TunnustustenLuola.fi

Minulla on ollut kaksi vakipanoa avioliittoni aikana. Seksi on kyllä sujunut, mutta jostain syystä en vain ole saanut sellaista tyydytystä kuin ensiksi luulin. Liekö sitten syynä tämä alitajuntaan iskostettu luterilainen arvomaailma, vai se että olen koukussa pelkästään metsästämiseen.

m30

Elän kutakuinkin jatkuvassa apatiassa. Koulussa kayn pääasiassa, koska siten pääsen siitäkin eroon jonain päivänä. Yritän välillä nostaa itseäni tästä apatiasta pelaamalla ja katsomalla animea. Anime yleensä piristääkin, mutta koska olen iän karttumisen mukaan tullut yhä huonommaksi pelaajaksi, olen yleensä pelaamisen jälkeen vain entistä ärsyyntyneempi.

Nuorena olin avoin ja sosiaalinen ihminen. Halusin olla kaveri kaikkien kanssa ja muut käyttivätkin sinisilmäisyyttäni häikäilemättä hyväkseen. Nykyään olen kyllästynyt ihmisiin. En jaksa useimmiten edes vaivautua yrittämään mitään sosiaalista kontaktia ellei joku muu tee aloitetta. Jos olen ihmisseurassa tunnen itseni lähes poikkeuksetta täydeksi ulkopuoliseksi. Suljenkin lähes aina kotini ulkopuolella ulkomaailman pois, soittamalla heviä kovaa kannettavalla cd-soittimellani.

Olen rakastanut toista ihmistä vain kaksi kertaa elämässäni. Tarkemmin ajateltuna en ole varma voiko sitä kutsua rakkaudeksi. Näin jölkeenpäin ajateltuna se muistutti enemmänkin jonkinlaista himoa. Näistä henkilöistä molemmat torjuivat minut, mutta toisen kanssa olen vielä ihan hyvissä väleissä. Olen myös miettinyt mitä on se "todellinen" rakkaus tai ystävyys, josta välillä kuulee puhuttavan. Olen oikeastaan lähes kaikissa ystävyyssuhteissani joutunut itse aina pitämään ystävyyttä kasassa ottamalla yhteyttä jne. Nyt lähes kaikki ystävyyssuhteeni ovatkin kariutuneet kun siirryin pari vuotta sitten lukioon.

Olin aina poikkeuksellisen herkkä mieheksi. Lapsena itkin milloin mistäkin ja myös kavereille sattuneet pahat tapahtumat saattoivat saada minut valtavan tunnekuohun valtaan. Nykyään en ole itkenyt julkisesti vuosikausiin, mutta välillä aamuyöllä herään ja tajuan oman tarpeettomuuteni ja alan itkeä jos muita ei ole paikalla. Aloin melkein itkeä myös tätä kirjoittaessani.

En pysty muistamaan juuri mitään lapsuudestani sekä nuoruudestani. Eipä siinä toisaalta niiden harvojen jäljellä olevien muistikuvien perusteella olisi paljoa muisteltavaa. Persiistä melkein koko lapsuus. Haluaisin myös polttaa kaikki valokuvat lapsuudestani.

Tulipas tästä ärsyttävän pitkä tunnustus, mutta ehkä tämä tästä hieman helpottaa...
M17

Pienempänä teimme naapurinpojan kanssa "räjähteitä" ja pasauttelimme niitä sitten...
Kerran sen kaverin hiha tai hanska syttyi tuleen kun leikimme bensalla, en sanonut silloin
kummempia, mutta myöhemmin nauroin itsekseni pitkään! Leikimme myös läheisellä kaivinkoneen
luona ja joku ukko tuli meille huutamaan, saimme tästä hyvät naurut!
Nykyään olen itse jo täysi-ikäinen, mutta tämä kaverini on vielä 17v. Vittuilen hänelle tästä usein
kuten myös muille alaikäisille meidän luokalla! Tästä "kaverista" on tullut nykyään täysi mulkku jolle
ei kelpaa kun yksi auto, jota en kehtaa sanoa tässä, ettei minua tunnistettaisi! Hän on myös joku ihme
pääjehu eräässä tiedostojen jakamisohjelmassa ja olevinaan on joku tietokone nero! Käyn aina siellä
vittuilemassa hänelle eri nickeillä, ettei se huomaisi!

M18

Vituttaa kärttyiset vanhat ihmiset, joiden elämän suurinta antia on nuorison haukkuminen ja jonossa etuilu. Eilenkin kolme vanhusta tunki väkisin eteeni marketin jonossa, kaikilla suht paljon ostoksia.
Perkeleet.
Herttaisista ja ystävällisistä vanhuksista pidän suuresti.
Mutta ne kärttyiset saisi kaasuttaa.

m19

olen teeskennyt orgasmin päästäkseni ajoissa katsomaan tv:tä.
M18

Katselen joka Historian tunnilla erästä isorintaista tyttö

M17

Paskoin työpaikkani asiakas-WC:n tukkoon taannoin. Yritin selvittää ongelman vessaharjaa käyttämällä, mutta se ei tuottanut tulosta. Tuntien lapsekasta pelonsekaista iloa livahdin vessasta kenenkään huomaamatta, ja myhäilin ilkikurisesti.

M20

kuulin äsken radiosta uuden laulun ja aloin kuuntelemaan sitä onnestani. kappaleen lopussa kerrottiin esittäjän nimi, se oli "idiot" antti tuiskua. nyt hävettää, olen näköjään kaappi-tuisku fani…

m22

Olen 27-vuotias mies. En ole harrastanut seksiä kenenkään kanssa sitten vuoden 2001 kun tyttöystäväni jätti minut. Tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi.

jätän naisen kun kuulen että hän ei ole neitsyt!
M16

Olen yhä neitsyt ja nolottaa ihan älyttömästi. Olen varmaan ainoa näin vanha neitsyt mies maailmassa. Elämäni on kyllä muuten onnellista. Löytyy kavereita, hyvä koulu, rahaakin riittävästi, kesätyönkin onnistuin saamaan jollakin onnenkantamoisella. Ongelmana on vain tuo "pikkujuttu", sillä en usko että voin millään uskoutua kenellekkään poikuudestani. Harmittaa vielä kahta kauheammin koska olen mielestäni ihan miehekkään näköinen, ja hauskaksikin on joskus kehaistu. Päässäni pyörii vaan jatkuvasti tytöt, argh.

M20

Haluaisin aivan helvetisti rakastua..edes kerran.
m23

Olen rakastunut yhteen tyttöön joka on ystäväni.
Oikeastaan näen hänet vain harvoin koulun ulkopuolella. Ärsyttää se. Hän on juuri sellainen tyttö josta kaikki ovat kiinnostuneita. Hän kertoo aina minulle kaikista miesasioistaan ja kuuntelen aina, mutta olen niin lusmu etten uskalla kertoa itsekin pitäväni hänestä paljon. Joskus olen kännissä soittanut sille aikeissa kertoa mutta joko hän ei ole vastannut tai olen jäätynyt ja puhunut jotain joutavia. Ärsyttää.

M17

Olen 19 vuotias mieshenkilö. Olin kaverini luona käymässä, samaan aikaan kaverini vanhemmilla oli vieraita kylässä. Minulla oli kova paskahätä ja päätin helpottaa oloani vessassa. Käytin ilmeisesti liikaa paperia ja onnistuin tukkimaan pöntön. Pähkäilin ongelman kanssa viitisen minuuttia, yritin repiä paperia solmukohdasta vessaharjalla, mutta pönttö ei vetänyt. Lopulta poistuin vessasta ja yritin etsiä käsiini kaverini, jolle voisin asiasta ilmoittaa. Häntä ei löytynyt mistään ja samassa kuulin vessan oven sulkeutuvan. En nähnyt ongelmasta muuta pakotietä, kuin kertoa tapahtuneesta talon isännälle, joka istui par'aikaa olohuoneessa vieraidensa kanssa.

Hitto että hävettää.

19.3.2005
aloitin juomisen 12 v ja polttamisen 13v.varastamisen 14v. jonka jälkeen alkoi lievästi sanottuna surkea jakso johon sisältyi mm.varastelua,tappeluita,kannabiksen,vauhdin,heroiinin,pillereiden yms.käyttöä sekä sekakäyttöä tietenkin.
varastin autoja ja ryöstin huoltoasemia enkä jäänyt mistään paitsi parista surkeasta näpistyksestä ja madonna-patsaan polttamisesta kiinni.
meinasin saada sakkojen muunnosta parisen kuukautta linna jolloin havahduin ja lopetin kaikki kuin seinään,vain koska en halunnut lukkojen taakse pedofilien,raiskaajien,murhaajien ja muun paskan roskasakin kanssa.
olen saanut entisiä koulu"kavereita" aloittamaan huumeiden käytön enkä edes oikeastaan häpeä mitään.
meinasin menehtyä heroiinin yliannostukseen.
sain klamydian ja panin edellisen sen hetkistä hoitoa edellisen viikonlopun panon pannessa kaverini kanssa vieressä katsellen meitä.
ilkeää,eikö?
ajattelen ensirakkauttani lähes päivittäin enkä pysty lopettamaan vaikka olimme yhdessä vain noin kuukauden ja sain vain kerran p.....
olen ollut yhdessä jo 3 vuotta avovaimoni kanssa jota alussa petin ja jätin ja pistin sen vielä juoksemaan perässäni pitkin kaupunkia.
olen ehkä ihastunut pariin hänen kaveriinsa ja haluaisin harrastaa seksiä hänen pikkusiskonsa kanssa joka muuten on erittäin upean näköinen nainen.olen nähnyt unta itsestäni harrastamassa rivoa seksiä itse pirun kanssa ja se kiihotti minua hyvin paljon...tervettä??!!!
älkää käsittäkö, väärin rakastan avovaimoani enemmän kuin itse elämää ja se on PALJON se. hän ei vaan tunnu ymmärtävän sitä että tarvitsen vapautta että "pystyisin hengittämään".silti kaikki tuntemani ihmiset tuntuvat pitävän minua tosi hyvänä tyypinä. oli vapauttavaa tunnustaa pari pikku juttua.kiitos.
ps.heitin tuopilla parasta kaveriani baarissa päähän ja hakkasin kaksi pässiä jotka puuttuivat avovaimoni ja minun väliseen riitaan joka ei heille tosiaankaan kuulunut.
itsetuntonikin on nollassa,miksiköhän?niin,ja olen huomannut olevani jonkin sortin ateisti,rasisti,sovinisti ja muutenkin ennakkoluuloinen.
olen 21 vuotias mies.
mitäköhän elämä vielä tuo tullessaan?

Tunnustukseni koskee peliä nimeltä Counter-Strike: Source.
Olen pahasti addiktoitunut kyseiseen nettipeliin, ja se on alkanut
vaikuttaa minuun myös silloin kun en pelaa.

Joskus ruokakaupassa asioidessani katselen, miten helposti tuonkin n0b0n
saisi headshotilla tiputettua. Tai miten flässäisin rappukäytävässä mummon
ja moraisin sen parilla iskulla. Tai ulkona mietin kuinka täydellinen
kämppimispaikka olisi jokin iso puu.

Olen myös meinannut kysyä joiltakin vastaantulijoilta, kelpaako hänelle jos
otamme pelkät puukot? Minua huvittaa tällainen ajattelu toisinaan. Joskus
lausun radiokomentoja, ja päähäni saattaa usein tulla lause: Terrorists win.

Joskus myös mietin pystyisikö tosielämässä ns. bunnyjumppimaan, jolloin
pääsisin paikasta A paikkaan B (heh, pommipaikalle:F) aivan helvetin nopeaa.

En tiedä pitäisikö minun vähentää pelaamistani.
Saatan suuttua jostain omasta epäonnisesta rushimisestani todella perkeleesti.
Huudan ja hakkaan näppäimistöä, mutta lepyn välittömästi kun uusi round alkaa.
Haukun tyhmiä teinipellejä, jotka kimeine äänineen yrittävät vinettää mikkiinsä.

m23.

olen 16-vuotias mies ja naisystäväni on pannut isäni kanssa ja isäni on 46-vuotias.

En päässyt tietokoneelle, koska veljeni oli vallannut sen.
No, pitihän sitä jotain tekemistä keksiä. Menin metsään juoksemaan, hypin puolivolttikuperkeikkoja ja syöksyilin kivien taakse. Söin taskusta mandariinin kyyryssä puun takana, katsellen samalla varuillani ympärilleni. Lähdin jäniksen perään juoksemaan, mut elukka karkas. Haistelin ilmaa nokka taivasta kohti ja tutkin elukoiden jälkiä. Välillä olin neljällä raajalla paikallani (sillain ku apinat). Aukeat paikat tuntu vaarallisilta, varsinkin tien ylitys. Kuljin kuin villieläin. Tuntui hyvältä, kun jänis ja pari lintua lähti mua karkuun. Metsässä oli rauhallista.

m18

ärsyynnyn suunnattomasti siitä puhekulttuuriin muodostuneesta tavasta, jossa kuulumisten kysymiseen vastataan vain: "ei täs mitään" tai jotain vastaavaa. eihän niitä kuulumisia kysyttäisi, jos ei haluttaisi tietää todellista vastausta. itse vastaan joskus "perseelleen menee, mutta elossa".
m19

Minä katson kauniita ja rohkeita joka päivä vaikka minä vihaan sitä sarjaa ja sen sairaan käsikirjoittajan vois tappaa. Myöskin tiedän että Samantha on Caitlinin äiti.
M25