TunnustustenLuola.fi

En ole koskaan ollut rakastunut nykyiseen mieheeni. Olen edelleen rakastunut viiden vuoden takaiseen poikaystävääni. Soitan hänelle silloin tällöin muka vain kysyäkseni kaverillisesti kuulumisia, todellisuudessa haluan vain kuulla hänen äänensä.

Sairastin teini-iässä bulimiaa, mutta paranin siitä jo vuosia sitten. Noin kuukausi takaperin, kun olin yksin kotona, ahmin jäätelöä ja kävin oksentamassa sen pois.

Kerran löysin ystäväni kanssa kadulta rahapussin, jossa oli yli 2000 euroa rahaa. Jaoimme rahat keskenämme ja sovimme, ettemme kerro siitä kenellekään.

Minulla on kondylooma.

Olen kertonut miehelleni, että tatuointi selässäni ei tarkoita mitään ja että se on vain kuva yhden levyn kannesta. Hän ei tiedä, että samanlainen tatuointi löytyy sen viiden vuoden takaisen poikaystävän takaraivosta. Pelkään, että mieheni saa sen joskus selville.

Olen reilu parikymppinen mies ja ongelmani on eräs erittäin ruma teinityttö joka vainoaa minua aina kun sattuu jossain minut näkemään. Tämä tyttö on niin ruma että kun sitä katsoo tulee paha olo koko loppupäiväksi. Yleensä selitän jotain että minulla on kiire bussiin, tai jotain vastaavaa, mutta kerran se sattui tulemaan jopa samoihin bileisiin.

En haluaisi pahoittaa hänen mieltään, mutta seuraavan kerran kun nään hänet sanon melko suurella tod.näköisyydellä että "Olet niin ruma että oksettaa!"

Olen pettänyt avomiestäni useita kertoja hänen kaverinsa kanssa, eikä minua kaduta yhtään. Lisäksi olen hänen kaveriinsa yhteydessä päivittäin lukuisilla tekstiviestellä ja soittelemalla. Olen myös harrastanut tämän kaverin kanssa puhelinseksiä aina kun on mahdollista. Viime viikonloppuna vuokrasimme läheisestä kaupungista hotellin ja olimme siellä yötä. Miehelleni kerroin olevani kaverini luona yötä. Ihme kyllä minua ei kaduta yhtään, kaverin kanssa rakastelu tuntuu jumalaiselta.

Olen liian ylpeä myöntääkseni että suhteessani tai elämässäni olisi vikaa, vaikka perhe-elämä menee alamäkeä ja mietteeni on jo pitkällä tulevaisuudessa. Hävettää mutta erilaiseksi en aio muuttua.

M26

Halveksin ihmisiä, jotka ovat olevinaan pasifisteja ja jaarittelevat armeijoiden ylläpitämisen turhanpäiväisyydestä, asevelvollisuudesta yms. (demokratioissa siis), vaikka tietävät hyvin itsekin menettävänsä senkin vähäisen turvallisuuden tunteen mitä heillä nyt on, jos ihmisiä ei vahdittaisi.
Vihaan juntteja ja punaniskoja, heidän maailmankatsomuksensa saa minut raivon partaalle. Työtoverini (=juntti) "Valkoinen Suomi"-haaveesta saa tosin aina hyvät naurut omassa kaveriporukassa.

Join vuokraisännän viinat hänen työhuoneestaan, ihan vain huvikseni eräänä tylsänä iltapäivänä.

Yläasteella minua ärsytti äärettömästi kun paras kaverini roikkui koko ajan perässäni, kuin siamilainen kaksonen.

Kerran sain tarpeekseni ja koulun portaikossa yhäkkiä pysähdyin ja käännähdin 90 astetta ja iskin häntä samalla kyynärpäällä lujaa vatsaan. Hän lyyhistyi portaikon tungokseen. Sanoin sen olleen vahinko ja pyysin anteeksi. Väitin kengännauhan auenneen enkä ollut huomannut häntä.

Aina kun joku tulee kysymään minulta lainaksi rahaa tai puhelinta, jotta voisi soittaa niin silloin napsahtaa aina saldo kiinni tai muutun köyhäksi, sillä vihaan ihmisiä, jotka tulevat marisemaan niitä lainaksi. Ensiksi ne ovat omaa vastuuttomuuttaan tuhlanneet rahansa tai puhuvat aina yli varojensa, jotta heidän on tarvinnut hankkia saldoraja. Tosiasiassa en omista edes saldorajaa.

n17

Tapasin miehen, vedätin sitä, enkä sitten pystynyt unohtaan sitä tai sen kosketusta. Tapasin uudelleen, tapailtiin, se vedätti mua ja menin mukaan vaikka tiesin että ei pitäisi. Kaikki varoitteli ja kaveritkin tiesi heti että hommasta ei hyvää seuraa. En vaan pystynyt lopettaan. Järki vihdoin voitti, miehenkin puolelta, mutta en vieläkään voi unohtaa sitä... kenenkään pelkkä suudelma ei oo ikinä tuntunut sellaiselta...

Minusta kaikki Suomen vankilat pitäisi sulkea ja niissä istuvat rikolliset siirtää Venäjälle sikäläiseen vankilaan. On se kumma kun tekemällä rikoksia pääsee täysihoidolle yhteiskunnan varoilla! Nostetaanpa vielä vähän veroja että saadaan kaiken maailmaan sosiaalitantat onnelliseksi, kun he saavat syöttää raiskaajille ja huumediilereille hanhenmaksaa, että "he pystyisivät palaamaan paremmin yhteiskuntaan".

Venäjä voisi hyvin tarjota tällaista vankilapalvelua Suomelle vastineeksi kaikista valtionveloistaan.

En kykene tuntemaan niin minkäänlaista sympatiaa vankilaan tuomittuja kohtaan. Suomessa sinne ei joudu kadulle sylkemisestä tai mistään muustakaan maalaisjärjellä käsittämättömästä syystä. Itsepä ovat soppansa keittäneet ja vielä kehtaavat valittaa vaikka minä maksan veropenneilläni noiden kusipäiden ruuan ja asunnon!

Valehtelen, jatkuvasti. Tärkeistäkin asioista, lähinnä yleisten ihmissuhteiden kannalta (en siis tarkoita seurustelusuhteita).
Välillä on hauska koittaa pitää tätä valheiden verkkoa pystyssä, mutta välillä se taas on kovin ahdistavaa.

Menetin korttini tänään ajaessani kaverin m3-bemarilla tutkaan 120km/h alueella 245km/h. Ei ole varaa maksaa sakkoja. Joudun varmaan myymään uuden kannettavan koneeni.

Ei kaduta, enkä aio lopettaa ajamista.

Olen ollut jo vuoden rakastunut tuutoriini. Joka on tietenkin tyttö ja tekee kaikesta aina paljon vaikeampaa.. Ystäviä ollaan ja oon yrittänyt vihjailla kiinnostuksestani, mutta eihän se mitään tajua. tai ei halua tajuta. ärsyttää.
n20

Olen ollut "hullujenhuoneella" hoidossa huumeitten takia olen siis hullu narkkari raukka.........

löin äskön naapurin mersusta lasin sisään koska naapurin mies on niin ylpeä mulkku joka vittuilee mulle haha kosto elää....

Olin suhteessa vielä tammikuun puoleen väliin, kunnes erosimme tyttöystäväni kanssa. Tämän jälkeen olen katunut sitä joka päivä! Mutta exäni ei tahdo palata yhteen. Seksielämämme (olen aika nymfo itse, exäni ei oikeen välitä) ei juuri sujunut mutta rakastan tätä naista joka tapauksessa! Muuten yhteiselomme oli yhtä unelmaa ja sen menettäminen on ollut kuin maailma olisi romahtanut jalkojeni alta!! Siis elän kyllä entiseen malliin, hengaan kavereiden kans ja teen mitä sattuu. Mutta eksäni pyörii silti aina mielessä! Se mitä tunnen, sitä ei voi kukaan ymmärtää!
Okei, erosimme yhteisymmärryksessä. Ei mitään ongelmia ollut muuta kuin aiemmin mainitsemani seksielämä. Silti exäni väittää ettei rakasta minua. Silti vältteli näkemistä ensimmäiset 2 viikkoa ja antoi syyksi ettei uskalla jottei tunteet herää. Sitten homma alkoi lipsua käsistä. Toitotin että olen ok eron kanssa, voidaanko nähdä. Nähtiin ja mä aina petyin kun sanoin tahtovani palata yhteen. Silti eksäni sanoo että se on yli. Olen udellut monilta että mitä he ajattelevat. Kukaan ei ole muuta uskaltanut sanoa ku että eivät usko sen olevan ohi tai sitten eivät tiedä. Sen tietää henkilö itse.
Nyt erosta on 3kk ja 2vko. Rakastan tätä naista edelleen aivan yli ymmärryksen! Se mitä meillä oli suhteessa oli jotain... Tiedän että tein virheitä. Olin liian passiivinen suhteen ulkopuolisten asioiden kanssa kuten muut kaverit jne. Mutta pyrin olemaan mahdollisimman mukava rakastamalleni naiselle. Emmä osaa selittää tätä tarkemmin. Mutta kaikkihan tahtovat olla parasta rakkaalleen! Siksi olenkin itseäni syyttänyt erosta. Jos saisin vielä toisen mahdollisuuden...olen varma että sitä suhdetta ei tapa mikään!
Tiedän vain että me joskus vielä palataan yhteen. Eksäni rakastaa mua edelleen, tahtoo vain vapaata tilaa nyt. Ymmärrän kyllä. Nyt vain on sellanen muutosten hetki elämissä. Uutta naista en tahdo tositarkoituksella. Seikkailla voin kyllä.

Tunnustukseni on siis että rakastan exääni aivan älyttömästi ja syytän erosta vain ja ainoastaan itseäni!! Ja kadun tätä varmasti joka ikinen päivä loppuelämäni ajan jollen saa häntä takaisin! ='(

Lisää:
- mun muisti on ajoittain aivan surkea ja tämä on johtanut välistä aika tylyihin tilanteisiin
- hankin joskus itselleni liikaa vastuuta ja joudun vetämään lupauksia pois
- pidän itseäni melko komeana ja mukavana ja tiedän että se nainen joka mut saa sormustettua, on yksi maailman onnellisimmista! sen sai eksäkin kokea, ei vaan itse ollut valmis ajattelemaan pidemmälle ja se osittain ajoi eroon.
- isä ottaa mua välistä aivoon. mulla on vaikeeta ja se ärsyttää mua tahallaan. tekis mieli nostaa se rinnuksista seinille ja sanoo että "elä v***uile mulle nyt!"
- en pidä väkivallasta, mutta välistä stressitaso nousee niin korkeaksi että on pakko purkaa paineita. en ole purkanut. koskaan en ole ketään lyönyt enkä muutenkaan pahoinpidellyt. mutta pieksän takuulla jos on syytä!
- olen melko herkkä mieheksi. leffassa herkkä kohta -> kyynel
- lähdin sivariin muka eettisin perustein. no mitä muuta mahista on ku lapussa muuta saa sanoakaa. itseasiassa lähdin kolarissa menneen selkäni takia. pelkäsin joutuvani rullatuoliin koska intin lääkäri sanoi niin. nykyään voin paljon paremmin ja lähden takas inttiin ku kerkeen.
- mua v****taa kaikki perseennuolijat eri asioissa. tahdotaan parempaan asemaan nii aletaan vihjaileen että wink wink, molen tehny sitä ja tätä, haistakaa v***u!
- lusmuan koulussa koska uskon tietäväni tarpeeksi kyseisistä aineista. mutta silti tiedän että en tiedä. olen kai vain laiska? (olen kyllä, tiedän)
- ärsyttää ku ihmiset ei kerro mikä niitä ärsyttää ja ketuttaa! esim. jos oon kaverilla nii ei uskalla sanoa että lähe kotia. haluaa olla rauhas. ihmisten pitää olla rehellisempiä, mä pidän siitä ominaisuudesta! onneks osaan ite lukee tilanteita ja tajuun esim lähtä kaverilta ku siltä vaikuttaa.
- ystävystyn kavereideni eksiin ja se saa mut välistä aikamoiseen välikäteen...joskus se ärsyttää mutta ei aina.

M -81

Olen kohta 22v ja vailla koulutusta. Olen läheisriippuvainen tai mikä lie onkaan ja juuri eronnut 4 seurustelun jälkeen. Pidin asiaa mukavana kun pääsin pois erittäin huonosta suhteesta, jota minulla ei ollut itselläni rohkautta katkaista. Nyt ahdistan vanhempani ja pari kaveria, jotka minulla ainoana enää on kun muut ovat muuttaneet pois. Nautin yksinolosta sillä minua ahdistaa olla tuntemattomassa tai suuressa joukossa, jolloin haluan äkkiä kotiin ja tuntuu kuin koti olisi ainoa oikea paikka olla, en halua poistua täältä. Luen sähköposteja ja kaikkia mahdollisia keskustelualueita että saisin aikani kulumaan.

Olen tunteellinen ihminen ja vaikka minun on joskus ahdistuessani tehnyt mieli tehdä itselleni pahaa ajatukset kaikkoavat hetkessä kun mietin että läheisistäni tuntuisi vielä pahemmalta kuin minusta kyseisellä hetkellä.

Hakisin itselleni seuraa "naista", jos en pelkäisi hänen suhtautuvan ynseästi siihen mitä olen saavuttanut elämässäni (en mitään).

Aina nukkumaan mennessä suunnittelen ja haaveilen hienoja asioita joita voisin saavuttaa, mutta en kuitenkaan tartu niihin. En halua mennä ammattikouluun istumaan itseäni 6 vuotta nuorempien kanssa vaikka haluaisinkin saada elämäni raiteelleen jotenkin.

Hyvä ihminen olen pohjimmiltani en vain pysty olemaan sitä mitä haluaisin sisimmässäni. Eikä tämäkään nyt kyllä helpottanut pätkääkään sillä olen tunnustanut asiat itselleni jo kauan sitten enkä siltikään saa asioille tehtyä mitään. En usko että olen ainoa, mutta henkilökohtaisesti tunnen pilanneeni elämäni totaalisesti joskin minulla on aikaa vielä korjata tilanne.

Olen hulluna raivosta, tulin kirjoittamaan idioottimaista tunnustusta siitä, kuinka pidän itseäni hyvänä muusikkona; käyn suomen huippuopettajalla; harjoittelen monta tuntia päivässä; lintsaan siksi lukiosta, mutta olen soittajana niin perseestä ettei ole toista nähty. Siirryn syksyllä iltalukioon jotta saisin harjoiteltua enemmän. Olen niin syvältä että viisainta olisi hakata soitin kirveellä palasiksi ja polttaa. Teksisin sen varmasti, mutta pankille on vielä tuhansia euroja lainaa jäljellä..

Ei jumankauta -Suomi hävisi Kanadalle ja minä itken kuin lapsi.. tappio kirvelee niin helvetin paljon. En muutama vuosi sitten edes seurannut koko MM-sarjaa, mutta nyt -isänmaallisuus on noussut huippuunsa mieleni syövereissä. Ihan kamalaa -äskeinen tappio tuntuu siltä, kun olisin menettänyt jotain suurempaa.. herranjestas.. eihän tämä voi olla niin kamalaa.. eihän...?

olen kokenut nyt tuskaa tämän takia. mieheni tekee pitkää päivää töissä ja olen muutaman kerran erehtynyt sänkyyn mieheni parhaan kaverin kanssa. se on tapahtunut kumpanakin kertani aivan suunnittelematta.