Inhoan koiria, ja ihmisiä joiden mielestä kaikkien pitäisi rakastaa niitä. Ne kuolaa, pissaa ja kakkaa lattialle pentuina, on muutenkin tosi rasittavia ja aikaa vieviä otuksia. Ärsyttää aivan hirveesti sellaset ihmiset jotka antaa vaan koiransa hyppiä päin vieraita jotka on tulossa käymään ja vaan naureskelee siinä. Siinä sitten oon, hymyilen kireästi ja taputan koiran otsaa "onpa kiva koira" siis yäk! Tekisi mieli vaan potkasta niitä ja niiden vielä tyhmempiä omistajia. En voi sille mitään, mutta en pidä koirista. Vähän mietityttää, että mitä teen kun jos joskus hankin lapsia niin ne alkaa vinkumaan jossain iässä koiraa (kuten kaikki lapset tekevät, paitsi minä en koskaan) sanon varmaan, että äiti on niin allerginen että kuolee jos asuu samassa talossa koiran kanssa. Inhottavaa olisi valehdella mutta olen sairaan kyllästynyt tuntemaan syyllisyyttä siitä, että vihaan koiria.
Voi että tuntui hyvältä kirjoittaa se. Pidän kuitenkin muista eläimistä, mutta omaa en ikinä hanki. Minulla on omakin elämä ja haluan ja mennä ja tulla omien menojeni mukaan enkä ajatella, että "voi nyt mun täytyy mennä pissattamaan se musti" tai jotain...Yäk! minkälaista elämää sekin on? Jotkut sanoo, että eläimet poistaa yksinäisyyttä ja saa ihmisen liikkeelle. No, aika huonossa jamassa saa itsetunto olla jos se nousee siitä, että joku hurtta on ovella häntä pystyssä.