TunnustustenLuola.fi

Häpeän vartaloani. Olen nelikymppinen perheenisä, 176 cm pitkä ja painan lähemmäs 110 kiloa.
Nuorempana, ennen perheen perustamista ja sinkkuna olin urheilullinen, lihaksikas ja painoin alle 80 kiloa.
Nykyään en enää liiku juuri lainkaan, olen laiska ja vietän suurimman osan vapaa-ajastani vaimoni kanssa sohvalla tv:tä katsellen ja syömme usein roskaruokaa. Haluaisin aloittaa liikunnan uudestaan, laihduttaa ja syödä terveellisemmin, mutta kynnys siihen on liian korkea. Myös vaimoni on ylipainoinen ja hän suorastaan inhoaa kaikenlaista urheilua. Minulle olisi paljon helpompaa aloittaa jos hänkin olisi mukana, mutta tiedän, että jos edes vihjaisin siitä hänelle, hänelle tulisi vain alemmuuskompleksi ja kuvittelisi ettei hän kelpaa minulle sellaisenaan. En siis todellakaan häpeä häntä tai hänen vartaloaan, vain itseäni ja omaa saamattomuuttani.

Kolme vuotta sitten innostuin eräästä dieettiohjelmasta, laihduin melkein 20 kiloa 8 kuukaudessa ja tunsin oloni paljon paremmaksi, mutta menetetyt kilot tulivat tietysti yhtä nopeasti takaisin kun otteeni ruokavaliossa alkoi taas lipsumaan.

En tiedä miten saisin otettua itseäni niskasta kiinni ja lähteä lenkkipolulle, on vain niin paljon helpompaa jäädä sohvan nurkkaan syömään hamppareita ja sipsejä. Onneksi sentään lapsemme ovat (toistaiseksi) liikunnallisia ja ovat kiinnostuneita kaikenlaisesta urheilusta. Toivon, ettei meidän sohvaperuna-elämämme tartu heihin.

Olen 27-vuotias ja edelleen neitsyt. Häpeän sitä niin paljon, että torjun välittömästi jokaisen miehen lähestymisyritykset etten vain ikinä joutuisi sitä myöntämään kenellekään.

haisen

Olen 18-vuotias nainen, enkä ole koskaan harrastanut seksiä tai edes suudellut kunnolla. Kaikki tuttavani ja ystäväni tosin luulevat muuta, sillä olen hyvin menevä ja sosiaalinen ihminen, ja heille on jäänyt käsitys että minulla on ollut vaikka kuinka miehiä. En ole viitsinyt korjata erehdystä, ja olen myös valehdellut mikäli joku on suoraan jotain kysynyt. Häpeän koskemattomuuttani, ja sitä etten kehtaa kertoa totuutta kenellekkään. Kukaan ei tiedä totuutta, siksi tämän tunnustaminen helpottaa minua. En halua enää olla neitsyt, aion vetää kunnon kännit ja lähteä jonkun, ihan kenen vaan mukaan, joka vain minut huolii.

Kiitos.

En osaa viheltää taikka röyhtäistä. Se vähentää miehisyyttäni suuresti.

Nämä on vain tunteiden purkauksiani...
Haluaisin olla aivan ylilaiha ja toivottavasti pääsen tavoitteeseeni pian. Olen tuntenut erään jätkän jo yli vuoden, emmekä ole koskaan edes nähneet, silti rakastan häntä aivan valtavasti. Pelkään että jos en ole hänen mielestään kaunis niin kuin hän väittää minun olevan ainakin kuvieni perusteella, hän haistattaa minulle paskat, siksi en halua varmaan koskaan nähdä häntä, kuulla vain hänen ihanan äänensä. Olemme nähneet vain toistemme kuvat ja web'ssä mesen kautta. Joskus ajattelen että vaikka hän olisi joku muu kuin näyttää olevansa ei se minua haittaisi, kunhan hän sisältä pysyy yhtä samanlaisena, haluaisin elää loppuelämäni näin. Toisinaan taas ajattelen että en haluaisi koskaan rakastua yhteenkään mieheen, sillä kukaan tuskin ymmärtäisi tunteitani, sillä nykyään kaikki on niin pinnallista. Naisen täytyy olla jonkun tietyn mallin mukaan veistetty, mieluiten joku oikein silikonia täyteen pumpattu kurppa playboy malli, jonka täytyisi vielä elättää mies ja tehdä pari lasta, sitten pitäisi tehdä vielä kaikki kotihommat. Mutta tämän netissä tapaamani jätkän kanssa kaikki voisi olla toisin, mutta ajattelen kuitenkin vahvasti niin että en koskaan tahdo nähdä häntä, sillä tiedän itseni olevan ruma. Tahtoisin joskus kokeilla myös yhdenillan juttuja. Nautin kivuliaista asioista, mutta en kuitenkaan viiltele yms.itseäni, haluaisin mieheni satuttavan minua fyysisesti. Minusta on kaunista nähdä ihminen alastomana, ei mitenkään kiihottavaa tms. En luota yhteenkään ihmiseen. Tiedän että kukaan ei ymmärrä minua. Joku varmaan kuvittelee ainakin osaksi minun olevan sairas? Tunnustan, että olen.

Minua ärsyttää pieni nakkini, aijon leikata sen kokonaa irti koska sillä ei ees tee mittää helekkari.

Eilen alkoi dieetti ja tänään menin raxiin. Se siitä sitten.

Tein kakat housuun.

Häpeän penistäni. Ei sillä et se olis liian pieni tai jotain mut se seisoo ihan liian usein. Siin mieles on jopa huono juttu et se on melko iso, et erottuu aika selvästi jos mul sojottaa. Noloo ku jos vaan vaik näkee jonku vähäpukeisen tytön jossain niin alkaa jöpöttää. Kerran mulla alkoi seistä liikkatunnin jälkeen pukuhuoneessa vaik ympärillä oli vaan vähäpukeisii poikii. Sekös erottu vahvasti ku mulla oli vaan boxerit ja t-paita pääl :D Pari tyyppii huomas sen ja sain melkoset naurut päälleni ja lempinimeks Hintin vaik en oikeesti ees kiihotu pojista.
Kerran hissan tunnillaki tapahtu vähän samanlainen juttu ku mun ajatukset harhaili ja alko seisoo. sit piti lähtee hakee luokan edestä joku koe ja housujen etumus muistutti telttaa. Naama punasena kävelin sit sinne ja ihmiset tuijotti ja suurin osa nauroki mulle. siitäkin tuli sit melko pitkäaikainen vitsi et kiihotun hissan maikasta (joka on mies).
Sit mulla seisoo ihan vaan jos jännittää tai kusettaa. Vaik kuinka käyttäsin tiukkoi kalsareita ja löysii verkkareita, syntyy aina sellanen mun mielestä tosi hyvin näkyvä kumpu, jos on pissahätä. Siks välttelenki juomista muual ku kotona.
Mun tyttöystävä tietää tästä ja on jo tottunu siihen et mun pippeli on melko usein juhlakunnossa. On kyl vähän noloo ku laukeenki niin nopeesti seksin aikana. Kerran laukesin koulussa kesken liikkatunnin ku yhtäkkii vaan tuli sellanen panetusaalto, vaik en ees tehny mitään :P
Yritän runkata mahollisimman usein mut se ei erityisemmin auta asiaa.

Tässäpä oli teille tämmöinen mukava kikkelikertomus ja tiiän kyllä et on erittäin noloo kirjottaa sukuelimistään pitkä juttu, mut i don't care :D

- poiga 15 vee

Kirjoitin joskus tänne tunnustuksen. Kävin lukemassa sen palautteet ja nyt itken. Tiesin kyllä mitä odottaa, mutta silti. Tuli todella inhottava ja ahdistunut olo. Hävettää. Empä olisi koskaan tunnustanut.

Koulu vituttaa ihan suunnattomasti. En edes tiedä, miksi lähdin lukioon. En ole akateeminen persoona enkä siis pidä lukemisesta. Se tuntuu pikemminkin pakkopullalta kuin tieltä menestykseen. Haluaisin tehdä jotain konkreettista käsilläni, en lukea jotain paskahömppää jostain ruotsista tai muusta helvetin tylsästä aineesta. Hetken mietin lopettavani lukion kesken ja etsiväni työtä, mutta se vaihtoehto tuntuu liian radikaalilta loppuelämääni ajatellen. Haluan hyväpalkkaisen työn, rehdin, luotettavan ja mukavan naisen ja kaksi lasta. Onko se niin paljon pyydetty? Perkele, tällä menolla hyvä jos pääsee talkkariks.

Toinen asia, joka vituttaa, on oma ulkonäkö. Yläasteella olin vielä tyytyväinen siihen, miltä näytän. Lukioon mentäessä *boom* naama alkoi kukkia, ei ole rahaa ostaa vaatteita, hiukset vittuilee. Olen jo pitkään ajatellut käydä kosmetologilla kysymässä reseptiä roa-kuuriin, mutta kun raha ei riitä ostamaan sitä. Haluan todellakin eroon näistä näppylöistä. Oikeastaan näppylöitä ei ole niin paljon, mutta näitä perkeleen arpia. Jokaisesta pienestäkin näpystä pitää jäädä vittu hehtaarin kokoinen arpi. En voi yksinkertaisesti ymmärtää ihoani. Miksi minä olen tällainen? Miksi juuri minun pitää näyttää tältä?

Omatuntoni on laskenut todella alas ulkonäköni takia. Välillä on toki päiviä, jolloin tuumin näyttäväni jopa hyvältä. Välillä taas on päiviä, jolloin en tohtisi lähteä omaa huonettani pidemmälle. Näin kaikki siis luulee, että olen joku koneella 24/7 istuva nörtti - mutta kun en ole! Olen oikeasti hyväkroppainen ja lihaksikas. Tykkään rullaluistella ja aion jopa hakeutua laskuvarjojääkäriksi armeijaan.

meikkaan itselleni fritsuja kun en osaa tehdä oikeita imurin avulla. olen yrittänyt monesti. teen näin koska kavereillani on fritsuja.. aina juomisillan jälkeen meikkaan muutaman ja sanon että ne tulivat illan aikana. en muka muista kuka ne teki
helpotti

Eipä tule onnistuttua laihdutettua kun olen niin saatanan perso herkkuihin.

Olen 21-vuotias nainen, enkä ole koskaan suudellut ketään ja olen neitsyt. Kavereille annan kuitenkin ymmärtää, että minulla on ollut miehiä. Kun mies tulee juttelemaan minulle baarissa, hankkiudun hänestä nopeasti eroon, sillä pelkään, että hän haluaa suudella tai harrastaa seksiä ja tajuaa, että minulla ei ole mitään kokemusta kummastakaan, vaikka olen jo näin vanha. Lisäksi näytän laihemmalta vaatteet päällä kuin ilman ja pelkään, että hän pettyy.

Perheeni ja kaverini luulevat, että minulla on paljon uusia kavereita nykyisessä kotikaupungissani, vaikka todellisuudessa en ole tutustunut kahdessa vuodessa kuin muutamaan ihmiseen - hekin ovat vain tuttavia.

Olen 32v mies a kun olin bussissa minulta pääsi housuihin.

mietin aina välillä onkohan kukaan mies koskaan runkatessaan ajatellut mua. en ole kaunis mutta en rumakaan.

- Olen suhteellisen "nätti" monien mielestä, vaikka kylläkin itse lähes vihaan itseäni.

- Pidän itseäni myös lihavana, vaikka todellisuudessa olen täysin normaalipainoinen, jopa allekin.

- En saa suutani auki aina oikeassa paikassa, jos satun sitten jotenkin saamaankin, lipsahtaa aina jotain jota kadun myöhemmin ja ajattelen että minua pidetään sen vuoksi tyhmänä.

- Vihaan nörttejä ja tietokonepelejä, vaikka vietän itse puolet päivästä koneelle, koska ei ole parempaakaan tekemistä. Pääosin musiikkia kuunnelleen ja pasianssia pelaten.

- Olen epäsosiaalinen ja tunnen oloni epämukavaksi muiden ihmisten seurassa ja muutenkin olen ujo. Kaikkiaan kavereita taitaa olla noin 5 ja suunnilleen kahta näkee useammin kuin kuin kerran vuodessa.


- Liioittelen usein asioita, mutta en onneksi paljoa.

- En ole koskaan ollut suhteessa, vaikka haluaisin. Pääosin haluaisin vain jonkun, jonka jolle kertoa tunteistaan.

- Olen usein lievästi masentunut, asiat hautaan musiikin kuuntelulla.

- pelkään hyönteisiä/ötököitä, pimeää, korkeita paikkoja ja mahdollisuutta laukata itseni.

- Kaikki pitävät minua "troohevarina" ja vitsailevatkin asialla runsaasti. Myös jostain syystä olen saanut kovan maineen alkoholin suurkuluttajana ja naistenmiehenä. Myöskin useat pitävät huolimattomana/väliin pitämättömänä opiskelijana.
Todellisuudessa, en käytä alkoholia edes oluttölkkiä enempää vuodessa. En ole mikään kirkonpolttaja, asia ärsyttää minua suuresti. Huolimaton opiskelija... ehkä vähän, mutta yleensä pyrin tekemään työni hyvin ja helposti alan hermoilemaan töiden hoidosta.

M17

Olen 19-vuotias poika

- Olen ruma
- En ole koskaan saanut just sitä
- En osaa suudella
- Olen saunassa ollessani kussut käsienpesualtaaseen
- Runkkaan joka päivä ainakin kerran
- Kaivan nenää ja syön räkää

Olen 15v lihava poika, olin kerran harrastamassa seksiä yhden tytön kanssa, nolottaa vieläkin se kun kondomi jäi sen tytön emättimeen. Eikä mulla yltänyt mun pieni penis pahemmin sisälle asti..