TunnustustenLuola.fi

Tunnustan että kauniit naiset ovat kauneinta mitä voi olla.

jätin tyttöystäväni toisen vuoksi useita vuosia sitten. uusi suhteeni loppui, ja sattumalta tapasin edelliseni lyhyen ajan sisään uudesta erosta.
olen ihastunut tähän edelliseen, en ymmärrä miksi jätin hänet uuden takia. molempien elämäntilanteet ovat nyt muuttuneet, mutta toivottavasti eivät liikaa. tulevaisuus kertoo lisää.

Haluaisin todella paljon kokeilla kannabista. Olen lukenut siitä netistä ja yrittänyt kysellä kaikilta kavereilta mutta ketään ei saa hankittua tätä, johtunee varmaan siitä että asun aika pienellä paikkakunnalla... Tulen hulluksi jos en pian saa sitä :D

Luulin vielä 14-vuotiaaksi asti että naiset virtsaavat emättimestä. (Olen itsekin naispuolinen!)

Kyylään puhuessani Skypessä kaverini meseviestejä. Tämä onnistuu, koska kaverini käyttää ruudunlukuohjelmaa ja puhesyntetisaattoria ja mesettämisen äänet kuuluvat kuulokkeiden läpi vaimeana mikkiin.

tunnustan, että en osaa koskaan paljastaa tunteitani tytölle ennen kuin on jo liian myöhäistä. Sitten kaduttaa jälkeenpäin armottomasti.

no, jospa se tästä vielä.
M18

-Tappaisin isäni, jos se olisi laillista
-Olen joskus miettinyt itsemurhaa vain siksi että saisin läheiseni mahdollisimman surulliseksi ja sekaisin.
-Masturboin ensimmäisen kerran ala-asteikäisenä (n.7-8 vuotiaana)
-Lipsauttelen paljon valkoisia valheita ja liian usein
-Olen istunut pienenä kissani päälle tahallaan
-Haaveilen silloin tällöin työkavereiden panemisesta (iällä ei ole mitään väliä) vaikka seurustelen, olen onnellinen ja erittäin rakastunut.
-Näiden asioiden kirjoittaminen aiheutti ainoastaan pahan olon, ei helpotusta.

N21

olen jättänyt koulun kesken noi 1.5v sitten, ja tähän asti olen valehdellut vanhemmille "meneväni kouluun" vaikka todellisuudessa olen mennyt kaupungille n. 6 tunniksi pyörimään.

Seurustelen 3 vuotta vanhemman poikakaverini kanssa. Hän on neitsyt, minä en. Olemme koettaneet yhdyntää jo muutaman kerran, mutta aina se menee siihen ettei jätkällä yhtäkkiä seisokkaan. asia vituttaa minua aivan s..tanasti. Alan kohta etsimään seksiä muualta. Tiedän että kyseessä on suorituspaineet ym jännitys jnejne... meillä on muuten niin täydellinen suhde, puhumme kaikesta, itkemme ja nauramme yhdessä ilomme ja surumme, mutta seksistä on tullut minulle tärkeämpi asia kuin ikinä. ennen en olisi edes välttämättä aijemmilta poikaystäviltäni sitä kaivannut. Mutta nyt elän aivan käsittämättömässä puutteessa.

Miten_sen_saa_PYSYMÄÄN_PYSTYSSÄ!?

Olin laivalla mieheni kanssa ja kun hän nukkui, lähdin kiertelemään laivaa. Päädyin yleiseen vessaan vieraan miehen kanssa harrastamaan seksiä.

Olen ollut aina sitä mieltä, että maahanmuuttajista on vain harmia. Aivan sama mistäpäin he ovat suomeen saapuneet. Venakot, somalit yms.
Tottahan se on... osittain. Suurin osa ryöstää ja raiskaa (kärjistetysti) sen ajan minkä suomessa saavat viettää ennen käännytystään.

Asuin nuorena vastaanottokeskuksen lähellä ja meno oli sen mukaista. Mikä sen mukavampaa kun aamulla kouluun mennessä pihavajaa oli tutkimassa puolet vastaanottokeskuksen "asiakkaista". Kaikki mikä oli mahdollista viedä pihasta hävisi, elleivät olleet lukoilla kiinni tai viety lukittuihin tiloihin. Kun varastettavaa ei löytynyt, niin rikottiin paikkoja. Kaikille paikallisille vittuiltiin niillä kolmella suomalaisella sanalla joita sosiaalitäti ei kyllä ollut opettanut. Ahhh... kultainen nuoruus.

Tänään lääkärissä koin sellaista palvelua jota en unohda. Suomea huonosti murtaen (venäläisittäin) puhuva nainen tutki, kyseli kysymyksiä ja teki muutakin mitä lääkärissä käydessä voisi osata odottaa. Jos lääkäri olisi ollut suomalainen en todellakaan olisi saanut tuollaista palvelua, korkeintaan vittuilua kun menin ja kulutin hänen kallista aikaansa. Tänään tuntui, että lääkäri oikeasti tiesi jotain ja oikeasti halusi tehdä jotain hyväkseni.
Kiitos hänelle siitä! Toivotan tervetulleiksi tälläiset töitä tekevät ammattilaiset.

Elintasopakolaiset edelleen painukoon **ttuun. Somaleista minulla ei ole edelleenkään mitään hyvää sanottavaa.

M21

Rekisteröidyin äsken demiin.

Tässäpä nyt pari asiaa mitä vois tunnustaa...

-olen harkinnut itsemurhaa

-minulla ei ole oikeita kavereita

-olen neitsyt, en ole koskaan seurustellutkaan

-minulla ei ole elämää

-Olen tietokoneella melkein 24/7

-vihaan työtäni

-minulla on sairaita fantasioita, mitä en kyllä tule kirjoittamaan sisältönsä vuoksi

M 28

08.01.2007

Inhoan työtäni sydämeni pohjasta. En työni takia vaan esimieheni. Hän on täysi törppö. Ilkeä, pikkusieluinen, pahasuinen ja silminnähtävästi katkera siitä että on joutunut jumittamaan saman yrityksen palveluksessa jo vuosia. Tämä nainen epäilee aina minun tekevän tai tehneen jotain väärin tai laitonta yrityksen kustannuksella.

Tälläisen vainoharhaisuuden vuoksi, olen alkanut itse epäilemään että kyseinen henkilö on hankkinut potkut ihmisille aiemmin, itse väärinkäyttämällä yrityksen varoja ja sitten syyttämällä siitä alaisiaan.

Hän teeskentelee työpaikalla jatkuvasti, hymyilee ulos päin, mutta pinnan alla kytee. Hän huomauttelee jatkuvasti tavastani työskennellä ja kohtelee minua kuin vihollistaan. Tämä ihminen ei sovi esimiestyöhön, mutta jostain ihmeen syystä hän on päässyt kyseiseen paikkaan korkeaan virkaan. Ehkä se johtuu hänen epätoivostaan, ehkä sitkeydestään?

Olen viime aikoina alkanut harkitsemaan itseni irtisanomista. Se on kaikki hänen syytään. Pelkään vain, että en löydä uutta työpaikkaa. Pelko saattaa olla aiheeton, mutta se on minulle huolen aihe.

sanoin tuntemattomille irc-kavereille hyvät yöt ennen nukkumaan menoa. tunnen itseni tyhmäksi. pitänee lopettaa irccaaminen.

Olin yli kuukauden ilman seksiä läheiseni kanssa ja nyt loman jälkeen olisin viimein saanut taas seksiä, mutta ei ottanut eteen. Olipa noloa olla tytön takana kun ei yksinkertaisesti vaan seisonut. Tämä oli uusi kokemus minulle. Haluaisin saada palautetta.

M22

Jätin tänne 20.05.2006 (# 56378)tunnustuksen elämästäni. Nyt kirjoitan sen päätöksen. Olen lukion kolmannella ja äiti. Pikku tyttömme syntyi marraskuun 12. Raskauden aikana olen kypsynyt ihan huimasti ja hävettää todella suuresti tämä miten tähän olen päätynyt.

En kertonut poikaystävälleni tai kellekkään raskaudesta. En mennyt lääkäriin tai minnekkään, ainut mitä toivon että saisin keskenmenon. Kunnes tunsin lapsen liikkeet, se järisytti maailmaani. Silloin tiesin että olen tulossa äidiksi ja se pisti miettimään. Hankin duuni paikan koulun ohelle ja menin lääkäriin. Sain kunnon haukut lääkäriltä kyllä asiasta "olisi pitänyt tulla aikaisemmin" ja ties mitä se jäkätti.

Poikaystäväni itse tajusi minun olevan raskaana, en tiedä oikein miten. olin vältellyt hänen seuraansa ja ollut passiivinen suhteessa. Hänen suurin ongelmansa oli onko lapsi hänen. Hän pelkäsi että olin pamahtanut raskaaksi jollekkin hänen kaverilleen. Siinä sai mennä ottamaan isyystestitkin ennen kuin se ukko uskoi että sen lapsi se on. Sitten tämä kristillisyys intoilija tajusi että lapsi on tulossa ja ei edes olla naimisissa. Minäpä sanoin ei, saatan saada lapsen nuorena mutta sitä virhettä en tee että menen liian nuorena naimisiin, ehkä joskus mutta ei vielä.

Suku otti asian tosi mukavasti. Eno vain tokaisi: "vasta nyt!"

Poikaystäväni on töissä ja minä koitan hoitaa lapsen ja koulun. onneksi koulussa ymmärretään ja ollaan avuliata. Mutta en kadu ollenkaan pikku Tiitini on aivan ihana lapsi, mitä nyt on korvatulehdus kierre lapsi mitä luultavimmin.

Kiitos että sain kertoa tämän teille.

Haluaisin että minut raiskattaisiin, että voisin tuntea itseni syystä likaiseksi.

Vihaan 24:n mainoksia.

Olen rakastunut parhaaseen ystävääni. Näen häntä lähes päivittäin, ja joka kerta kun hipaisenkin häntä, väreet menevät pitkin selkäpiitäni ja mahassa tuntuu olevan perhosia. Tunnen oloni toisinaan sen takia erittäin kiusalliseksi hänen kanssaan. Ystäväni on kanssani samaa sukupuolta, mikä hankaloittaa asiaa merkittävästi. Muutoin olisin hänelle jo kauan aikaa sitten tunteistani kertonut.

Olen aika nuori, ja päätin uutena vuotena lopettaa juomisen. Olo on sen jälkeen ollut kevyt ja helpottunut. Ehdin totutella ajatukseen jo vähän ennen uutta vuotta, sinänsä se ei ollut mikään päähänpisto. Ennen join vähän liiankin usein ja juominen alkoi tuntua ongelmalta. Aion pitää kiinni päätöksestäni. En kaipaa juomista.

Olen pulassa tuon rakastumiseni kanssa. En tiedä uskallanko kertoa ystävälleni. Hän tosin saattaa tuntea samoin kuten minä, tällaisesta on ollut viitteitä. Aion kertoa viimeistään silloin, kun muutan ulkomaille. Siihen tosin saattaa vielä muutama vuosi vierähtää...

Kiitos. Terveisin nuori nainen.