TunnustustenLuola.fi

Jätin tänne 20.05.2006 (# 56378)tunnustuksen elämästäni. Nyt kirjoitan sen päätöksen. Olen lukion kolmannella ja äiti. Pikku tyttömme syntyi marraskuun 12. Raskauden aikana olen kypsynyt ihan huimasti ja hävettää todella suuresti tämä miten tähän olen päätynyt.

En kertonut poikaystävälleni tai kellekkään raskaudesta. En mennyt lääkäriin tai minnekkään, ainut mitä toivon että saisin keskenmenon. Kunnes tunsin lapsen liikkeet, se järisytti maailmaani. Silloin tiesin että olen tulossa äidiksi ja se pisti miettimään. Hankin duuni paikan koulun ohelle ja menin lääkäriin. Sain kunnon haukut lääkäriltä kyllä asiasta "olisi pitänyt tulla aikaisemmin" ja ties mitä se jäkätti.

Poikaystäväni itse tajusi minun olevan raskaana, en tiedä oikein miten. olin vältellyt hänen seuraansa ja ollut passiivinen suhteessa. Hänen suurin ongelmansa oli onko lapsi hänen. Hän pelkäsi että olin pamahtanut raskaaksi jollekkin hänen kaverilleen. Siinä sai mennä ottamaan isyystestitkin ennen kuin se ukko uskoi että sen lapsi se on. Sitten tämä kristillisyys intoilija tajusi että lapsi on tulossa ja ei edes olla naimisissa. Minäpä sanoin ei, saatan saada lapsen nuorena mutta sitä virhettä en tee että menen liian nuorena naimisiin, ehkä joskus mutta ei vielä.

Suku otti asian tosi mukavasti. Eno vain tokaisi: "vasta nyt!"

Poikaystäväni on töissä ja minä koitan hoitaa lapsen ja koulun. onneksi koulussa ymmärretään ja ollaan avuliata. Mutta en kadu ollenkaan pikku Tiitini on aivan ihana lapsi, mitä nyt on korvatulehdus kierre lapsi mitä luultavimmin.

Kiitos että sain kertoa tämän teille.

Haluaisin että minut raiskattaisiin, että voisin tuntea itseni syystä likaiseksi.

Vihaan 24:n mainoksia.

Olen rakastunut parhaaseen ystävääni. Näen häntä lähes päivittäin, ja joka kerta kun hipaisenkin häntä, väreet menevät pitkin selkäpiitäni ja mahassa tuntuu olevan perhosia. Tunnen oloni toisinaan sen takia erittäin kiusalliseksi hänen kanssaan. Ystäväni on kanssani samaa sukupuolta, mikä hankaloittaa asiaa merkittävästi. Muutoin olisin hänelle jo kauan aikaa sitten tunteistani kertonut.

Olen aika nuori, ja päätin uutena vuotena lopettaa juomisen. Olo on sen jälkeen ollut kevyt ja helpottunut. Ehdin totutella ajatukseen jo vähän ennen uutta vuotta, sinänsä se ei ollut mikään päähänpisto. Ennen join vähän liiankin usein ja juominen alkoi tuntua ongelmalta. Aion pitää kiinni päätöksestäni. En kaipaa juomista.

Olen pulassa tuon rakastumiseni kanssa. En tiedä uskallanko kertoa ystävälleni. Hän tosin saattaa tuntea samoin kuten minä, tällaisesta on ollut viitteitä. Aion kertoa viimeistään silloin, kun muutan ulkomaille. Siihen tosin saattaa vielä muutama vuosi vierähtää...

Kiitos. Terveisin nuori nainen.

Olin kerran ala-asteella kaverini kanssa kesäleirillä.
Kun meillä oli vapaa-aikaa mulle tuli kauhea paskahätä ja en halunnut mennä leirin ulkohuussiin. Meidän teltassa ei ollut ketään, joten paskasin kaverini makuupussiin ja pyyhin perseeni lehdillä. En tunnustanut ja isommat pojat nauroivat kaverilleni.

Joskus 6-vuotiaana minä ja silloinen paras kaverini harrastimme noin 4 kertaa viikossa nallejemme kanssa "seksiä". Olimme täysin alasti molemmat ja kasvoillamme pidimme sellaista vappu-naamaria. Sitten hinkkasimme itseämme noin tunnin verran itseämme niihin nalleihin. Oksettaa katsella välillä noita nalleja, jotka nyt istuvat huoneeni nurkassa. Saatika tätä ystävääni jonka kanssa ei olla enää puhuttu moniin vuosiin.

- Lihosin jouluna 10kg.
- Tämän seurauksena maha ja perse levisi pahasti.
- Jouduin ostamaan 36/34 kokoa olevat farkut, edelliset 32/34 eivät mahtuneet vyötäröltä kiinni.
- Koen ristiriitaisia tunteita lihoamisen johdosta, toinen puoli minusta on kauhuissaan lisääntyneestä painosta ja toinen on haltioitunut.
- Olen laiskistunut.
- Välillä huomaan hyväileväni mahaani.

M 25

En kuulu kirkkoon. En vain voi uskoa johonkin minka uskottavuus nykytieteen mittarilla sijoittuu johonkin tonttujen ja nykyisen kulttuuriministerin väliseen maastoon. En vihaa uskovaisia kavereitani, he eivät ole mitään tosihihhuleita. Ne tosihihhulit ovat ärsyttäviä. Normaalisti en mitenkään reagoi uskontoihin, mutta jos joku otus joskus tulee minulle markkinoimaan uskontoaan, niin voi olla varma että markkinoin hänelle omaani. Enkä päästä häntä pois tilanteesta ennen kuin suostuu kumoamaan edes osan väitteistään.

Minua ärsyttää suunnattomasti kielioppivirheet. Etenkin yhdyssanavirheet. Voi vittu et ihmiset osaa olla yksinkertaisia. Etenki amikset. Onnittelut heille, ovat valinneet ammattiin johtavan koulutuksen, ihan hyvä. Onnittelen kuintenkin itseäni lukion käyneenä siitä, että ymmärrän asioista/yhteiskunnasta jotain.

Minulla ei ole tyttöystävää, tietysti tekis mieli saada semmonen. Ongelmana on osittain se perinteinen, en osaa lähestyä tyttöä. Normaalikaverimielessä voin mennä juttelemaan ihan kenelle vaan, mutta jos on mielessä jotain enemmän, jäädyn täysin. Minulla on muutama erittäinkin hyvä tyttökaveri, heistä en kuitenkaan ole kiinnostunut.

Haluan rahaa, haluan olla rikas. Mitä tahansa en kuitenkaan rahasta tekisi (esim. tappaisi ihmistä), mutta jos jollain olisi hyvä tarjous voisin harkita.

Minua kuitenkin kiehtovat murhat ja rikokset, usein olen miettinyt miten tekisin täydellisen rikoksen. Rikoksien toteuttamisen estää kuitenkin järjettömän iso syyllisyyden tunne. En kykene tekemään rikosta jonka uhri kärsisi siitä jotenkin.

Usein tunnen olevani laiska saamaton paska. Jotain olen kuitenkin saavuttanut, lakki on tulossa keväällä varmasti. Koen olevani suhteellisen hyvä instrumentissani, jota olen soittanut vasta jokusen vuoden. Olen pärjännyt urheilussa äärimmäisen hyvin. Jouduin lopettamaan urheilu-urani jo nyt loukkaantumisen takia, nyt jäähdyttelen mutasarjassa. Olen tästä tavallaan iloinen, en jaksanut sitä harjoittelun määrää mikä ennen oli.

Luulen että joku tunnistaa minut tästä. Siitä vaan, en koe häpeää näistä tunnustuksista.

Minusta pettäminen pitäisi asettaa rikokseksi(vankilatuomiolla). Pettäjillä on myös ihan ihmeellisiä selityksiä: "En saa tarpeeksi huomiota mieheltäni", "En saa tarpeeksi seksiä naiseltani", "No, olin vaan niin kännissä". Jos on tyytymätön suhteeseesa niin erotkoon! Ja känni ei ole koskaan mikään syy pettämiseen.

- mies 84

Minulla on paljon tunnustettavaa:
1. En ole kahteen viikkoon tehnyt töissä juuri mitään, surffaillut vain koneellani ja esittänyt kiireistä.
2. Olen ottanut 4000 euron käyttölainan ja tuhlannut sen alle viikkoon.
3. Olen kateellinen kaverilleni, joka on raskaana kun itselläni on vauvakuume. Olen toki myös onnellinen hänen puolestaan, mutta myös vihreä kateudesta.
4. Rakastan avomiestäni, mutten ole hänelle koskaan uskaltanut kertonua olleeni ennen häntä ainakin kolmen hänen tuttunsa kanssa joiden kanssa olemme tekemisissä.
5. Minulla oli ennen nykyistä miestäni aivan älyttömästi irtosuhteita, parhaimmillaan 5 eri miestä sängyssäni viikon aikana.
6. Ryyppään aivan liikaa.
7. Polttelin pilveä viime vuoden aikana ainakin 8 kertaa.
8. Ihailen salaa saatanallisten miesten ulkonäköä, esim. Gradle of Filthin laulajaa.
9. Valehtelin poliiseille saadessani sakot, niin ylinopeuden syystä kuin tuloistanikin.
10. Nautin kun mieheni kaverit ovat nostaneet minut jalustalle muiden tyttöystävien joukosta.

Haluaisin lähettää Saddamin hirttovideon esim. Hauskat Kotivideot -TV-ohjelmaan.

Vasta nyt, kun kunnolla on ollut kavereiden kanssa ryypiskelemässä, olen huomannut, että he haluavat naisilta vain seksiä. "Saispa pillua", pillu sitä pillu tätä. Ihmetyttää.
Itseäni ei ole oikeastaan ikinä edes seksi kauheana kiinnostanut. Tietenkin huvittaisi kokeille, mutta enemmän haluaisin vain olla tytön kanssa ja pitää häntä kainalossani.
Olen vissiin vähän outo?

No tunustanpa vähän enemmän nyt kerralla, kun kerran aloitin:
*Lukio menee päin persettä, käyn sen 4 vuodessa enkä ole edes kertonut porukoilleni. Niin ja nyt on sentään 3. vuosi menossa ja viimeinen jakso alkaa.
*huoneeni on aina paskainen ja se ottaa päähän, en vain jaksa siivota
*En jaksa enkä ikinä ole jaksanutkaan stressata mistään
*Ajattelen kuolemaa lähes päivittäin
*Tahtoisin muuttaa ulkomaille ja aloittaa kaiken alusta
Jees
olen nyttenkin vähän kännissä
m18

Vaikka luterilaisen kirkon työntekijät seuraavatkin "eroakirkosta.fi" -sivuston tiedotteita ym varsin tiukasti (selviää serverin logeista, tieto saatu sivstoa ylläpitäjäviltä henkilöiltä), olen ottanut asiakseni kuitenkin postata heille uusimmat erotilastot ja -määrät.

En ole siis kuitenkaan missään tekemisissä sivuston (tai vapaa-ajattelijoiden) kanssa muuten, vaan pidän tätä lähinnä viikon "hyvänä työnä", hyvän asian puolesta.

Että terveisiä luterilaisten kirkon propagandaosastolle, odotan mielenkiinnolla erolukujenne julkaisun yhteydessä käyttämiänne sanankäänteitä (eli ts kuinka tällä kertaa muutatte mustaa valkoiseksi)..

Poikaystäväni petti minua ja tiedän, että hän tekisi sen uudestaan. Jätin hänet, mutta haluisin hänet takaisin.

Minulla on poikaystävä, mutta puhun joka ilta puhelimessa hänen kavereidensa kanssa. En edes rakasta poikaystävääni

Käytän Subutexia lähes päivittäin. Omaan kristillisen arvomaailman, ja todella kunnioitan sitä. Tässä minulla siis
dilemma! PS: EN KAIPAA SAARNOJA!

Minulla on hyvä elämä tyttöystäväni kanssa, mutta toisinaan mietin, millaista olisi elämä Nooran kanssa. Harvoin tuntee sellaista "ajatonta yhteyttä" toisen ihmisen kanssa. Kuin olisimme tunteneet aikojen alusta saakka... Sinä ymmärrät. Rakastan sinua. Kiitos yhteisistä vuosista elämämme poluilla. Elämän, joka on liian vaikea pienen ihmisen ymmärrettäväksi. Nähdään taas seuraavassa... Rakkaus kantaa yli rajojen. Me olemme.

Olen ollut koulukiusattu. Helppona kohteena olin monen väkivaltaisen kiusaajan uhri. Kaikki tiesivät siitä, "neuvoivat" vaan että älä välitä. Oma äiti ainakin osasi olla välittämättä kun tulin kotiin verisenä, maleksi vain keittiössä tupakka suussa. Murjon siltä huoralta naaman jos vielä tavataan. Vaikka sitten pelkästään siitä tupakasta.

Kiusaaminen loppui lyhyellä aikavälillä. Ymmärsin ettei homma voi mennä enää pahemmaksi, joten tappelin vastaan. Vaikka kiusaaja kesken kaiken muutti mieltään ja yritti pois, minä en päästänyt ennenkuin olin hakannut ja potkinut hänet pahemmin kuin mitä minut oli koskaan hakattu. Sana levisi pikkuhiljaa, ja minut jätettiin rauhaan.

Olen 17v poika ja minulla ei ole yhtään hyvää ns. "life" kaveria. Viime kesänä olimme kahden kaverin kanssa Maltalla kielikurssilla joimme ja pidimme hauskaa. Sen kesän jälkeen olen vain ollut tietokoneella ja pelannut kokoajan. Koulussa yritän antaa itsestäni kuvaa että olen kokoenut kaikenlaista. Lesoilen myös välillä ihmisille (jotka kysyvät tjs), että olen nainut monet kerrat. Oikeasti en ole nainut ikinä, lähellä on ollut pari kertaa. Olen Datanomi, minua hävettää kertoa sitä sukulaisille/kelle tahansa ihmisille jotka kysyvät missä koulussa olen. Se antaa minusta nörtin kuvan vaikka en oikeasti ole yhtään nörtti, olen himopelaaja. En myöskään näytä nörtiltä/ole ylipainoinen/kovin sulkeutunut. Olen ollut tyttöjen suosiossa yläasteella hyvin paljon, olen kasvoista "söpö" ja ruumiini on ihan ok. Minulla ei kuitenkaan ole lihaksia ja vaikka olen 178cm minua luullaan 160-170 senttiseksi (annan siis itsestäni pienen kuvan). Yritän mielistellä kavereita vaikka salaa mielessäni minua vituttaa vitun moni asia luokkakavereissa. En yhtään pidä pinnallisuudesta vaikka itse taidan olla helvetin pinnallinen. Valehtelen kokemuksista että minut otettaisiin paremmin vastaan. Koulussa saatan näyttää tyypiltä jolla on kavereita vaikka oikeasti minulla ei ole yhtään kaveria jonka kanssa viettää aikaa. Olen puhuvinani puhelimeen koulun käytävällä, vaikka en oikeasti puhu. Olen aivan tajuttoman laiska enkä jaksa tehdä yhtään mitään. Haluaisin kovasti suhteen nättiin tunnolliseen tyttöön, mutta en tiedä miten lähestyä enkä tiedä missä tapaisin ketään kun en tee mitään. En tiedä miten löytää ystäviä mistään? Perjaatteessa vihaan elämääni ja haluaisin jotain toimintaa, ja perjaatteessa taas tykkään vaan pelata. Usein kaduttaa kun lupaan lähteä ryyppäämään, tulee vaan mietittyä miten ihana olisi jäädä koneelle. Vihaan singleplayer pelejä, haluan puhua samalla kun pelaan. En siis tiedä miten saan kavereita ja miten pääsen tästä kierteestä pois. Minua huolestuttaa kokoajan miltä näytän, suin hiuksiani jatkuvasti esim koulussa. En tiedä enää osaanko edes olla oma itseni, oikeasti olen mukava ja vastuuntuntoinen tyyppi. Arvostan vanhempiani. Toivon että joku samankaltainen tekisi palautteen itsestään, tai joku kertoisi minulle kuinka säälittävä olen ja miten ottaa niskasta kiinni. Mitä tehdä?
M17

Minua ahdistaa ihan vitusti.
Jäin kiinni yhden kondomin varastuyrityksestä 10-vuotiaana.