hmm..mistähän sitä loppujen lopuksi edes alottaisi.. olen siis kihloissa, oikeastaan, vaikka tämä kuullostaa hyvinkin kornilta, rakastan miestäni..mutta silti petän häntä..juuri viime yönäkin olin toisen miehen luona yötä..enkä edes kadu koko juttua.. ehkä minulla ei tämän asia suhteen ole omaa tuntoa..tavallaan uskon, että tämä on vain oma säälittävä yritykseni päästä irti tästä kuristavasta otteesta..en jaksa..mieheni on kyllä todella ihana ja kaikkea..mutta hän tukehduttaa minut..koko ajan on mielettömät paineet tästä suhteesta..minua painostetaan joka suunnasta..mieheni perhe on aivan ihana, mutta hekin ehkä tietämättään painostavat minua..toisaalta ajattelen välillä, että tämä suhde saa nyt loppua..mutta kun taas seuraavan kerran näen rakkaani, muutan mieleni..haluan hänet..mutta en kuitenkaan halua..en ole pettänyt kuin kaksi kertaa, mutta tiedän, että siinäkin on kaksi kertaa liikaa..en vain yksinkertaisesti kadu niitä hetkiä..koska, noina hetkinä minun oli hyvä olla..ei ollut sitä inhottavaa tunnetta että kuristuisin..että en saisi henkeä..