Minä inhoan kaikkea mikä liikkuu ja elää, Paitsi kasveja.
Inhoan somaleita yhtä paljon kun inhoan valkoihoisia.
Inhoan tyhmiä idiootteja jotka ei tiedä mistä puhuvat, vaan puhuvat koska se on jotenkin asiaan sopivaa. Tunnen tämän kaltaisia ihmisiä paljon.
Petin yhden tytön kanssa sen poikaystävää. En tunne koko ihmistä (poikaystävää siis) mutta minusta tuntuu että se on vitun ärstyttävä homo... Olen monesti ajatellut miten tapan kyseisen henkilön. Nyt tyttö jätti poikaystävänsä ja ajattelin että jätän tytön koska häneen ei selvästikkään voi luottaa.
Fantasioin monesti ihmisten tappamisesta. vanhempieni tai siskojen ja veljien. Läheisten ihmisten tai ihmisten jota en edes tunne. Ei kukaan näistä paskoista ansaitse elää.
nautin väkivallasta. Sen katsomisesta ja aiheuttamisesta.
Ei ole parempaa adrenaliinihyökkäystä kuin se minkä saa kun hakkaa toista ihmistä (naista tai miestä) katuun.
tavallisena työpäivänä käyn runkkaamassa ainakin kerran päivässä, yleensä enemmän. En siksi että minun pitäisi, vaan siksi että en jaksa tehä työtä.
Rakastan vain itseäni. Kaipa minun pitäis olla onnellinen. Monet eivät saa rakkautta elämänsä aikana ollenkaan.
Pidän itseäni hyvän näköisenä ja pidän itseni kunnossa.
Haukun ihmisiä jotka ovat pinnallisia vaikka tiedän ihan hyvin että itsekkin olen pinnallinen.
Tiedän olevani harvinaisen häiriintynyt persoona, ja useasti syytän kaikkea mahdollista siitä miksi minusta tuli tälläinen. Mutta tiedän että voisin muuttua, minun ei olisi pakko tehdä kaikkea mitä teen. Mutta en tahdo.
Inhoan rakastumista, iloa, surua ja tunteita yleensäkkin.
Ehkäpä siksi en ole tuntenut mitään pitkään aikaan, ja inhoan kaikkea. Olen varmaan niitä ihmisiä jotka katsovat taakseppäin kymmenen vuoden päästä ja sanovat "olin silloin onneton enkä ymmärrä miksi pidin kiinni siitä kierteestä".
Toivottavasti en tunne ketään teistä jotka lukevat tämän. Tai ennemminkin, toivottavasti ette tunne minua.
T:Mies toisen kaltaisesta helvetistä