TunnustustenLuola.fi

Minä olen ollut isänmaallinen, mutta katsoessani Suomen nykymenoa iskee valtava halu lypsää valtiolta rahaa vielä kun voi ja sitten kun tienaan kunnolla, paeta ulkomaille jossa tienaa paremmin, maksaa vähemmän veroja, saa parempaa palvelua ja ei tarvitse kestää suomalaisia juntteja jotka eivät vieläkään tajua että sivarit ja homotkin on ihmisiä.

Tai sitten toivon pääseväni tarpeeksi korkeaan virkaan, jotta voin kyykyttää juntteja. Minun firmaani ei saa lisäpisteitä haussa jos on armeijafani, joka ei osaa ajatella mitään itse tai muka-hetero homojen kyykyttäjä joka keski-ikäisenä kännissä alkaa ottaa muilta miehiltä suihin kun ei kestä enää ilman.

Olen ylimielinen, mutta minulla on syytäkin siihen. Testien mukaan olen poikkeuksellisen lahjakas mutta käytännössä siitä ei ole mitään hyötyä kun vain tarpeeksi keskinkertaiset pääsevät eteenpäin. Siksi teen työni vain hutiloiden, koska olen yhtä tuottava kuin turpeat työkaverini vaikka vietän yli puolet ajasta irkissä tai tehden jotain täysin työhön liittymätöntä koodia.

Jätin melkein palauterastin laittamatta, koska olen varma siitä että saan raivostuneita viestejä ihmisiltä jotka eivät osaa kirjoittaa suomea ja sitten taas ottaa päähän kuin muistaa millaisten urpojen kanssa sitä joutuu elämään.

M23

Olen aikuinen mies. Itkin katsoessani Idols koostetta Hanna Pakarisesta.

Olen ollut rakastunut yhteen tyttöön 9-vuotiaasta asti, mutta en ole uskaltanu tehdä mitään asialle. Olen nyt 16v. Tätä samaa tyttöä ns. "palkattiin" olemaan minun kanssa ja jätti minut samana päivänä n. kahen euron takia, vihasin häntä mutta olimme vasta 12v ja lapset eivät osaa miettiä oikein kun he ovat niin nuoria, pidän hänestä vieläkin. Kuitenkin en uskalla pyytää naista ulos, en pysty jotenkin luottaa naisiin, vaikka pidänkin niistä tosi paljon, se on vaan jäänny mieleen jotenkin... olen surullinen.

Luen kaikki tällä sivulla olevat tunnustukset, minulle jää kumma pakkomielle lukea aina kaikkien tunnustukset. Olen kuuro ja pidän naisista jotka kävelevät niin että tissit hölskyy.

Olen liian kiltti enkä osaa vaatia asiallista kohtelua kaupassa tms. Usein olen maksanut ala-arvoisesta palvelusta täyden hinnan vain siksi, että en osaa heittäytyä hankalaksi. En myöskään osaa vastata huonoon käytökseen, haistatteluun tai muuhun loukkaavaan asiaan samalla mitalla. Olen korkeasti koulutettu, verbaalisesti lahjakas, mutta minulla on jokin estokoodi ja kipakat vastakommentit jäävät kielen päälle.

Tämä raivostuttaa minua usein jälkeenpäin ja jään kiukkuiseksi, kun en pysty sanomaan pahasti edes silloin kun se olisi oikeutettua. Tunnen olevani väärin ohjelmoitu, ja syytän vanhempiani siitä, että he kasvattivat minut liian hyvin.

Pienenä varastin melko usein rahaa isältäni ja äidiltäni. Rahalla ostin yleensä lähinnä karkkia. En vieläkään todellakaan ymmärrä, miksi näin tein. Ehkä minulla oli sairaalloinen karkin himo, ehkä en ymmärtänyt rahan arvoa... joka tapauksessa, se oli väärin ja kadun sitä vieläkin. Tein muutenkin kaikkea mielestäni pahaa pienenä, mutta vanhemmilleni esitin aina todella kilttiä poikaa. Nyt olen korkeakoulutettu ja hyvässä ammatissa.

Kun harrastin ensimmäisen kerran seksiä silloisen tyttöystäväni kanssa, jännitin tilannetta niin paljon että en saanut sitä ylös. Tyttöystäväni jälkeenpäin huomautteli asiasta ja siitä, kuinka olin "epätoivoisena tunkenut löysää munaa sisään". Söi muuten miehuutta aika pahasti, ja muutenkin tällä tytöllä oli ihmeellinen tapa sanoa todella pahasti epäonnistumisista seksissä- vaikka useimmiten seksi olikin ihan hyvää ottaen huomioon sen, että tavatessmme olin neitsyt kuten hänkin.

Nuo sanomiset tekivät tosi kipeää ja olen kerran epäonnistunut seksissä uuden tyttöystävän kanssa ihan vain siksi, että tajusin pelkääväni samanlaista reaktiota. Tämä on aika ilkeä juttu itselle. Itseasiassa, jos rehellisiä ollaan taidan pelätä sitä vielä nykyisinkin ja siksi "se viimeinen askel" jää liian usein tuttavuudessa ottamatta.. näistä asioista uusille kumppaneille sanominen tuntuisi valittamiselta ja säälin kerjäämiseltä.

Olen sivari. Minusta tuntuu, että minun olisi oltava kihkomielinen pasifisti jotta olisin aito. En oikein tiedä itsekään miten minun pitäisi suhtautua asemaani yhteiskunnassa.

Olen luvannut rakkaalleni tärkeän yhteiseloa lupauksen, mutta en ole täysin varma pystynkö pitämään sitä - haluan, mutta en ole 100% varma. Lisäksi ikävöin ex:ääni, vaikka olen sanonut, että vain nykyiseni merkitsee minulle. Onneksi silti tiedän, etten ikinä jättäisi tai pettäisi nykyistäni ex:än takia. Epärehellisyys ei vain ole kivaa. Ja minä olen vielä se joka sanoo haluavansa suhteen joka perustuu luottamukselle ja rehellisyydelle :/

jostain tuntemattomasta syystä, en todellakaan tiedä miksi, minua rupeaa ahistamaan miehet. jossain vaiheessa joka kerta. tunne iskee kun sitä vähiten odottaa ja sen jälkeen on pakko päästä yksinkertaisesti pois. en haluaisi tunteen tulevan mutten voi sille mitään. toivon että joskus tulee mies joka ei ahdista. pelkään että se oikeakin ahdistaa.

Pakko kai se on tunnustaa.
*En ole ollut muiden kuin mieheni kanssa, vaikka rakastan sitä haaveilen että pääsisin kokeilemaan muitakin. En tiedä voisinko vastustaa jos joku upea mies haluisi välttämättä näyttää mulle miten muut sen tekee.

*Entinen "paras" kaverini on ihan jumalattoman läski, yritin aina kehua sitä vaikka teki mieli sanoa sille että se on mielettömän ruma ja lihava ja siitä ei kukaan pidä. Minä mukaanlukien. Kaveerasin sen kanssa vain koska siitä oli niin helppo hyötyä.

*Haluan mun kaverin miestä.

*Musta on kivaa piinata miehiä, flirttaamalla niille ja lupailemalla niille kaikkea ja kun ne käy ihan kuumana häipyä paikalta.

Vihaan heikkoutta. Näyttelen hummania ja ymmärtäväistä, mutta todellisuudessa mietin miten tuhoaisin kaikki iljettävät, selkärangattomat ja tahdottomat paskiaiset. Olen kiihkeä natsi, mutten ole koskaan sanonut sitä kenellekkään enkä aio sanoakkaan.

Usein kun keskustelen ihmisten kanssa niin hoen samalla mielessäni kusipää homo idiootti ja muuta vastaavaa.

Vihaan myös yksinkertaisia ihmisiä. Niiden ei saisi antaa lisääntyä.

Varastin nuorempana kaverini pyörän ja lähdimme sitten muka etsimään sitä yhdessä. Tiesin paikan, jonne olin sen jättänyt mutta se ei ollut enää siellä. Kadun hieman tekoani.

Tuntuu siltä kuin olisin ensimmäistä kertaa elämässäni aikuisten oikeasti rakastunut. En vaan uskalla sanoa kohteelle rakastavani häntä yli kaiken. Sitä en sitten tiedä mitä siinä pelkään. Kaikki on kuitenkin tapahtunut kovin äkkiä, ehkä olisi hiukan liian aikaista sille. Mistä sen edes tietää että se on oikeata rakkautta. On tämä vaikeeta. M26.

Tuossa syksyllä olimme kavereitten kanssa baarissa Tampereella. Tulin hyvin juttuun yllättävänkin nätin tytön kanssa ja päädyimmekin sitten samaan petiin yöksi, tytön vanhemmille.

Koko illan minua oli vaivannun kauhea paskahätä, joka vain paheni illan vanhetessa. En kehdannut käydä vieraassa asunnossa vessassa. Seksikin jäi tämän takia. Yöllä kuitenkin heräsin aivan järjettömään paskahätään. Olin aivan räjähtämäisilläni kun valuin vessaa kohti jännittäen pakaralihaksiani äärimmillen. Vessa varattu. Paniikissa päästin ripulituotteeni eteisen saappaaseen. Napitin housuni ja yritin lähteä livohkaan. Etuovi takalukossa. Vaati melkoista pokeria pyytää tytön isää avaamaan oven kun tämä poistui vessasta. Juoksin niin helvetisti, jotta olisin kaukana kun isäpappa tajuaisi hajun syyn.

Lompakko, takki ja puhelinkin löytyivät polisiin hoivista parin viikon päästä. Kiitos siitä!

Tunnustan että rakastan edelleen mun ex-poikaystävää, mutta en sitä koskaan aio hänelle kertoa.

ennen kuin menetin neitsyyteni, joskus ala-asteella siis.
mietimme parhaan kaverini kanssa miltähän pimppi mahtaa tuntua. ilmeisesti molempia meitä himotti niin paljon että päätimme sitten naida toisiamme, mihin käytimme tekosyynä "samaltahan se naisenkin pylly tuntuu"
minua kaduttaa aivan mielettömästi.

Yksin autolla ajaessani olen muutaman kerran laittanut kannettavan tietokoneeni toiselle etupenkille, äänet täysille, pornon pyörimään ja runkannut samalla. Kerran meinasin ajaa kolarin mutta se tuntui vaan kiihottavalta.

en osaa rakastua keneenkään. Käytän miehiä yleensä hyväksi. Voin viettää jonkun miehen seurassa aikaa vaan, että saan seksiä, autokyytejä tai ei ole parempaakaan tekemistä. Sanon kyllä yleensä suoraan etten halua seurustella, mutta usein nämä miehet ihastuvat minuun ja eivät ymmärrä. Olen välillä totaalinen bitch

*En osaa olla yksin.
*Toivon että kukaan ystävistäni ei löydä onnea ennen minua.
*Ajattelen usein tekeväni itsemurhan, mutta en pysty toteuttamaan sitä, koska välitän perheestäni.
*En osaa/halua olla vittumainen, koska olen riippuvainen muiden ajattelusta minua kohtaan. Tästä johtuen ystäväni pitävät minua hauskana ja mukavana ihmisenä. Todellisuudessa olen rikki sisältä.