Petin poikaystävääni kolmen seurusteluvuoden jälkeen ja lopetin sen jälkeen suhteen heti. Hyvä idea, koska suhde ei muutenkaan toiminut.
Etsin onnea joka päivä ja luulen olevani joka päivä olevani onnellinen. Siksi mietinkin, että taidan olla aika onnellinen. Kuitenkin tästä vatvomisesta koituu minulle epäonnellisuutta joka päivä.
En ajattele seksiä päivittäin. Ja vihaan pelimiehiä (osasyy miksi seksi ei kiinnosta enää). Vihaan ylikaiken niljakkaita hyväksikäyttäjiä ja keplottelijoita.
Vihaan ainaisia keskusteluja internetissä ihmissuhteista ja niiden ongelmista, kuinka kaikki on aina niin vaikeaa. Luen niitä kuitenkin suurella antaumuksella. En tiedä miksi. Sitten en kuitenkaan itse uskalla kirjoittaa sinne, kertoakseni omista ongelmistani ihmissuhteissa.
Vihaan ihmisiä, jotka eivät kunnioita toisten työtä, luulevat olevansa kaikkia muita ylempänä, ovat ällöttävän kaksinaamaisia yms.
Pelkään tulevaisuutta ja siksi pelkään sitoutua.
Vihaan, mutta rakastan itseäni.