Pelkään puhelimella soittamista. Jos minun täytyy soittaa jollekin vähänkin tuntemattomammalle, minun on pakko suunnitella puhelua ainakin puoli tuntia, miettiä sanatarkasti mitä aion sanoa ja keksiä erilaisia vastausvaihtoehtoja sen mukaan mitä toinen osapuoli sanoisi. Käyn suunnitellun dialogin mielessäni läpi uudestaan ja uudestaan. Usein vietän pitkän aikaa puhelin kädessä ennen kuin uskallan näppäillä numeron. Yleensä kaikki suunnitelmani menevät joka tapauksessa myttyyn, keskustelu etenee ihan eri tavalla kuin olen suunnitellut, mökellän ihan mitä sattuu ja unohdan sanoa puolet siitä mitä oli tarkoitus. Ja puhelun jälkeen olo on kuin halolla päähän lyöty.