TunnustustenLuola.fi

Sain taas sairasta mielihyvää, kun kuulin tuosta bussionnettomuudesta. Mielihyvä ei tule siitä, että nauttisin ihmisten kuolemisesta tai siitä, että jotkut jäävät näitä suremaan, mutta jostain syystä pidän näistä 'katastrofi' uutisista. Samanlaista mielihyvää sain, kun katselin WTC tornien romahtamista livenä. Muiden pelot, järkyttyneisyys ja kaaos kiehtovat minua.
Tänään kun kaverini selitti minulle asiasta, josta en vähempää voisi olla kiinnostunut, kuvittelin kuinka potkaisen häneltä hampaat kurkkuun yhdellä kovalla potkulla.

M16

Vihaan kroppaani. Olen mielestäni läski vaikka toisaalta tiedän etten ole. Pelkään sairastuvani johonkin syömishäiriöön. Olen 25-vuotias mies.

Aivan nollassa olevan itsetuntoni takia en uskalla lähteä naisten kanssa ulos treffeille, vaikka tiedän monien olleen/olevan ihastuneita minuun.

Humalassa olen sosiaalinen, rento, huumorintajuinen ja kerron hyviä juttuja. Tämä juuri hurmaakin monet yleisesti hyvännäköisinä pidetyt naiset, komea en ole, vaan aika tavallisen näköinen.

Selvinpäin en kuitenkaan tee mitään, sillä tiedän että olen selväpäisenä tylsä ja hiljainen. Tiedän myös etten kykenisi antamaan naiselle tarpeeksi suurta tyydytystä seksissä.

Lisäksi pelkään esiintymistä yli kaiken, saatan jäädä menemättä kouluun jos tiedän että olisi joku puhe/esitelmä pidettävänä. Tämän takia koulunkäyntini kusee aika pahasti.

m24

En oikein tiedä mistään mitään. En tiedä mistä pitäisi tietää jotain, elämisestä vai? Minussa on paljon vihaa. Olen myös väsynyt. Minulla on ollut vaikea elämä.

En tiedä mitään seksisuhteista, kun ei ole ollut. Tunnustan, että katselen joskus pornoa. Muutenhan sitä kuolisi. Haluan olla kunnon mies, enkä mikään pirun renttu, joka lääppii kaikkia. Vihaan renttuja! Olin kerran urologilla ja hän kysyi kuinka seksielämä sujuu. Sanoin että ei ole. Hän siihen että pitäisi sitä kokeilla.. Ai jaa? pitäisikö etsiä jostakin maksullinen huora? Vihaan myös tätä urologia!

perkele... Vihaan myös montaa muuta asiaa kuten pedofiileja ja islamin terroristeja, kukas nyt ei vihaisi..

M26

15 vuotiaina murtauduimme kaverini kanssa paikalliseen rakennustarvikkeita myyvään liikkeeseen. Saimme saaliiksi käteiskassan. Vartsan tullessa portille juoksimme aidan yli pakoon. Saalis jotain 300 mummonmarkkaa. Eikä jääty kiinni. Rahat kulutimme bisseen ja rahapeleihin.

Saman ikäsenä lainasin eräänä yönä faijan autoa. Ajeltiin ympäri kaupunkia ja lopulta kolaroin sen takakulmasta kun lähti käsistä jollain hiekkatiellä. Kerroin että kolhu tuli kun siirsin autoa vähäsen et sain mopon pois kun säilytin sitä autotallissa auton edessä.

Vielä yksi: eräissä bileissä teimme boolin johon laitoimme mm. diapameja, oxepameja ym.. Sit naureskeltiin ku porukka sammalti puheessaan. Ite juotiin bisseä kokoilta.

M28

Olen 27-vuotias mies. Ala-asteella olin pieni ja hintelä, ja minua kiusattiin vähän, tosin enemmänkin henkisesti. Yläasteella sain kavereita ja "pääsin piireihin" eikä minua kiusattu, itse kyllä kiusasin yhtä Jehovantodistajaa, mutta salaa olin hänen ystävänsä.

Armeijassa minua kiusattiin taas, osin omien mokieni takia, osin ihmisten ajatettelemattomuuden vuoksi. Siksi haluaisin järjestää armeijatapaamisen 10 vuotta poispääsyn jälkeen (2006). En siksi että haluaisin nähdä entisiä armeijakavereitani vaan siksi että he näkisivät kuinka hyvin minulla nykyään menee. On kaunis avovaimo ja pieni poika, uusi auto ja asunto meren lähellä Espoossa.

Joskus kuvittelen kuinka nuo entiset armeijakaverit, jotka silloin olivat niin kovaa naistenmiestä ja joilla oli rahaa ja autoja, ovat nykyään työttömiä luusereita ja tekevät edelleen samoja paskahommia kuin vuonna 96...

Valittelisin tapaamisessa heidän kohtaloaan ja samalla salaa nauraisin heille päin naamaa. Hah, luuserit

Olen katkera ikäisilleni tytöille, koska heillä ei kulu heidän parhaita vuosiaan asevelvollisuuksia suorittaessa.

Vihaan nuoria, jotka saavat vanhemmiltaan paljon käyttörahaa ja kaikki tavarat mitä vain pyytävät. Vihaan myös omia vanhempiani, koska he eivät tee minulle niin.

M18

Parhaat kaverini ovat melkein kaikki pettäneet omia kumppanejaan ja osittain jopa omien kavereidensa kumppaneiden kanssa, eivätkä ole jääneet kiinni. Joskus vielä kännipäissäni otan asian esille tai sitten ikään kuin lipsautan asian puolivahingossa. Minulle, lähes ikuiselle poikamiehelle, kaverit kertoilevat tapahtuneista ja joskus olen hakenut jopa salaa jonkun kaverini pois yökylästä seuraavana aamuna. Lisäksi olen usein joutunut valehtelemaan kaverin tyttöystävälle, että kaverini on yöpynyt minun luonani. En ole enään koskaan kenenkään alibi! Eniten minua ärsyttää kuitenkin ajatus siitä, että kun minä joskus aloitan seurustelun niin joku ystävistäni päättää tehdä temput tyttöystäväni kanssa. Ei hitto, en voi luottaa kavereihini, saatika naisiinkaan.
M26

Olen opettaja ammattikoulussa.
Himoitsen miespuolisia oppilaitani.

M32

Oon nainu thaimaalaisia naisia! Ne on ollu tähän mennessä paljon parempia kun Suomalaiset. Kaks thaimaalaista ja 6 Suomalaista. Vaikka en voi sietää ulkomaalaisia niin pakko se on myöntää että idästä tulee parhaat! t. M22

Kyyneleet valuvat pitkin poskiani, kyyneleet sumentavat näköni, puhelin tippuu kädestäni pöydälle, suru kouristaa vartaloani, pää takoo tyhjää.

Miten teksiviestin kirjoittaminen exälle voi tehdä näin kipeää?

Ero tyttöystävästäni kuukausia sitten ilman sen suurempia dramaattisuuksia kun polut erkanivat itsekseen. Sillon tuska oli molemmilla, ja asiat puhuttiin kyynelten keskellä läpi.

Millään tätä surua ei pysty kuitenkaan estämään. Se vain tulee hitaasti ja "tappaa" aina, edelleen.

Sattuu...

M30

Mulla on niin pieni pili, että en voi koskaan seurustella kenenkään kanssa. Suhde kariutuisi varmasti viimeistään siinä vaiheessa, kun ottaisimme vaatteet pois. En kestäisi naurua tai ajatusta, että naiseni ei saisi nautintoa. Hirteen kai tällainen joutaisi. Anteeksi kaikki.

m24

minulla on todella suorituskykyinen auto, jolla kaahaan jatkuvasti. rikon liikennesääntöjä koko ajan..varsinkin nopeusrajoituksia. en pysty ajamaan niiden mukaisesti.. no eihän jatkuva +40 ole paha. olen joutunut monta kertaa "lähella piti tilanteeseen" joiden jälkeen tunnen aina jonkin asteista pelkoa. saan itseni/muiden vaarantamisesta kiksejä tai jotain.
M18

Olen syntynyt vammautuneena, asiaa ei voi korjata täysin.
Vihaan vammaani. Ihmiset ei näe sitä päältäpäin, mutta jos olisin alasti näkyisivät monet syvät arvet ja lääkärien tekemä sukuelimineni. En halua tai uskalla puhua tästä kenenkään kanssa, jopa siskoni kanssa puhuminen asiasta hävettää minua liikaa. Ystäväni alkavat luulla että olen homo kun en hae naisia, mutta se on vaan sen takia kun en voi jatkaa suhdetta koskaan. En halua kertoa kenellekkään asiastani kasvotusten, ainakaan jollekkin juuri tuntemalle naiselle. Elämäni tuntuu kaartuvan alaspäin tämän takia, olen ollut monia vuosia erittäin masentunut asian takia. Ruumiini on ristiriidassa mieleni kanssa. Koetan olla ajattelematta naisia/tyttöystäviä mutta olen heikko ja en pysty lopettamaan sitä. En enään ajattele niin itsetuhoisia ajatuksia kun ennen. Silti ruumiin tauti tartuttaa mielen. Jos tähän asti on jaksanut potkia, niin kai sitä vielä toiset parikymmentä vuotta voisi katsella maailmaa, sitten lopettaa sen. M20

Olen 22-vuotias mies, neitsyt, enkä ole koskaan seurustellut oikeasti. Tyttöystäviä on ollut yksi, naispuolisia ystäviä on enemmänkin. En silti voisi kuvitella seurustelevani ihmisen kanssa, jolla on inhottava nimi. Inhottavia ovat esimerkiksi Meeri, Mervi, Mirva, Mirja, Leena ja Salla, Erityisen kiihottavia taas ovat Tuuli, Anna, Mirkka, Terhi, Susanna, Sanna, Marja ja Tiina.

Joskus parikymppisenä olin hetken aikaa erään tytön kanssa jonka kanssa harrastimme kokoajan seksiä missä vain ikinä tuli mieleenkään, Sekstasimme verotoimiston vessassa, hississä, rannalla, porttikongeissa yms. mutta eräs kerta on erityisesti jäännyt mieleeni.

Olimme silloin kirjastossa ja varasimme kuunteluhuoneen nimiimme. Laitoimme levyn soimaan ja menimme sellaiseen kulmaan jonne huoneessa oleva kamera ei nähnyt. Tyttö riisui itsensä ja kävimme hommiin. Oli kiihoittavaa kun kokoajan oli pelko siitä että joku ihminen kävelee lasisen oven taakse ja näkee touhumme...

Touhutessamme huomasimme lopulta että aikamme on täysi ja että seuraava varaaja tulee varmaan millä hetkellä hyvänsä ovelle. Lopetimme nopeasti touhut ja juuri samalla hetkellä näin ovella jonkun tytön. Vedin housut nopeesti kii ja menin ovelle ilmoittamaan että kestää vielä hetki.. (kaverini puki sillä aikaa kiireellä päälleen) Samassa tajusin kun tulin ovelta takaisin hakemaan tavaroitani, että olin vetänyt housujen vetskarin kii ja munani möllötti somasti välistä ulkoilmassa! En tiedä näkikö se tyttö sitä mutta ajatus on naurattannut hillittömästi kun olen ajatellut mitä se on mahtanu ajatella kun ilmestyn ovelle... Hahaha... M28

Pienenä, ehkä noin 13-14 vuotiaana murtauduin kaverin kanssa sen mummolle. Avattiin ovi ruuvvimeisselillä ja sisällä syötiin karkkia mahat täyteen ja pöllittiin laatikosta ulkomaan rahoja iso pino. Löysimme myös uuden vuoden pommeja ja menimme pihalle räjäyttelemään niitä muina miehinä (silloin oli kesä). Ulkomaan rahat veimme pankkiin ja vaihdoimme ne suomen rahaksi ja ostimme koko summalla (noin 700mk) uistimia jotka olivat ilmeisesti tarkoitettu isommille vesille koska ei niistä läheisestä pikku järvestä saannut mitään.

Jäimme keikastamme kiinni kun naapurin mies oli kummastellut pommien pauketta ja nähnyt meidät pihalla ja ilmoitti siitä sitten mummolaan kun kuuli että siellä oli käynyt varkaita juuri tuolloin. Vanhempani ei ollut asiasta kovin vihaisia, sanoivat vain että niin ei saa enää tehdä enkä ole tehnytkään.

Pienenä myöskin kävimme samaisen kaverin kanssa tyhjissä ranta-asunnoissa joissa ei ollut ihmisiä juuri silloin. Tutkimme kaikki paikat ja pidimme asuntoja majoinamme. Erään asutun asunnon ulkovajasta veimme asukkaiden kotona ollessa varmaan 15 muovikassillista tyhjiä pulloja ja raijasimme ne kaikki parin kolmen kilsan päässä olevalle kioskille. Ostimme koko rahalla irtokarkkeja jotka maksoivat silloin jotakin 5penniä tai jotain. Koskaan sen jälkeen en ole saannut pitää niin isoa karkkipussia kun silloin meillä oli... M28

Uskon Jeesukseen Kristukseen.Olen koko ikäni yrittänyt olla uskomatta kaikin tavoin.Näytän aivan satanistilta,monet luulevatkin.Olen 32-vuotias mies ja papin poika.Usko ei ole minulle valintakysymys,se olen minä,minun psyykkeni,mielenterveyteni.En puhu,enkä käännytä ketään asian tiimoilta,se ei hyödytä ketään.Se on,jos se on,that"s it.

Olen 24-vuotias mies. Olen neitsyt. Olen karismaattinen ja urheilullinen. En tapaa naisia tai muitakaan ihmisiä, eikä minulla ole yhtään syvällistä ystävyyssuhdetta. En tiedä yhtään paikkaa Helsingissä, johon nuoret ihmiset kokoontuisivat avoimesti viihtymään ja tutustumaan uusiin ihmisiin.

En voi ymmärtää ihmisten tunnustuksia "huumeiden" käytöstä. Harva näin tunnustanut on koko arsenaalia käynyt läpi, joten miksei mainitsisi mitä on käyttänyt/käyttää. Hieman eri asia pössytellä pilveä kuin tykittää hepoa. Pilveä on kuitenkin kokeillut joka neljäs alle kolmikymppinen eli sama kuin tunnustaisi juovansa kulutusmaitoa. Koko "huume"-sana on vain keltaisen lehdistön lietsoma propagandatermi kuten "terrorismikin". Lähes kaikki ihmiset alentuvat usein samaan kahvipöytäkeskusteluissaan ja se jos mikä on äärimmäisen säälittävää vastuunpakoilua. Ei ongelmat katoa vain syyttämällä niistä jotain harmaata mömmömassaa tai kaukaista rättikansaa. Menkää itseenne!

Minua kiinnostaisi kokeilla lsd:tä tai muita tsykedeelejä, mutta hieman arvelluttaa. Ne saattaisivat olla liian kivoja kokemuksia ja jäisin henkisesti koukkuun. Suonensisäisiä en halua koskaan kokeilla ja niitä käyttävät vaikuttavatkin usein surkeilta tapauksilta. Minua säälittää ylipäätään päihdehakuiset ihmiset, jotka eivät osaa kieltäytyä tilaisuudesta polttaa/juoda/tms. Oma päihteiden käyttöni rajoittuu korkeintaan pariin känniin ja muutamiin tötsyihin kuussa, fiiliksestä riippuen. Kannabista vaarallisempaa laitonta päihdettä en siis ole kokeillut.

Kerran illanvietossa tapasin kaverini (kaverin) kaverin, joka leveili subutexin käytöllään sun muulla paskalla. Kaverilleni tämä oli luvannut esson, jos saa siltä (eli minulta) pilveä. Tämän kuultuani myöhemmin, teki mieleni vetää sitä (molempia) luuseria koteloon. Olisin sen varmaan tehnytkin, ellen olisi itse niin nysväke. Minua ärsyttää suunnattomasti, että kannabiksen laittomuudesta johtuen törmään tuollaisiin epämääräisiin tyyppeihin vain tarjotessani savuja kavereilleni. Tosin kaato-illan päätteeksi tapaa usein vielä epämääräisempiä tyyppejä nakkikioskilla.

Mielestäni kaikki päihteiden _käyttö_ pitäisi laillistaa ja myynti saattaa valvonnan alle (ts. verotukseen/reseptille). Sen sijaan julkisilla paikoilla käyttäytymisestä pitäisi säätää tiukempia lakeja ja sakottaa mm. känniääliöitä todella rankalla kädellä. Kännissä riehuvat juntit ovat kuvottava näky. Ulkomailla vieraillessani olen ylpeä kotimaastani, mutta aina ajoittain häpeän miten takapajuinen maa tämä on. Luultavasti muuttaisin, ellen olisi niin sitoutunut tänne nykyisessä elämäntilanteessani.

m22