Varastin yläasteella viikon työharjoittelujakson aikana noin 2000 mk:n edestä tavaraa harjoittelupaikastani. Tämä oli suunnattoman hauskaa ja jännittävää, varsinkin kun harjoittelupaikassani ei ollu kahtena ensimmäisenä päivänä kerta kaikkiaan mitään tekemistä. Kolme viimeistä päivää sujuikin sitten kuin siivillä, kun tajusin tämän "mahdollisuuteni". Harjoittelupaikan omistaja (kyseessä oli kauppa) huomasi noin viikko jälkeenpäin että tavaraa oli hävinnyt, mutta valehtelin sujuvasti etten tiennyt asiasta mitään. Enkä jäänyt kiinni. Möin lähes kaikki varastamani tavarat kavereilleni, ja hyvin ne kelpasivatkin. Samoin kelpasi minulle, köyhälle koululaiselle, raha.
Yläasteella yhdeksännellä luokalla ollessani varastelin kaupoista useiden tuhansien markkojen edestä sekalaista tavaraa, ihan jännityksen ja hauskuuden (sekä myös hieman taloudellisista syidenkin) vuoksi. Jäin kiinni ensin kerran ja selvisin vähällä: kaupan myyjä aikoi ottaa vanhempiini yhteyttä (eikä kutsunut poliiseja paikalle, ilmeisesti tavaran vähäisen arvon takia), mutta valehtelin nimeni ja puhelinnumeroni enkä jäänyt kiinni. Toisella kerralla jäin kiinni pahemmin ja kauppias soitti poliisin paikalle ja sain parin sadan markan sakot. Sen jälkeen en ole kaupoista varastellut.
Muutama vuosi sitten murtauduimme (tavallaan vahingossa, emme tienneet millainen talo oli kyseessä loppujen lopuksi) kaverini kanssa erääseen hylättyyn taloon humalapäissämme baarireissun jälkeen. Tai oikeastaan kyseiseen paikkaan ei paljon tarvinnut murtautua, ulko-ovi oli näet auki. Kyseessä oli jonkinlainen varasto, jossa oli kaikenlaista tavaraa: erätarvikkeita, vaatteita ym. Veimme kaverini kanssa hurmiossa kaikenlaista kamaa säkkitolkulla monien tuhansien markkojen edestä, vaikkemme mitään niistä varsinaisesti tarvinneet. Veimme kamat kämpille ja kävimme talossa vielä toiseenkin otteeseen hakemassa romua. Aamulla oli jännä herätä hirveiden romuröykkiöiden seasta lattialta, ja oli pieni pelko perseessä, että voihan helvetti! Mutta ei siinä mitään, odoteltiin muutaman päivän ajan, että asiasta olisi lehdissä juttua, mutta ei asiasta mitään kuulunut, uskomatonta kyllä!
Eipä tässä vielä kaikki, kului pari kuukautta ja saimme taas humalassa idean "vierailla" samassa paikassa uudelleen! Ja näin kävikin, paikkaan oli vain hieman hankalampaa päästä tällä kertaa sisälle, mutta mitään suurta emme rikkoneet sisään mennessämme (katkaisimme vain pari rautalankaa). Mutta lopputulos oli sama: heräsimme romuläjien seasta aamulla. Näistäkin tavaroista hankkiuduimme pikku hiljaa eroon kaupustelemalla ja lahjoittelemalla, ja muutamat kaljarahat niistä saikin. Vaikka hieman vaivaa näkemällä olisimme rikastuneet ja PALJON, halusimme tavaroista mieluumin äkkiä eroon. Mutta homman idea ei oikeastaan ollut siinä rahantavoittelussa, vaan keikat oli sillä hetkellä (ja näin jälkeenpäinkin ajateltuna) vain niin pirun hauskoja kännipäähänpistoja, että! Ja kaikki yhtään kehuskelematta, vaikka en silti kadu tekojani tippaakaan.