Minulla ei ole seurusteluhuolia (te aasit!), koska ei ole seurustelukumppaniakaan. Tietysti minusta tuntuu siltä, että jos minä seurustelisin, en koskaan pettäisi enkä antaisi mahdollisen kumppanini pompotella itseäni. Enkä itkisi perään, jos se jättäisi. Olisin niin perkeleen diplomaattinen, huomaavainen ja siltikin vähintäänkin pintapuolisesti oman arvoni tiedostava, tilanteessa kuin tilanteessa.
Onpahan hauskaa spekuloida, vaikka toivoton tapaus olen.