Asuin muutama vuosi sitten HOASin opiskelija-asuntolassa Kannelmäessä. Kämppikseni oli rasittava juoppoääliö, joka nukkui päivät, pelasi tietokoneellaan yöt (volyymit täysillä, luonnollisesti), ja söi jääkaapista minun ja solukämpän kolmammen asukkaan ruokia. Kostin nämä vääryydet tekemällä kaverille pieniä källejä tämän juopottelureissujen jälkeen. Tavallisesti kaveri aamuyöllä kotiin möngittyään sammui joko meidän yhteisiin tiloihin tai sitten omaan huoneeseensa ovi auki, joten olosuhteet olivat erittäin otolliset pienelle kiusanteolle. Mieltäni lämmittivät erityisesti seuraavat jekut:
Vein kaverin lompakosta 450 markkaa. Känneistä toivuttuaan kaveri ihmetteli, että jopas meni paljon rahaa baarireissulla.
Heitin kaverin avainnipun meidän parvekkeelta vastapäisen talon katolle. Selvittyään kaveri ihmetteli, että miten hän on päässyt sisään hukakkuaan avaimensa. Kerroin, että minä päästin sen sisään. Meni täydestä.
Väänsin kaverin silmälasit solmuun ja heitin ne roskiin. Tämän tapauksen jälkeen kaveri vannoi lopettavansa ryyppäämisen ja kännissä hölmöilyt. Päätös piti kaksi päivää.
Leikkasin kaverin nahkatakista toisen hihan irti ja kirjoitin tussilla takin sekään: "Pane mua peppuun". Kaveri oli taas kerran aamulla täysin pihalla. Harmitteli kovasti sitä, että talvea varten hankittu takki on nyt käyttökelvoton. Kaveri kulki sitten sen talven ohuessa farkkutakissa, sillä eihän hänellä tietenkään ollut rahaa uuteen takkiin.
Tein vakavaa damagea kaverin tietokoneelle. Kaveri oli baarista tultuaan laatannut hirvittävät oksennukset kylppärin lattialle. Kaavin lattialta noin litran oksennusta rikkakalapion avulla tyhjään maitotölkkiin, jonka sitten tyhjensin kaverin tietokoneen näppikselle, näytölle, kaiuttimille ja keskusyksikölle. Selvittyään sankarimme totesi, että oli varmaan aikonut pelata jotain, mutta sitten olikin alkanut yrjö lentää. Tästä jekusta oli sekin hyvä puoli, että yölliset pelisessiot loppuivat kuin seinään. Ilmeisesti oksennus oli siis tuhonnut vähintään näppiksen.
Tuhosin kaverin kännykän. Tyyppi oli tällä kertaa onnistunut oksentamaan vessanpönttöön. Huuhtelu oli kuitenkin jäänyt tekemättä, joten koko kämppä haisi taas yrjöltä. Kävin hakemassa kaverin kännykän ja pudotin sen vessanpönttöön. Tämän jälkeen kävin herättämässä kaverin ja kysyin, että onko se yrjötessään pudottanut kännykkänsä pönttöön. Kaverilla oli tapana pitää kännykkää paidan rintataskussa, joten taaskaan se ei epäillyt mitään, vaan uskoi itse pudottaneensa puhelimen oksennuspönttöön. Kaveri muuten kaivoi puhelimen pöntöstä omin käsin ja kuivatteli haisevaa puhelintaan huoneessaan monta päivää. Puhelin oli kuitenkin peruuttamattomasti tuhoutunut.
Näiden pienten kepposten takia kaverin aiheuttamat häiriöt ja ruokavarkaudet oli huomattasti helpompi kestää. Mielestäni tekoni olivat oikeutettuja.