Rakastuin syvästi yläasteella luokkakaveriini, ujo kun olin en kuitenkaan saanut aloitetta tehtyä ja niinpä menetin tytön toiselle. Olin varma että tunteeni olisivat saaneet vastakaikua, mutta minkäs teet kun jalat menevät veteläksi heti kun hän tuli lähelle. Meni vuosia ennenkuin pääsin hänestä yli ja vihdoinkin elämääni tuli toinen. Olimme pitkään ystäviä ja ajan myötä rakastuin häneen ja sain peräti kerrottua hänelle tunteistani, mutta hän empi suhteen aloituksen kanssa. Pariin otteeseen hän lämpeni ajatukselle mutta emme varsinaisesti kuitenkaan aloittaneet seurustelua. Aikaa kului ja lopulta hän ilmoitti ettei halunnut syvempää suhdetta.
Masennuin pahasti ja tarrasin oljenkortena rakastettuni kaveriin, joka sittemmin ilmoitti olevansa rakastunut minuun. Aloitimme seurustelun ja olimme yhdessä pitkään, ja onnistuinkin pakottamaan itseni unohtamaan menneet ja keskittymään nykyiseen, ja olimmekin yhdessä monta vuotta kunnes päätimme lähteä eri teille. Viime kesänä kuitenkin törmäsin tähän vanhaan rakastettuuni ja kaikki palasi kohinalla mieleeni. Hän ilmoitti olevansa kihloissa nykyisensä kanssa, ja menee naimisiin nyt alkukesästä.
Tämä tuntui pahalta, aivan kuin menettäisin lopullisesti jotain. Juttelimme kaikesta mahdollisesta, ja illan myötä sain mahdollisuuden seksiin hänen kanssaan, mutta jokin pidätteli minua emmekä menneet suutelua ja halailua pidemmälle, vaikka alasti olimmekin. Nykyinen avovaimoni on pettänyt minua, ja vaikka annoinkin hänelle anteeksi osa minusta halusi päästä tasoihin, mutta ehkä en halunnut vajota samalle tasolle kuin tämä säälittävä dildonkorvike jonka kanssa puolisoni minua petti.
Nyt vanhan rakastettuni häät lähenevät ja painiskelen kovasti vaihtoehtojen kanssa. Jos alan aktiivisesti juttelemaan vanhan heilani kanssa saan ehkä hänen mielensä käännettyä, kuulin nimittäin että hänkin on välillä haikaillut perääni, mutta toisaalta taas olen tällä hetkellä melko hyvässä suhteessa ja ehkä jollain tasolla rakastan nykyistänikin. Mutta vanha suola janottaa. M28