TunnustustenLuola.fi

Haluaisin kovasti olla jo täysi-ikäinen ja päättää itse omista asioistani. Haluaisin niin paljon asua jo omassa asunnossani ja sisustella mieleni mukaan. Opiskelisin ja kävisin osa-aikatyössä tai täysipäiväisessä työssä. Odotan kovasti autokoulua.
Minua ahdistaa eräs poika, joka viime viikonloppuna lähenteli mua kännissä. Mä inhosin sitä jo ennestään, mutta nyt inhoon vielä enemmän. Tuntuu, että pojat alkavat jo ala-asteella ajattelemaan alapäällään...heti kun on mukava jollekin, niin luullaan, että haetaan sänkyseuraa. Varsinkin oman ikäiseni pojat tuntuvat olevan puutteessa koko ajan eivätkä osaa mistään muusta puhua kuin panemisesta..varsin monipuolista keskustelua.
Paitsi eipä se kyllä miehillä ikää katso...viimeksi joku viisikymppinen juoppo alkoi puristelemaan mun takapuolta bussin tungoksessa ja kehumaan ulkonäköäni. Oksettavaa ja törkeää.
Toivottavasti joskus tutustun johonkin, kivaan älykkääseen kundiin, joka osaa puhua ja ajatella muutakin kuin seksiä ja kohtelisi naisia hyvin. Miessukupolven tilanne on todella epätoivoinen. Ei ole kiva jo teini-iässä kokea tollaista epätoivoista lähentelyä, kohta alkaa etomaan kaikki miehet.

Minua harmittaa se, että vaikka elämässäni tuleekin vastoinkäymisiä, en pysty jäädä suremaan niitä. Minusta ei vain yksinkertaisesti huomaa, vaikka olisinkin masentunut tai elämäni menisi päin persettä. Onnistun aina peittämään sen ja sulkemaan sen sisääni silloin, kun olen kavereideni seurassa, mutta kun olen yksin en pysty muuta ajattelemaan, kuin huoliani ja ahdistun. Tahtoisin sairastua johonkin oikeasti vakavaan masennukseen tai saada pahoja ahdistuskohtauksia ollessani kavereideni seurassa, ihan vain sen takia, että joku huomaisi ongelmani. Mulla on elämässäni ihmisiä joille puhua, mutta jostain syystä en vain pysty tai tahdo, on vain helpompaa pitää se kaikki sisällään. Pahojen asioiden pois sulkemisesta on tullut mulle suojamekanismi tai jotain, se on kehittynyt silloin, kun mulla ei ollut paljon kavereita ja mun oli pakko pitää se sisälläni, kun ei ollut ketään kelle puhua.

Vihaan kielioppivirheistä vonkuvia ihmisiä, varsinkin "väärien" sanojen käytöstä valittavia. Jumalauta kieli kehittyy ajan myötä! Ei tainnut Agricolakaan(yks paskan hailee miten se oikeesti kirjotetaan) ihan tällästä suomen kieltä kehittää, joka nyt on sitä "oikeeta" suomea.

Sain juuri tietää eräästä minulle läheisestä ihmisestä asioita, joita en olisi halunnut tietää. Mutta silti haluan viettää, vaikka koko loppu elämäni hänen kanssaan.

Vihaan myös ihmisiä, jotka pitävät tupakoivia jotenkin alempina ihmisinä.

Myöskin ihmiset, jotka halveksuvat sellaisia joille vastakkaisen sukupuolen lähestyminen on vaikeaa, vituttavat mua. Se on ihan samallaine kammo kuin korkean paikan kammo tai mikä muu fobia vain!

Haistakaa vaan kaikki vittu!

Olen melko aktiivinen seurakunnan toiminnassa ja minulla on useita seurakunnan luottamustehtäviä, vaikka en uskokkaan Jumalaan ja raamattu on mielestäni täyttä sontaa.

Muutama vuosi sitten kun olin kirjoittamassa yo-kokeita, tein lunttilapun ja laitoin sen lompakkooni. Jossain vaiheessa kun olen vastannut helpompiin tehtäviin ja vaikeimmat tulivat eteen enkä muistanut kaavoja, lähdin vessaan. Siellä otin lunttilapun esiin, luin ja painoin muistiin tarvittavat kaavat. Huvittavaa, että meno- ja paluumatkalla heitin rennosti läppää valvojan kanssa ja olin päällepäin ihan rentona vaikka oikeasti jännitti ihan pirusti. Näin tein sekä reaalin (fysiikan ja kemian) että matematiikan yo-kokeissa. Ja kyllä auttoi saamaan hyviä arvosanoja.

En halua antaa huonoa esimerkkiä muille kirjoittaville (ihan pian muuten), mutta ylioppilaskoe-systeemi ärsyttää niin paljon, että nyt ajattelin paljastaa tämän kikan kaikille. Miksi kolmen vuoden hikoilua pitää tiivistää neljäksi kokeeksi ja kärsiä siitä sitten vuosia kun ei pääse mihinkään opiskelemaan? Itse pääsin kyllä heti haluamaani paikkaan. Siitä en ollut niinkään ylpeä ku onnellinen. En tiedä kuinka paljon huijaus vaikutti siihen, mutta ne Eet näyttävät hyvältä laatikon pohjalla.

Muutenkin yo-systeemi on sadan vuoden takaa ja selvästi yliarvostettu. Ärsyttää kun ihmiset tuovat hirveästi mässyä mukaan kirjoituksiin ihan kun eivät muutamaa tuntia ruuatta kestäisi. Asiasta tehdään p*skantärkeää näyttämällä sitä joka vuosi uutisissa ja vielä korostaen oikein zoomamalla, että joillakin psykoottisilla yksilöillä on viisi kynää ja jopa kolme pyyhekumia mukana.

Eikä ole mitään järkeä nimetä arvosanat latinaksi tai laulaa lopuks surkeaa laulua josta kukaan ei ymmärrä mitään, lausumisesta puhumattakaan.

Huijaaminen on muutenkin aika kaksipiipuinen juttu. Ihmisen älyä ei voidaan kuitenkaan mitata täysin ja yhtenä kriteerinä voidaan pitää henkilön pärjäämistä elämässä. Huvittaa kun täällä niin monet kehuvat olevansa "keskivertoa älykkäämpiä". Itse en ehkä ole, mutta jos pärjään huijaamalla noita instituutioita (mm. lunttaamalla kokeissa ja väärentämällä todistuksiani tuloistani), niin eikö se sitten kuvaa omalla tavallaan selviytymistaitoa ja siten älykkyyttä? Tai sama se, kunhan pärjään.

Parikymppinen mies

-Saatan syödä Pepperoneja purkillisen kerrallaan
-Syön Tabasco-maustekastiketta (miedompaa, vihreää) raakana
-Suunnittelen siirtyväni "kovempaan kamaan" (punaiseen)
-Syön myös salaatinkastiketta salaa (Kartanon)

En ees tiiä miks kirjotan tätä no ehkä se helpottaa.. tuskin. Jokatapauksessa kaikki menee iha vituillee mulla joka päivä masentaa vaa enemmä ja enemmä enkä ees tiiä miks. Mietin koko aja et pitäskö vetää ranteet auki vai jättää kaikki tää paska. Oon vetäny huumeit ja muit päihteit aivan vitusti, mut en siks et tykkään olla sekasin vaa sen takii et unohdan kaikki paskat mitä oon joutunu kokee ja kaiken mitä pääs liikkuu. Ulkosesti must ei ees huomaa et oon jotenki masentunu tai mitää ku hymyilen aina ja oon ilone, mut se on vaa tyhjä kuori. Tekis mieli ottaa vaa eka kone lentokentält ja painuu vittuu täält ja unohtaa kaike. Noni eiköhä siin ollu tarpeeks pissistelyy.

Vihaan suurinta osaa tuntemistani ihmisistä ilman mitään syytä. Useasti olen harkinnut teloittaa luokkalaisiani, vain koska he päivittäin vittuilevat minulle vaikka en ole tehnyt heille mitään pahaa. Silti pystyn kokoamaan itseni ja säilyttämään malttini koulussa. Vihaan isääni ja äitiäni yli kaiken, siitä mitä he ovat minulle tehneet. Ainoat ihmiset joista välitän on veljeni ja siskoni.

Maailmassa ei ole mitään kiinnostavaa. Onko lapsi tai "oma kulta" tosiaan parasta mitä elämä voi tarjota? Kylläpä on ankeaa.

Olen aina arvostanut ihmissuhteissani toisen osapuolen sanavalmiutta ja kykyä olla hiukan piikikäs ja aavistuksen kyyninen. Luulen kuitenkin olevani ainakin vähän kiinnostunut henkilöstä, joka ei lainkaan vastaa tätä kuvausta, vaan vaikuttaa vain sanomattoman suloiselta ja empaattiselta (ja näyttääkin enkeliltä).
Huolestuttavaa, luulin tuntevani itseni.

m24

En ole ikinä saanut orgasmia yhdynnässä, vaikka olen harrastanut seksiä useiden tyttöjen kanssa. En ole ikinä seurustellut.

Haluaisin tutustua älykkäisiin ja mielenkiintoisiin tyttöihin, ja olen aidosti melko välinpitämätön ulkonäön suhteen. Haluaisin pyöriä hippien, punkkareiden ja muiden persoonallisuuksien kanssa, mutta hengailen silti lähes pelkästään rikollisten ja mulkkujen seurassa. Pukeudun vaatemerkkeihin mitä näen kavereideni käyttävän.

Pelkään nykyään nussimista niin paljon, että keksin tekosyitä välttääkseni sen. Joudun monesti juomaan itseni tolkuttomaan humalaan ettei tarvitsisi harrastaa seksiä.

Olen käyttänyt ainakin kymmentä eri päihdettä, ja nykyään käytän kannabista lähes päivittäin ja kiskon subutexiä useita kertoja viikossa. Ylpeilen huumeidenkäytölläni ja ylistän niitä aina ja kaikkialla. Ongelmani on vielä melko pieni, mutta dramatisoin rappiotani saadakseni huomiota.

Käyttäydyin ennen väkivaltaisesti, tappelin ja potkin kerran jopa sammunutta spurgua kaupungilla. Olen saanut turpaani ainakin tusinan kertaa, ja ylpeilen silläkin. Nykyään olen rauhallisempi, mutta epäilen sen johtuvan siitä että olen alkanut pelkäämään enemmän.

Olen ollut kauhuissani puoli nuoruuttani. Aseistaudun monesti jopa käydessäni röökillä, vaikka minulla ei tietääkseni ole yhtään vihamiestä. En juurikaan uskalla käydä yksin missään, vaikka kykenen helposti väkivaltaan enkä pelkää hakatuksi tulemista.

Tulen lähes täydellisestä perheestä, jossa minua on tuettu ja kannustettu aina. Silti vanhempani joutuvat vähän väliä hakemaan minua polilta tai putkasta. Varastan myös rahaa vanhemmiltani ja käytän ne huumeisiin, röökiin tai viinaan. Olen yllättänyt äitini monta kertaa itkemässä
vuokseni, ja häpeän vain sitä etten kykene häpeämään.

Minulla on tosi laaja ystäväpiiri ja olen hyvinkin pidetty ihminen, mutta kukaan ei tunne minua oikeasti koska vedän aina samaa väkivaltaisen sekopäänarkkarihomon roolia. Oikeasti luen runoja ja olen kiinnostunut filosofiasta, kirjallisuudesta ja historiasta.

Vaikka elämäni näyttää varmasti sivustakatsottuna menevän päin helvettiä, olen melko onnellinen, elän mielenkiintoista ja hauskaa elämää ja uskon tulevaisuuteeni.

M19

Olen ihastunut työkaveriini, hän on naimisissa ja minulla on avomies...
N23

Kiihotun älyttömästi Scifi-sarjojen naishahmoista. Tyydytän itseäni etenkin Farscape-sarjan naismuukalaisista. M27

minun ja muutaman ystäväni piti lopettaa tupakan poltto uutena vuotena. No alku meni hyvin, mutta jo seuraavana päivänä ostin uuden askin ja väitin että olin lopettanut. Kävin salaa tupakalla iltaisin joskus aamuisin.Jäin kuitenkin kiinni eräänä perjantaina kun tupakan himo yllätti ja poltin.

Vihaan niitä niin sanottuja "amerikkalaisia" jotka ovat aikojen alussa vielä Eurooppalaisia, ja vielä kehtaavat sanoa itseänsä amerikkalaisiksi. Vituttaa myös miten he eivät tiedä että heidän maansa on (en jaksa nyt suomentaa) Based on blood of the Native AMERICANS. HUOH tuollainen ärsyttää, vihaan valkoisia (vaikka olen itsekkin valkoinen) Vihaan ylipäänsä tätä maailmaa mitä me olemme tehneet. Kaikkien tärkein jotka jo intiaanit tiesivät on maa, kasvit, puut etc. (En kuitenkaan ole puunhalaaja, itseasiassa vihaan niitä).

Vihaan myös sitä että kouluni tytöt, tai siis 9:luokkalaiset eivät pidä minua "miehenä" tämä johtunee siitä että olen vähän lyhyempi kuin muut. Haluaisin ampua kaikki pitkät ihmiset meidän koulussa haulikolla päähän ja virtsata heidän päälleen jälkeepäin. Olen usein ajatellut miten kaapaan kouluni ja tapan kaikki epämiellyttävät ihmiset/opettajat. Saan sen ajattelemisesta suurta mielenhyvää.

MIES.15½v

Minusta Janen Perhonen on ihan hyvä. Mutten kuollaksenikaan tule koskaan myöntämään sitä kenellekään.

Näin pari päivää sitten unta jossa pikkuveljeni oli hakattu ja sen naama oli muuttunu epämuodostuneeksi, näen sen vieläkin mielessä kun suljen silmät.
Heräsin sitten keskellä yötä ja tuli semmonen olo että pakko ois lähtee kattomaan sitä. En sitten lähteny mut pelotti niin paljon et sille oikeesti käy jotain että rukoilin(en rukoile usein enkä ole uskovainen) ettei sille kävis mitään vaan sattuisi mieluummin mulle.
Sitte seuraavana päivänä liukastuin rappusissa ja mursin jalkani.
Ärsyttää kun olis pitäny alkaa työt ens viikolla mut nyt ei pysty menee, ku se jalka juodutaan leikkaamaan.

mulla on iso finni perseessä

laulan autoa ajaessani ihan täysiä. en osaa laulaa yhtään. välillä huvittaa ku joku ohittaa minut ja huudan vaa täysiä biisiä ja katon ohittavassa autossa olevia ihmisiä :D

Mitäköhän ne mahtaa ajatella

Olen ehkä enemmän kuin ihastunut tiettyyn naiseen, joskus pariin muuhunki. Tiedän kuitenkin etten voi ikinä saada niin kaunista ja mukavaa naista ja sekös vituttaa...
Jos saisin hänet omaksi en pettäisi ikinä - koska ei olisi kenen kanssa pettää :D

Minulla oli 14-vuotiaana saatanallinen akne johon käytettiin vahvinta aknelääkettä ja suurinta aikuisten annosta. Sain kuunnella koulussa vittuilua joka päivä vuoden ajan ja itsetuntoni meni aivan maahan. Nyt kaikki on ihan ok, mutta muistoksi jäi lähes koko kasvot ja selän peittävät arvet.
Itsetunto on edelleen niin matalalla etten uskalla lähestyä ketään tyttöä ja poikuus tulee säilymään vielä pitkään.
Tahtoisin paukuttaa jokaisen tyypin, joka lausui suustaan sanat "vittu että on ruma jätkä" polvilumpiot paskaksi pesäpallomailalla.

M17