ei mikään tunnu olevan pyhää, vaan valehtelu, kusettaminen, selkäänpuukotukset ja toisen pettäminen ovat jotakuinkin huvittelumuotoja. Naiset aina saarnaavat miesten alkeellisuudesta ja pervoudesta, mutta omalta kokemukseltani olen huomannut, että asiat ovat melkeinpä päinvastoin. Naiset eivät pysty sanomaan mitään suoraan tai rehellisesti. En kykene ikinä luottamaan heidän puheisiinsa, niissä kun tuntuu piilevän enemmän tai vähemmän valhetta. Siksi myöskään seurustelu ei houkuta, mistäs mokomiin on luottamista?
En ole elämässäni käynyt kertaakaan kotibileissä tms., juonut känniä tai harrastanut seksiä. En ryyppää enkä polta, olen myöskin kristitty. Naiset ovat minua katsoneet lähinnä nurjasti jos niinkään, pari naispuolista kaveria kyllä löytyy, mutta siihen se sitten jääkin. Toisaalta eipä juuri kiinnostakaan.
En ole mikään susiruma ja varmaan saisinkin naislajiltakin huomiota jos viitsisin panostaa, muttei innosta. Pukeudun huonosti ja luuhaan päivät kotona tai töissä.
Mies 19