TunnustustenLuola.fi

Mua ärsyttää suomalaisten yleinen kateellisuus toisten ihmisten menestymisestä, joka näissäkin tunnustuksissa on tullut monesti esille. Onkohan missään muussa kulttuurissa tällaista toisten kadehtimista kuin täällä? Onko se vaan niin vaikeaa olla yksinkertaisesti välittämättä asiasta tai jopa olla peräti iloinen jonkun menestymisestä? Jos nyt ei ole lotossa voitettu tai peritty, niin yleensä nämä menestyjät ovat myöskin tehneet duunia elintasonsa eteen, niin että turha kärvistellä ja kadehtia...
Jos joku on hyvin menestynyt, niin ei, hän ei missään tapauksessa saisi ajaa upealla autolla, pukeutua kalliisti jne. koska hetihän me ollaan ajattelemassa, että mikähän toikin nyt luulee olevansa, levittelee tolleen rahojansa...mikä ihme ihmisiä oikein vaivaa?! Miettikääpä itse jos voittaisitte lotossa miljoonia, jatkaisitteko vanhaa köyhää elämäänne...itse en todellakaan ole mikään rikas, pelkkä köyhä opiskelija vaan, mutta ei mua todellakaan ahdista, jos joku design-pukuun pukeutunut, hienolla uudella autolla ajeleva henkilö tulee vastaan, vaan ihaillen katson, että onpas hieno ilmestys. Jos kertaa varaa on hankkia laatua, miksei sitä kannata tehdä!...sitä kyllä pystyy itsekin tekemään aika paljon menestyksensä eteen, jos vähän jaksaa yrittää ja jos se nyt jollekin tärkeää on. Toivottavasti uusi sukupolvi oppii ajattelemaan asioita toisella tavalla.

Olen harrastanut seksiä itseäni 33 vuotta vanhemman naisen kanssa.

m28

Vihan yli kaikea mun ensimmäistä vaimoani, en kuitenkin koskaan alentuisi sen hakkaamiseen yms. Kiitos =)

On yksi ystävä joka väittää että olen tärkeä. valehtelee tai elää omassa kuvitelmassaan. Muuten ihan hyvä ystävä mutta en tule sen tytön kanssa toimeen. Se akka vihaa mua ja mä sitä. Tää ystävyys tuskin kestää. Masentaa.

Vihaan tietokoneita. Vihaan sitä, että minulla on mukamas tylsää kun en ole tietokoneella. Vihaan sitä, että olen niin riippuvainen tietokoneesta, että stressaannun, kun en jostain syystä pääse käyttämään sitä. Vihaan sitä, että tietokone vie tavalla tai toisella kaiken kauniin elämästä: kaikki ja kaikkien vapaa-aika on aina kytketty tähän raksutukseen ja monitorin säihkeeseen.

- Minusta ne ihmiset, jotka esim täällä tunnustuvat, että eivät rakasta/välitä tyttö/poikaystävistään paskan vertaa, mutta silti seurustelevat paremman puutteessa tai ihan muuten vaan heidän kanssaan, pitäisi viedä ladon taa ja lopettaa. Miksi, ette voi tehä palvelusta kaikille muille ja itsellenne, jotka haluavat seurustelukumppanin ja tulevat välittämään siitä ihan oikeasti? Lisäksi olette säälittäviä.
- Mutta ei se näköjään onnistu, laitetaan paha kiertämään..

Olen ollut mukana eräässä opiskelijaprojektissa yritysedustajana. Olen ollut toisille opiskelijoille oma-aloitteisesti avuliaampi kuin toisille, vaikka tietysti kaikkien esilletuomiin ongelmiin olen reagoinut.

Ero johtuu erään opiskelijatytön rinnoista. Tämä tyttö saa rintojensa takia enemmän anteeksi kuin muut. Rintojen olemassaolo edesauttaa koko ryhmän menestystä, mutta siitä en ole varma, edistävätkö rinnat ryhmän oppimista.

Olen melko sosiaalinen ja iloinen, ja on minua joskus söpöksikin haukuttu. Silti en tule tällä menolla koskaan saamaan tyttöystävää. En yksinkertaisesti löydä mitään keskusteltavaa kiinnostavien naisten kanssa, en vaikka olisin humalassa.

Sairastan suomen kansantautia eli yksinäisyyttä ja masennusta, ja ne tunteet vain vahvistuvat päivä päivältä. Kaveripiirissä syntyy kokoajan uusia pareja ja kuhertelevien parien seuraaminen sivusta on aina niin ankeaa. Olen tälläkin humalassa, sillä palasin pari minuuttia sitten eräistä juhlista. Kello on puoli viisi ja huomenna on koulua kello kahdeksasta eteenpäin. Kylläpäs nyt kyrsii.

Mikä parasta, olen 18 enkä ole eläessäni vielä kertaakaan ollut edes kunnon treffeillä. Taidan olla poikkeuksellisen säälittävä.

Olisipa ihanaa saada joku jota kiinnostaisi ajatukseni ja joka haluaisi olla minun kanssa vain oman itseni takia. Olen tosin jo tottunut ajatukseen ettei ketään kiinnosta ja useimmiten pidän syvimmät ajatukseni omana tietonani.

Kuinka ihanan helppoa olisikaan päästää irti tästä pulmallisesta elämästä. Ainoa vain etten halua tuottaa tuskaa äidilleni. Olisi mahtavaa joutua johonkin kuollettavaan onnettomuuteen, niin luulisi olevan hänellekin helpompaa.

Tämä on taas yksi niistä useista tylsistä avautumistunnuksista mitä tunnustuksien luolassa on jo riittämiin, mutta ei voi ketään.

En voi ymmärtää, miksi ei saa tappaa sairaita ihmisiä. Mielestäni pedofiilit eivät ansaitse elää. Miksi helvetissä siitä saa linnaa, jos tappaa pedofiilin?? sehän on vain palvelus yhteiskunnalle helvetti. Olen tosissani suunitellut tappavani pedofiilin tai jonkun muun sairaan ihmisen, joka ei todellakaan ansaitse elää! Tunnustaisin oikeudessa, en välitä.

Olen mailaillut ja jutellut messengerissä erään etäisesti tutun miehen kanssa, joka on ainakin jossain määrin ihastunut minuun. Koska tiedän ettemme sopisi toisillemme, olen yrittänyt tehdä selväksi ettei tunne ole molemminpuoleinen, joten juttelemmekin "vain kavereina".

Silti himoitsen häntä. Kuvittelen harrastavani hänen kanssaan villiä seksiä mitä erilaisimmissa paikoissa. Viime aikoina juttumme ovatkin hiponeet kiellettyjä alueita, joten pelkään että jonain päivänä sorrun ja päädymme panemaan.

En ole koskaan ollut pelkän seksin kannattaja, haluan suhteelta muutakin. Parempi varmaan lopettaa yhteydenpito kokonaan.

N23

Mua ärsyttää kielipoliisit jotka valittaa muiden "kielivirheistä". Nämä typerät kielitiedon kaikkitietävät ihmiset eivät millään tunnu ymmärtävän, että kieli kehittyy. Ei ole mitään järkeä sanoa, että jokin tietty syntaktinen rakenne tai erikseen kirjoitettu yhdyssana olisi enemmän väärin kuin mitä NYKYINEN kielioppi väittää. Siispä hyvät kielipoliisit, oletteko unohtaneet/jättäneet huomiotta kielen arbitraarisuuden? Ei ole mitään mittapuuta jonka mukaan voidaan päätellä kielenkäytön oikeaoppisuus. Yrittäkääpä selittää ~1'000'000'000 englannin kielen puhujalle, että he ovat väärässä koska heiltä ei löydy läheskään yhtä paljon yhdyssanoja kun meiltä.

Olen kohta nelikymppinen ihanainen, onnellinen nainen. Tunnustan tässä oman kokemukseni koska haluan auttaa niitä naisia jotka eivät enää tunne oman lemmentunnelinsa nautintoa ja haikailevat ison munan perään siinä toivossa että vielä tuntisivat jotain.

Olin itse samassa kierteessä vielä muutama vuosi sitten. Jätin pitkäaikaisen miesystäväni, koska en enää tuntenut mitään, seksi ei enää sujunut eikä mikään muukaan. Etsin epätoivoisesti isokaluisia miehiä siinä toivossa että he saisivat turtuneen ja löystyneen tussukkani vielä heräämään. Hetkellistä helpotusta koin aina välillä mutta lopulta ei isompikaan kanki enää auttanut. Lähteeni oli kuivunut ja tunnoton ja tunsin itseni pettyneeksi ja vihaiseksi.

Sattumalta luin erään lehtijutun lantionpohjan lihasten harjoittamisesta. Hyvä ystäväni kertoi minulle kokeilleensa näitä harjoituksia ja kertoi niiden ihmeellisestä vaikutuksesta. Aloin tosissaan harjoittelemaan. Onneksi ihanat ystäväni kannustivat ja rohkaisivat minua. Se harjoittelu ei ollut mielestäni mitään helppoa mutta sillä oli mielettömän hyvä vaikutus. Tunsin itseni virkeämmäksi ja itsevarmemmaksi. Aloin tosiaan taas tuntea jotain ihanaa lemmenluolassani. Pian huomasin, että ihan tavallisen kokoinen ja vaatimattomampikin kalu intoutui hurjiin suorituksiin kiinteytyneessä, uudestisyntyneessä hunajaonkalossani. Isommat munat kun tahtovat jäädä ainakin oman kokemukseni mukaan liian löysiksi, miekkosten kun pitää pumpata sitä verta sinne isompaan patukkaan enemmän, eikä sitä aina tahdo riittää sinne asti... Kovin kalu, mitä olen saanut nauttia oli jokseenkin tavallisen kokoinen. Lopuksi haluan sanoa teille, että kannattaa tosiaan kokeilla sitä lantionpohjan treenausta, ei miesten vuoksi vaan ihan oman nautinnon vuoksi. Me ihanat naiset ansaitsemme sen!

-Olen isänmaallinen "sotahullu". Usein unelmoin sodasta, ja siitä miten saisin taistella isänmaani puolesta.

-Aijon käydä armeijan, ja leuhkin ihmisille tulevaisuuden tavoitteistani

-Vihaan pikkuteinejä, jotka laittavaat irc-galleriaan kuvia (vaikka eivät irkkaa) ja laittavat sinne vielä ryyppäys-kuvia. Se on niin säälittävää, vaikka itsekkin juon ja pidän kuviani irc-galleriassa, mutta minä sentään irkkaan!

-Masturboin lähes joka ilta.

-Rakastan itseäni todella paljon. Elämäni tärkein ihminen olen minä.

-Rakastan mummoa enemmän kuin vanhempiani.

Nainen

Luulen olleeni joskus lähellä jonkinasteista valaistumista. Silloin kun koin tapahtuman, mietin elämän suuria ja syviä arvoituksia ja yhtäkkiä minusta tuntui, että mieleni oli kirkas ja näin joitain tapahtumia kirkkauden keskellä. Lieneekö tämä valaistuminen vai hullun höpinää.

Uskon, että on olemassa joku korkeampi voima, joka on luonut universumimme ja kaikki täällä olevat asiat. Uskon myös rinnakkaisulottuvuuksiin ja siihen, että kaikkeudessa on muutakin tietoista elämää kuin vain me ihmiset.

Uskon salaliittoteorioihin.

Minua kiehtoo kuoleman jälkeinen aika, mutta tämä asia myös pelottaa minua aivan mielettömästi. Haluaisin tietää universumin ja kaikkeuden salat.

Olen mieleltäni hyvin pervo ja kieroutunut ihminen ja haluaisinkin kokeilla mitä ihmeellisimpiä asioita, jotka tässä jätän kumminkin omaan tietoisuuteeni.

Monet pitävät minua hyvin outona ihmisenä.

Katson Salattuja Elämiä päivittäin, mutten kehtaa kertoa sitä kenellekkään.

tunnustan että en tiedä miten ajella alapääni. olen nainen ja en vain osaa. en tiedä mikä olisi miehistä mukavinten ajeltu alapää, minne niitä karvoja pitäisi jättää ja pitääkö esim. häpyhuuliin jättää karvoja vai ei. en vain tiedä. olen ajellut ennenkin ns. bikinirajan mutta siihenhän kuuluu vain muutama haiven ajelluksi. mutta loppujen kanssa en tiedä pitäisikö ne sinne jättää vai hoitaa hiiteen.

Lisään usein omia juttujani Ircquoteisiin. Hävettää, mutta pidän itseäni niin hauskana.

minulla on n. vuoden ajan ollut alapäässä ns. "kiinnike", joka estää virtsan tulemisen ulos virtsarakosta (näin ollen virtsaan emättimen kautta). nuorempana, kun luin aina bees&honey-palstaa; suosikista, havaitsin, että tämä on melko yleistä, ja nyt kun tiedän, että itsellenikin on näin käynyt (todennäköisesti jonkun kolauksen takia), pitäisi tehdä asialle jotain, mutten ole vielä jaksanut, koska tästä ei ole koitunut minulle mitään vaivaa.

poikaystäväni on melko huono antamaan suuseksiä, eikä edes pidä siitä (vaikka minulla tuota ylläolevaa huomioonottamatta on täydellinen alapäähygienia, pidän huolta puhtaudesta, ja maistettuani omia "mehujani" olen todennut, ettei niissä ole mitään pahanmakuista)

tyttöystäväni piereskelee paljon ja minä joudun haistelemaan!! lisäksi hän aina haukkuu minua ääliöksi ja vammaiseksi...olen tossun alla...

Mulla on monia seksisuhteita parikymppisiin miehiin.. se kaikki alko kaverin broidista, mutta nykyään myös sen kavereita.

n14