mietin usein miten tappaisin itseni.
haluaisin huutaa miesystävälleni että tekisi sängyssä vähän enemmän tai muuten tulen hulluksi. ja tekisi vähän useammin. tämä kai siksi että olen niin rakastunut että ahdistaa.
teinipissiksiä nähdessäni kuvittelen miten haulikolla ampuisin heidät kesken kovimpien kikatusten.
vihaan perhekeskeisiä typeriä ihmisiä. omia vanhempiani en kyllä vihaa mutta omaa perhettä en aio perustaa.
haluaisin lyödä viisastelevia pikkulapsia ; en voi sietää niitä saatanoita.
vihaan isoja arpiani jotka olen viillellyt itseeni aikaisemmin. toisaalta kuvittelen niiden olevan kaikenlaisen funtsailun surkuhupaisa tulos : koska tuntuu että monikaan ei ajattele yhtikäs mitään --->vihaan utoopisessa onnellisuudessa lilluvia debiilejä.
haluaisin nauraa kuolaaville vammaisille ja laittaa heidät sirkukseen. tosin tuntisin itseni hyvin huonoksi ihmiseksi sen jälkeen.
haluaisin antaa elämäni jeesukselle ja vapautua kaikesta paskasta mitä mietin. mutta maallisessa meiningissä on puolensakin..
joskus toivon että syttyisi sota ja elämästäni tulisi jonkinlainen tuulen viemää- romanttinen sotahelvetti jossa olisin miesystäväni kanssa.
vihaan nelikymppisiä naisia jotka valittavat miten heidän miehensä ovat sitä tai tätä. haluaisin sanoa heille että innostuisitte joskus nussimaankin. itse nimittäin uskon että seksi parantaa elämänlaatua.