TunnustustenLuola.fi

jostain tuntemattomasta syystä, en todellakaan tiedä miksi, minua rupeaa ahistamaan miehet. jossain vaiheessa joka kerta. tunne iskee kun sitä vähiten odottaa ja sen jälkeen on pakko päästä yksinkertaisesti pois. en haluaisi tunteen tulevan mutten voi sille mitään. toivon että joskus tulee mies joka ei ahdista. pelkään että se oikeakin ahdistaa.

Pakko kai se on tunnustaa.
*En ole ollut muiden kuin mieheni kanssa, vaikka rakastan sitä haaveilen että pääsisin kokeilemaan muitakin. En tiedä voisinko vastustaa jos joku upea mies haluisi välttämättä näyttää mulle miten muut sen tekee.

*Entinen "paras" kaverini on ihan jumalattoman läski, yritin aina kehua sitä vaikka teki mieli sanoa sille että se on mielettömän ruma ja lihava ja siitä ei kukaan pidä. Minä mukaanlukien. Kaveerasin sen kanssa vain koska siitä oli niin helppo hyötyä.

*Haluan mun kaverin miestä.

*Musta on kivaa piinata miehiä, flirttaamalla niille ja lupailemalla niille kaikkea ja kun ne käy ihan kuumana häipyä paikalta.

Vihaan heikkoutta. Näyttelen hummania ja ymmärtäväistä, mutta todellisuudessa mietin miten tuhoaisin kaikki iljettävät, selkärangattomat ja tahdottomat paskiaiset. Olen kiihkeä natsi, mutten ole koskaan sanonut sitä kenellekkään enkä aio sanoakkaan.

Usein kun keskustelen ihmisten kanssa niin hoen samalla mielessäni kusipää homo idiootti ja muuta vastaavaa.

Vihaan myös yksinkertaisia ihmisiä. Niiden ei saisi antaa lisääntyä.

Varastin nuorempana kaverini pyörän ja lähdimme sitten muka etsimään sitä yhdessä. Tiesin paikan, jonne olin sen jättänyt mutta se ei ollut enää siellä. Kadun hieman tekoani.

Tuntuu siltä kuin olisin ensimmäistä kertaa elämässäni aikuisten oikeasti rakastunut. En vaan uskalla sanoa kohteelle rakastavani häntä yli kaiken. Sitä en sitten tiedä mitä siinä pelkään. Kaikki on kuitenkin tapahtunut kovin äkkiä, ehkä olisi hiukan liian aikaista sille. Mistä sen edes tietää että se on oikeata rakkautta. On tämä vaikeeta. M26.

Tuossa syksyllä olimme kavereitten kanssa baarissa Tampereella. Tulin hyvin juttuun yllättävänkin nätin tytön kanssa ja päädyimmekin sitten samaan petiin yöksi, tytön vanhemmille.

Koko illan minua oli vaivannun kauhea paskahätä, joka vain paheni illan vanhetessa. En kehdannut käydä vieraassa asunnossa vessassa. Seksikin jäi tämän takia. Yöllä kuitenkin heräsin aivan järjettömään paskahätään. Olin aivan räjähtämäisilläni kun valuin vessaa kohti jännittäen pakaralihaksiani äärimmillen. Vessa varattu. Paniikissa päästin ripulituotteeni eteisen saappaaseen. Napitin housuni ja yritin lähteä livohkaan. Etuovi takalukossa. Vaati melkoista pokeria pyytää tytön isää avaamaan oven kun tämä poistui vessasta. Juoksin niin helvetisti, jotta olisin kaukana kun isäpappa tajuaisi hajun syyn.

Lompakko, takki ja puhelinkin löytyivät polisiin hoivista parin viikon päästä. Kiitos siitä!

Tunnustan että rakastan edelleen mun ex-poikaystävää, mutta en sitä koskaan aio hänelle kertoa.

ennen kuin menetin neitsyyteni, joskus ala-asteella siis.
mietimme parhaan kaverini kanssa miltähän pimppi mahtaa tuntua. ilmeisesti molempia meitä himotti niin paljon että päätimme sitten naida toisiamme, mihin käytimme tekosyynä "samaltahan se naisenkin pylly tuntuu"
minua kaduttaa aivan mielettömästi.

Yksin autolla ajaessani olen muutaman kerran laittanut kannettavan tietokoneeni toiselle etupenkille, äänet täysille, pornon pyörimään ja runkannut samalla. Kerran meinasin ajaa kolarin mutta se tuntui vaan kiihottavalta.

en osaa rakastua keneenkään. Käytän miehiä yleensä hyväksi. Voin viettää jonkun miehen seurassa aikaa vaan, että saan seksiä, autokyytejä tai ei ole parempaakaan tekemistä. Sanon kyllä yleensä suoraan etten halua seurustella, mutta usein nämä miehet ihastuvat minuun ja eivät ymmärrä. Olen välillä totaalinen bitch

*En osaa olla yksin.
*Toivon että kukaan ystävistäni ei löydä onnea ennen minua.
*Ajattelen usein tekeväni itsemurhan, mutta en pysty toteuttamaan sitä, koska välitän perheestäni.
*En osaa/halua olla vittumainen, koska olen riippuvainen muiden ajattelusta minua kohtaan. Tästä johtuen ystäväni pitävät minua hauskana ja mukavana ihmisenä. Todellisuudessa olen rikki sisältä.

En jaksaisi aina kuunnella kavereitteni huolia. Eikä minulla aina kiinnostakkaan. Monesti on tehnyt mieli sanoa että "pää kiinni! Arvaa kiinostaako?!" Itselläkin on ihan tarpeeksi mietittävää. Tiedän kyllä, että omista huolista puhuminen helpottaa, mutta... Ei sitä jaksa joka päivä kuunnella. En minä sentään mikään psykiatri ole.

olen sairaalloisen mustasukkainen ja vahdin avopuolisoani tauotta, joka kerta kun hän on pois kotoa, ajattelen hänen olevan jonkun muun naisen kanssa, tarkistan hänen sähköpostinsa ja tekstiviestinsä..
Tunnen syyllisyyttä että olen niin mustasukkainen.. Tiedän ettei hän edes ehtisi pettämään minua tietyssä ajassa, mutta silti tenttaan häntä ainakun hän tulee kotiin.
Häpeän itseäni, olen säälittävä.

Saan silloin tällöin vihakohtauksia, jolloin haluan vain satuttaa tai jopa tappaa ihmisiä. Saan useasti nämä kohtaukset pois joko hakkaamalla seinää, roskista, lampputolppaa tms. tai itseäni

Poltimme ala-asteella kaverini kanssa uskonnon kirjoja. Itse olen elän buddhalaisen ajatusmaailman mukaan nykyään ja kaveri on evankelis-luterilainen.

Olen elämääni tyytyväinen, yliopistossa opiskeleva nainen. Pinnan alla piilee muutamia nolouksia:

- Minusta nettipornon katsominen on ainakin jossain määrin säälittävää. Käyn kuitenkin joskus sivuilla, joissa on piirrettyjä pornotasoisia kuvia eräistä kirjojen, elokuvien tms. henkilöistä akteissa. En pidä kuvia kiihottavina; mielenkiintoisina kylläkin.

- Olen pissannut pienenä uima-altaaseen. Nykyisin en tee niin, mutta järveen tai suihkun lattialle saatan pissatakin.

- Olen lukenut isäni, äitini ja siskoni päiväkirjaa sekä kirjeitä. Tunnen luvattoman vähän syyllisyyttä. Puolustelen itseäni sillä, etten aio tosiaankaan käyttää saamiani tietoja millään tavalla näitä ihmisiä vastaan tai kertoa niitä eteenpäin. Olen vain utelias.

- Joskus ilmavaivaisena minusta on hauskaa piereskellä railakkaasti.

- Minusta on mielenkiintoista nähdä kahden komean miehen suutelevan keskenään.

- Kämppäni on tällä hetkellä tuhottoman sotkuinen (lattialla ruoanmuruja, kuukauden Hesarit jne.). En pidä sotkusta, mutta jollain kierolla tavalla olen ylpeä siitä, etten ole mikään puunaava ja hössöttävä kotirouva, joka ei kestä kaaosta.

Olen kateellinen veljelleni joka tuli vasta isäksi. Minäkin haluan oman lapsen.

Lunttasin ylioppilaskirjoituksissani. Enhän minä mitään sille voinut, että edessäni istui tyyppi, jonka tiesin todella lahjakkaaksi koulussa ja joka levitteli papereitaan varsin avoimesti. Olisin ihan hyvin voinut saada kyseisestä aineesta ainakin yhtä alemman arvosanan, ellen olisi luntannut häneltä monta kohtaa.

Tätä en ole kehdannut kertoa edes parhaille kavereilleni.

olen suudellut serkkuni kanssa.

Minä olen 18 vuotta vanha poika ja käyn päivittäin vanhempieni luona. En pysty olla erossa heistä