TunnustustenLuola.fi

Olen nyt elämässäni ensimmäistä kertaa kesätöissä. 2 viikkoa jo takana. Vihaan työpaikkaani. Joka aamu herätessäni pidättelen oksennusta tietäessäni että joudun sinne taas menemään. Joskus päivisin alan melkein itkemään kun ajattelen edessä olevaa runsasta kuukautta jonka joudun kärsimään. Lopettaminen ei ole vaihtoehto, sillä sain työn äitini kautta, en kehtaisi saattaa häntä häpeään. Musiikki on ennen saanut mielialani kohoamaan ja ajatukset muualle, mutta sekään ei enää auta. En jaksa enää kotona tehdä mitään ja kavereihin ei ehdi pitämään yhteyttä. Odotan vain joka päivä kotiinpääsyä että voin maata sängyllä elokuvia katsoen. Viikonloppu menee pilalle kun en voi nauttia tietäen että maanantaina taas alkaa.

m18

Olen laiska

M17

Olen ihastunut kaverini äitiin, joka on 53 vuotias. Itse olen 20 vuotias mies.

Tässä vähän minun tarinaani:

Poltan pilveä..
En juurikaan ota alkoholia..1-2 krt ½vuodessa
En tee laittomuuksia.. (pilveä en pidä laittomuutena)
En ole ikinä kunnolla hakannu ketään..
En ole ikinä "ottanut turpaan"..
Olen ajatellut alkaa käyttämään hormoneja reenauksen vahvistajana.. Jos jaksan sinne salille raahautua
Seurustelen vakavasti..
En ole pettänyt vaikka tilaisuuksia olisi ollut.. En edes harkinnut asiaa
Rakastan tyttöystävääni..
Olen uskomattoman laiska.. (tälläkin hetkellä myöhässä töistä)
Olen liian laiha ja lihakseton..
En ole _koskaan_ lukenut mihinkään kokeeseen 4.lk:n jälkeen..
Olen älyttömän kateellinen ihminen..
Olen ns.Keskiluokkaa..

sain juuri mensan äo-testistä keskimääräistä korkeamman tuloksen. Olen yllättynyt tuloksesta, tiesin toki olevani fiksu mutta en noin fiksu.

Vihaan:
mustalaisia
läskejä
rumia
narkkareita
puhevikaisia
juoppoja
kaikkia _kunnon_ teini villitys teinejä
soneraa

Rakastan:
tyttöystävääni
pilveä
taidetta (lähinnä valokuvaus)
rahaa
seksiä (addikti)
intternettiä
irc-quoteseja
drum 'n bass musiikkia
coca-colaa

Tässä kaikki tältä erää, tunnustamista kyllä riittää.
Kiitoksia jos jaksoit lukea tunnustukseni.

Don't drink and drive just smoke and fly

M17

olen pissannut lasiin ja juonut sitä hiukan. ei ollut mikään hirveän paha maku. suolaista...en kuitenkaa suosittele kenellekään. olin humalassa.
M24

Olen ehkä "epänormaali" poika/mies, mutta tässä asiani.
-Tyttöystävästä en halua yksinkertaisesti vain sitä pesää, vaan haluaisin olla hänen kanssaan ja puhua yms. Eli saaminen ei ole tärkeintä.
-En tiedä olenko komea/hyvännäköinen. Välillä tuntuu, että olen ihan ok näköinen, kun taas esim. seuraavana päivänä saatan kokea itseni rumaksi ja ällöttäväksi.
-Ulkonäköön panostan vähän. En laita hiuksia ollenkaan, ainoastaan leikkaan hiukset kotona kk välein n.1cm pituisiksi.

-Tuntemattomassa seurassa en ole oma itseni, jos en ole humalassa. Kaveriporukassa olen aivan normaali, mutta aina kun porukkaan tulee hyvännäköisiä tyttöjä/naisia niin en uskalla puhua heille, jollen ole aivan kännissä.

-Olen ujo, mutta tulen toimeen tuttujen kanssa hyvin.
-En uskalla mennä juttelemaan tytöille/naisille, elleivät he ole ihan tuttuja. Minulla on kaveri, jolla on monia tyttökavereita ja hän on monesti kutsunut minut juttelemaan heidän kanssaan, mutta koen itseni epämiellyttäväksi seuraksi josta kaikki haluavat eroon, siispä keksin aina tekosyyn päästäkseni karkuun. Ja, jos joskus saankin rohkeutta mennä kaverini mukaan, puhun vähän ja sanatkin menevät aina sekaisin, etenkin jos tämä kaverin kaveri(tyttö) on hyvännäköinen. En tiedä miksi, mutta niin se vain on.
-Olen voimakkaasti ihastunut (tai lievästi rakastunutkin) kahteen tyttöön, toinen vuotta nuorempi ja toinen 1½ vuotta nuorempi. Olen monena iltana miettinyt, että kumpi olisi "parempi". En kuitenkaan uskalla mennä puhumaan kummankaan kanssa, ujouteni vuoksi. Iltaisin päätän mielessäni, että kun nään heistä toisen niin isken silmää ja pidän katsekontaktia häneen, mutta aina kun mahd. tulee niin en uskalla. Tämä vituttaa aivan suunnattomasti.

Antakaa vinkkejä!

M16

Olen todella laiska ihminen, pyrin hoitamaan asiat siten että pääsisin kaikesta mahdollisimman helpolla.

Peruskoulu meni vaivattomasti, läksyjä en tarvinnut tehdä käytännnössä ollenkaan. Lukioon menin syystä että muualla olisi luultavasti joutunut tekemään jotain "konkreettista" pulpetissa istumisen sijaan.

Lukion jälkeen armeija oli shokki siinä mielessä ettei rötväily ollutkaan sallittua, vaan joillakin oli oikeus ja valta käskeä mitä tehdä. Siinä kimmoke hakeutua johtajakoulutukseen vaikka se tiesikin hieman pitempään palvelusaikaa. Ei sen takia että sai käskyttää vaan siksi ettei tarvinnut olla käskytettävänä. Eikä myöskään tarvinnut käkkiä leireillä kipinässä/vartiossa vaan sai nukkua koko yön. Tällä hetkellä olen reservin luutnantti.

Armeijan jälkeen olisi tietysti ollut helppoa jäädä kotiin makaamaan tekemättä mitään. Pidemmän päälle ei ehkä kuitenkaan kovin houkuttele vaihtoehto, joten otin itseäni ehkä ensimmäisen ja ainoan kerran niskasta kiinni. 3 viikon tiiviin pänttäämisen jälkeen aukesi yliopistopaikka tiedekuntaan jonne pääsee n.5% hakijoista. Yliopisto-opiskelu osoittautuikin loistavaksi vaihtoehdoksi. Käytännössä 6 vuotta ilman ainoatakaan aamuheräämistä muutamia aamuisin olevia tenttejä lukuunottamatta. Kurssit oli suhteellisen helppo suorittaa opettelemalla vanhat kokeet ulkoa. Harjoitustyöt pystyi pitkälti plagioimaan ja ryhmätyöt hoituivat lyöttäytymällä yhteen tunnollisten ja aktiivisten oppilaitten kanssa. Kesätöissä en ollut ikinä. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot...

Työelämään siirryin aikana jolloin "osaajista" oli pulaa. Ei siis tarvinnut juuri kilpailla työpaikoista vaan sai valita parhaan vaihtoehdon minne mennä. Työelämässä olen ottanut tavaksi hoitaa asiat mahdollisimman nopeasti jotta pääsee taas nettaamaan loppupäiväksi. Ilmeisesti tästä syystä olen saanut "tehokkaan" maineen ja sitä kautta säännöllisiä palkankorotuksia. Tavoitteena on saada sen verran pätäkkää kasaan että voin jäädä "eläkkeelle" huomattavasti ennen virallista eläkeikää. Tällä tahdilla tuo tavoite toteutunee n.15 vuoden kuluttua.

m31

Haluaisin harrastaa seksiä tummaihoisen naisen kanssa, pelkästään ihonvärin takia.
Haluaisin harrastaa seksiä 15v. tyttöjen kanssa, mieluummin usemman kanssa samaan aikaan.
Haluaisin harrastaa seksiä kavereideni tyttöystävien kanssa, ja tekisinkin niin ellen voisi jäädä kiinni.
Olen masturboinut Forumin leffateatterin aulassa keskellä päivää.

M20

olen ihan törkeän ihastunu meidänluokkalaiseen tyttöön...
musta tuntuu vaan ettei se ajattele mua samalla tavalla...
tahtoisin vain ottaa ja halata kyseistä henkilöä, mutta sen sijaan katselen ja ajattelen häntä... viihdyn erittäin paljon hänen seurassaan. pelkään vain niin paljon pettymystä että tyydyn varmaan olemaan vain kaveri koska silloin en voi mokata välejämme... ajattelen häntä melkein katkeamatta... olen nössö, vituttaa... :(

m20

Selailen melko ahkerasti erästä foorumia, kirjoittelenkin sinne aina jos jotain sanottavaa tai kysyttävää on.
Foorumilla on eräs henkilö joka ns. guru, hän kirjoittelee paljon ja tietää vastauksen suurinpiirtein kaikkiin asioihin harrastuksesta, johon foorumi on perehtynyt, hän vaikuttaa myös varsin älykkäältä sekä fiksulta ja osaa laittaa jauhot suuhun vinoilijoille tai toisinajattelevillekin.

Olen pitänyt tätä henkilöä osaksi hieman tietämättäni eräänlaisena esikuvana, jollaiseksi pyrkiä. Tahtoisin olla joskus hänen kaltaisensa ja osata lähes kaiken mahdollisen kyseisestä alasta/harrastuksesta. Ja jonkun kysyessä neuvoa, osaisin vastata kysymykseen kuin kysymykseen, niin kuin hänellä on tapana.

Jokin aika sitten sain haukut tältä henkilöltä, netissä siis. Ei olleet kovin pahat edes mutta tunsin itseni täysin maahan lyödyksi! Sanoi vielä että, etten ymmärrä ko. harrastuksesta mitään, epäsuorasti tosin. Ja tottahan se melkein onkin, ainakin jos häneen verrataan. Oli todella kurja fiilis ja yksi kyynelkin vierähti poskea pitkin.... :-(

Tiedän, olen täysi luuseri.

M19

Luulen tyttöystäväni olevan minulle "Se Oikea". Hän on vasta 15. Rakastan häntä kuitenkin yli kaiken enkä usko koskaan löytäväni häntä parempaa, koska hän on miltei täydellinen minulle. Pelkään vain, koska hän on niin nuori. En ole koskaan kuullut että kukaan olisi löytänyt "Sitä Oikeaa" niin nuorena.

Tahtoisin itseni olevan "kokeneempi" kuin mitä oikeasti olen. Se ei kuitenkaan ikinä onnistu pettämättä tyttöystävääni, enkä niin tahdo tehdä. Ironista, oikeastaan minä olen se joka on "nuorempi" meistä.

-M18

olin erään bändin live-keikalla ja tapasin siellä hyvin vetävän näköisen mimmin(:tiukka hanuri,ihanat kannut,kaunis naama) ja se tarttu mua kädestä kiinni ja sano, et lähetää johonki. mä hoipuin kännissä sen perässä invavessaan ja se tarras heti mun meisseliin kii. suuren humalan takia,toivottavasti,mulla ei ottanu eteen vaik se imi ku teollisuusimuri. mä sit istahdin sen jalkojen välii ja nuolin sen mimmin häpyä melkei kaks tuntia. sit ku poistuttii baarista, ni se hyppäs samaan taksiin. mä sammuin matkalla ja heräsin kotipihassa, ku kuski potki mua hereille. se mimmi oli ajanu taksil mun piikkiin melkei 50 eurolla!!!en siis ole pelimiesten esikuva...

m21

Sain kaikkia ystäviäni paremman keskiarvon täällä lukion toisella luokalla (9,5). Nautin tilanteesta suuresti ja mikä tekee tästä vielä mukavempaa, on, että pahin "kilpakumppanini" sai roimasti huonomman. Hän on erittäin kilpailunhaluinen brassailija. Ja viime vuonna saimme täsmälleen saman Ka:n. Voisinhan nyt samalla tunnustaa muutakin:
-En siedä tyhmiä ihmisiä (vähän hävettää, kun ennen olin kovin suvaitsevainen - muka)
-Tytöt, jotka menevät parikymppisten amisten kyytiin touhuilemaan ties mitä, ärsyttävät myöskin.
-Olen todella kilpailunhaluinen itsekin , en vain näytä sitä. Ärsyttää, jos joku saa minua paremman tuloksen esim. jossain pelissä, taikka häviän. Ensi kerralla panostaisin sitten 100%.
-Pääsen helpolla kaikesta -olen kait hyvä selittelemään (esim. pussailusta parhaan kaverinin tyttöystävän kanssa ja isovanhempieni asunnon luvattomasta käytöstä+naapureiden valituksista)
-Olen luonnonlahjakkuus.

M16

Vihaan suuresti globalisaatiota ja kapitalismia. Vihaan siten myös ihmisiä... en yksilöina vaan yhteisönä. Ihmiset eivät osaa vaan mielestäni toimia isoissa ryhmissä viisaasti ja siten maailma tuntuu vaan rapistuvan kasaan. Olen monesti toivonut että voisin muuttaa erämaahan asumaan vain muutaman ihmisen kanssa. Uskoisin olevani siellä onnellinen. Mielestäni pahinta on että kaikki tuttavat, ystävät ja perheenjäsenet kehuvat minulle ja sukulaisilleni kuinka sosiaalinen olen. En ymmärrä miksi olen niin sosiaalinen kun en kuitenkaan ole koskaan pitänyt ihmisistä ja heidän toimistaan. Osaan myös todeta ja kertoa mitä on kussakin ihmisessä vikana ja kuinka heistä tulisi ns. täydellisiä. En vain yleensä jaksa sanoa heille sitä. Ehkä on parempi että annan heidän itse todeta sen joskus. Olen myös ylimielinen ja itsehyväinen. Suutun siis aina jos minulta vaaditaan jotain. Huomaan kyllä myös omat vikani mutten pysty niille mitään. Tämä raastaa minua suuresti. Olen ollut aina ns. Toisinajattelija mutta olen viime vuosina koittanut sopeutua maailmaan.
M18

Minulla on ulkomaalainen tyttöystävä. Välimatkan takia olen jopa tuuminut hänen pettämistään. Onneksi olen tähän asti pystynyt pitämään itseni kurissa, mutta olen huomannut että minulla on jostain kumman syystä alkanut käydä flaksi, mikä vielä vuosi sitten olisi ollut täysi mahdottomuus.
Tavallaan tämä "playeriys" (anteeksi noinkin paskaisen kielen käyttö, mutta en keksi parempaa synonyymiä. Vihaan kaikkia itsensä "playereikisi" julistaneita sikoja.) kiehtoo, mutta myös hieman ahdistaa, tytöt kun tunkevat ihan omaaloitteisesti epätavallisen lähelle.

Muuta:
-Olen kai lievästi pedofiili, pidän nimittäin tyttömäisitä tytöistä. Se ei siis tarkoita että haaveilen kymmenvuotiaista, vaan että minua kiinnostavat lähinnä oman ikäryhmäni (14-17) kasvonpiirteiltään nuoren oloiset tytöt. Ei ylimeikanneita pissiksiä kiitos.

-Muuan kaverini on alkanut taas vittuilla minulle ilman mitään ilmeistä syytä. Viimeksi hän suuttui minulle kun hän yritti iskeä erään tytön (hirveä bitch muuten) eikä se oikein onnistunut. Jotain samantapaista on kai tekeillä ja nyt hän purkaa sen minuun.
Tavallaan säälin häntä (hänellä on aina haavi auki kun joku tyttö puhuu hänelle) mutta toisaalta haluaisin ampua hänet, minä kun en ole tehnyt hänelle mitään väärää ja hän taas rääkkää minua.

-Vihaan tiettyä luokallani olevien tyttöjen jengiä. Nämä kyseiset muijat kännäävät joka toinen ilta, ovat olevinaan niin enkeleitä koulussa, yrittävät olla mitäkin sydäntenmurskaajia (eräs dumppasi yhden toisen kaverini tekstarilla) vittuilevat minulle päivät pitkät ja ovat niin ylimielisiä että nitistää ne pitäisi. Eräskin tuli muuan juhlissa varsin suoraan ilmoittamaan minulle että olen epätoivottu vieras. No, olinhan oikeastaan kuokkimassa (kuinka muuten minä bileisiin pääsisin?), mutta eivätpä ne olletkaan kyseisen muijan bileet.
Haluaisin totta puhuen pitää asetta hänen ohimollaan ja pakottaa hänet pyytämään anteeksi useiden vuosien vittuilusta.

Kiitos ja kumarrus sille joka luki tämän tekstin loppuun.
-M16

olen 28-vuotias mies, kihloissa toista kertaa. ensimmäinen, kuusi vuotta kestänyt parisuhteeni kaatui viime kädessä siihen, että avovaimostani ja minusta tuli vähitellen toistemme terapeutteja. jouduin ensin tukemaan häntä paniikkihäiriöiden läpi, kunnes sairastuin itse vaikeaan syömishäiriöön.

olen sittemmin parantunut sairaudesta ja kihlautunut uudelleen. rakastan puolisoa kaikesta sydämestäni; hän on enemmän kuin saatoin koskaan elämältä toivoa. olemme olleet yhdessä vajaat kaksi vuotta, käyneet läpi sanoin kuvaamatonta onnea ja repiviäkin riitoja, jotka ovat kuitenkin vain hitsanneet meitä yhteen.

vähitellen olen kuitenkin alkanut tajuta, että puolisoni mielenterveys järkkyy. päälle päin hän on aivan normaali nuori ikäiseni nainen, mutta sisällä kiehuu. hän on jatkuvasti ylistressaantunut työstään, hän ei osaa arvostaa itseään ja hänen masennuskohtauksensa tuntuvat alati syventyvän. muutama kuukausi sitten hän sai mielialalääkkeet, jotka ovat auttaneet pahimpiin oireisiin, mutta masennuksen (?) perimmäistä syytä ei ole juurittu pois.

puolisoni on muutaman kerran (huonoimpina hetkinään) on kertonut pohtivansa itsemurhaa ja sanonut, että voisi tappaa itsensä, jos meille tulisi ero. viime aikoina tilanne on kärjistynyt entisestään, ja minusta tuntuu, että en tiedä enää, mitä minun pitäisi tehdä. olen yrittänyt turhaan sanoilla ja teoillani osoittaa, että rakastan häntä juuri sellaisena kuin hän on.

oman sairaushistoriani takia tiedän mitä on syvä masennus, eikä puolisoni tilanne vaikuta minusta vielä peruuttamattomalta. näen kuitenkin, että hän on ajatumassa kierteeseen, joka pitäisi katkaista ennen sen alkamista. minulta vain voimat loppuvat, ja päässä pyörii miljoona ajatusta. kaatuuko tämäkin suhde siihen, että joudun alkamaan puolisolleni terapeutiksi? miten minä jaksan tukea puolisoani, kun olen itse vasta äskettäin selvinnyt ongelmistani? miksi helvetissä minä tunnun vetävän puoleeni aina "pinnalta ehjiä", mutta sisältä sirpaleina olevia naisia? onko minussa itsessänikin jokin vika? pitäisikö minun joskus olla kovempi, eikä aina vain yrittää ymmärtää? ja miksi helvetissä minä en KOSKAAN saa mahdollisuutta elää tasapainossa itseni ja lähimmäisteni kanssa?

itkisin jos osaisin :(

Olen 18-vuotias mies, enkä ole koskaan saanut, ja se masentaa.

Olen homo ja tunnustan haaveilevani päästä sänkyyn naiselle varatun, mieluiten naimisissa olevan (ei kuitenkaan hirveän vanhan), heteronoloisen miehen kanssa.

En tiedä miksi, mutta jotenkin "valloittamisen" tunne kiihottaa. Seurustelen itse.

M22

Olen seurustellut yhdeksän naisen kanssa ja vain yksi on saanut minut laukeamaan kerran.
-M23

Lukiossamme erään yleiseti inhotun aineen (ruotsi) opettajana toimii eräs kohtuullisen inhottu naishenkilö, sanotaan vaikka rouva A. Ruova A:n asenne oppilaita kohtaan on suunnilleen "mitä te täällä teette, kun ette te kuitenkaan opi." No, tähän opettajaan ja hänen asenteeseensa kyllästyneenä menin sitten eräänä päivänä koulun jälkeen rouva A:n tyhjänä olleeseen luokkaan, kasasin pöytiä pinoksi ja niiden päällä seisten kirjoitin tussilla isokokoisin kirjaimin katossa olleeseen välikattopaneeliin viestin "noita-A on paska ope" ja lisäksi piirsin -tai ainakin yritin piirtää- viestini viereen rumasti irvistävän tikku-ukon. Viesti oli ihan luokan perällä, ettei sitä huomattaisi liian aikaisin. Parin päivän päästä viesti huomattiin, ja asiasta tietysti nousi haloo. Talonmies irrotti paneelin ja puhdisti sen tärpätillä tms, samalla lähtivät myös nuuskaklimpit joita jotkut kattoon sylkevät. Eli lukiolleni ei koitunut asiasta ylimääräisiä kuluja, puhdistus hoitui talonmiehen työajalla, ja lopputulos koko jutusta oli että tämä osa kattoa on nyt puhtaampi kuin ennen. En kadu.

m17