TunnustustenLuola.fi

Ruisrockissa keikan päätteeksi Wallu Valpio tuli lavalle höpisemään. Otin repusta banaanin ja päätin sitten heittää sitä apinaa banaanilla päähän... enkä osunut.

Petin tyttöystävääni hänen parhaan kaverin kanssa. Tyttö tuli tietenkin raskaaksi koska en suostunut käyttää jotain vitun kortsua. Nyt pakotan tytön tekee abortin koska en halua että tyttöystäväni saa tietää asiasta. Pahinta tässä on se, ettei kaduta yhtään ja ajattelin jopa panna tyttöä toiste. Tiedän ettei tyttö kerro tyttöystävälleni koska on niin ihastunut minuun. Elämä on hienoa!

En ymmärrä mikä minussa on vikana. Olen ihan tavallinen mies, harrastan runsaasti liikuntaa, en polta, käytän alkoholia kohtuullisesti, normaalivartaloinen, fiksu jne.

En löydä itselleni naista tai aina, kun luulen löytäneeni jonkun, hän sanoo: "Ollaan vaan kavereita". Vaikka olen nuori, näin on käynyt jo useita kertoja, itseluottamukseni on ihan nollissa. Miehetkään eivät minua kiinnosta, en ole homoseksuaali vaikka joskus niin luulinkin. V*tuttaa.

Olen pannut suurehkon yrityksen henkilöstöassistentin paksuksi firman serverihuoneessa. Aviomies elää vieläkin siinä uskossa, että lapsi on hänen.

Ja kyllä muuten hävettää.

Rakastan poikaystävääni yli kaiken,olemme seurustelleet no vuoden ja suurilta tragedioiltakin olemme välttyneet!En voi kuitenkaan mitään sille että lähes aina ku harrastamme seksiä,ajattelen naisia.Suuseksiä saadessani minun on vaikeampi saada orgasmi jollen kuvittele jotain viatonta naista haarojeni välissä.Joskun ajatuksiini pomppaa eräs hyvä ystäväni joka on on miespuolinen.Näen hänestä kiihkeitä unia ja näen hänet fantasioissani.
N-19

intissä tapasin niin vittumaisia ihmisiä että välillä tekisi vielä näin jälkeenpäin satuttaa niitä ja niiden epäilemättä paholaismaisen ilkeitä ja kostonhimoisia (siis sen jälkeen kun olisin telonut näitä hemmoja) sukulaisia. En etukäteen uskonut että semmoisia ihmisiä olisikaan, joiden kanssa en tulisi toimeen, mutta väärässä olin. Toivottavasti jäävät sotilasuralle, itselläni ei enää ole mitään tekemistä PV:n kanssa. Haistakoon paskat koko laitos.

vihaan lihavia ihmisiä.äsken ruotsin tunnilla melkein oksensin kun katsoin taakseni ja siinä istui eräs jäätävä läski.itse olen laiha ja haluaisin olla vielä laihempi.joskus toivoisin, että minulla olisi anoreksia koska silloin kaikki ihmiset huomioisivat minua ja voivottelisivat laihuuttani.olen yrittänyt laihduttaa useita kertoja mutta en vaan jaksa enää.

N19 173cm 57kg

ajattelen aivan liikaa asioita enkä välillä saa rauhaa itseltäni. välillä tuntuu kuin pää olisi aivan täynnä, ja sitten kun pitäisi ottaa päästä jotakin, tulee tukos. aivan, tukos, siltä se tuntuu ja sitten pää tuntuu taas räjähtävän. ajatukseni joskus ruoskivat minua useita tunteja öisin.

juon liikaa ja usein. silloin rupean avoimeksi ja alan kertoa tarinoita. ja sitten koen muistikatkoksia.
seuraavana päivänä kun sitten kouluun mennään, niin tekee mieli vain nukkua pulsalla, ja kerron tekosyyksi väsymykseen ja huonoon oloon että olen pelannut myöhään. olen kyllä onnistunut pitämään uudenvuoden lupaukseni, enkä ole tänä vuonna juonut ollenkaan. en kyllä muista edes tehneeni tuota lupausta, mutta kyllä se kai on kavereita uskominen jotka olivat uutena vuotena selvempiä.


tunnen itseni niin luuseriksi. olen jo lukion, olikos se nyt, kolmannella, enkä tee yhtään mitään opiskeluideni hyväksi. en ole kirjoittamassa, roikun koulussa vain tyhjän panttina. en tanssinut wanhojen tansseissa, olisin kyllä halunnut. luokkatoverit näyttivät tansseissa upeilta. tänä vuonna oli vielä tällainen päätöstyö hommeli, jota en sitäkään ole kaiketi tekemässä. kun pitäisi olla valmis maaliskuun 21.
olen valikoivan laiska, ja laiskana aivan sietämättömän laiska. en ole vuosiin edes kunnolla yrittänyt tehdä mitään opintojen hyväksi. olen kaiketi antanut periksi parista peruskoulun lopulla ja lukion alkuvuosina sattuneesta syystä. läpäisin peruskoulun vain, koska liikuntani hylättiin. hylättiin koska varpaani tulehtuivat enkä jaksanut tehdä asialle mitään, jalat olivat kipeinä ja kävely ja liikkuminen sattui ja oli erittäin vaivaista. suoritin vaihoehtoisen liikunnan myöhemmin eurytmian muodossa. matikka oli hylätty koska olin kokeina varpaiden takia kotona, enkä jaksanut tunneilla liiemmin vaivautua kun ne kokeetkin jo menivät.
tämä eurytmian opettaja jonka kanssa suoritin liikunnan oli hyvä ihminen ja päätti auttaa minua. hän harrasti seksiä tämän matikan opettajan kanssa sillä ehdolla että minä pääsisin matikasta läpi. tämä juttu jatkui ja levisi, ja tämä matikan opettaja joutui irtisanoutumaan. hän oli kenties arvostetuin ja ammattitaitoisin matikan opettaja koulussamme koskaa.

tuo riepottelee minua edelleen, vaikka tästä on vuosia. sitten olen huono pitämään tarinaa kasassa, ja tapuvainen kadottamaan punaisen langan ja toistelemaan sanoja.


sekin minua kalvaa, että olen kaverille, erittäin hyvälle ja luotettavalle kaverille muutaman kympin velkaa. lupasin maksaa tämän nopeasti, koska minulla oli tarkoitus olla rahaa. no, minulla ei ole nyt ollut rahaa. sitten kun se vaikuttaa välillä siltä, että tällä kaverilla olisi ollut kipeästi tarvetta tälle rahalle, ja luottanut siihen että minä maksan velkani. lainasta on nyt neljä kuukautta, enkä ole vieläkään maksanut. tuonkin lainan otin silloin syksyllä vain voidakseni ostaa jonkun pelin.


tuostahan tuli jo aika pitkälti tekstiä. tätäkin rupesin kirjoittamaan vain, koska piti nyt jotakin tunnustaa ja ottaa palautetta vastaan. ja sitten kun saan palautekoodini, niin olisin vain murtaut sen ja ottanut selville mitkä kohdat ja osat luovat kunkin numeron tähän sarjaan, voidakseni lukea muille tullutta palautetta.


tuntuu paremmalta, kun saa edes jonnekin valittaa ilman suoraa negatiivista vastakaikua.

Tuntuu hyvältä saada tunnustaa, koska vietän totaalista kaksoiselämää. Olen 21-vuotias opiskelija-tyttö, jolla on kivoja kavereita ja ihana suht uusi poikaystävä. Elämäni on aika tavallista opiskelijaelämää, mutta asun kämppikseni kanssa, joka on myös paras ystäväni. Hänen kanssaan harrastamme silloin tällöin lesboseksiä, josta kukaan muu ei tiedä. Kaiken lisäksi se on s/m -tyylistä, yleensä niin, että kämppikseni on se joka alistaa. Nautin siitä, mutta en tiedä kuinka kauan voin olla kertomatta poikaystävälleni. Inhottavaa valehdella, mutta en pysty kertomaan totuutta. Aluksi teimme sitä aina kännissä, mutta nykyään selvinkin päin. Välttämättä emme edes varsinaisesti sekstaile...kämppikseni saattaa kytkeä mut yksinäni käsiraudoilla sänkynsä päätyyn joksikin aikaa ja katsoa itse sillä aikaa olkkarissa telkkaria. Kun hän tulee takaisin, olen niin märkä ja kiihottunut, ja yleensä hän nuolee mua sen jälkeen tai piiskaa...tiedän että tän touhun pitää loppua koska rakastan poikaystävääni, vaikka himoitsenkin kämppistäni. Se on vaan niin vaikeaa, mutta mulla on huono omatunto koko ajan.

Haluaisin kovasti olla jo täysi-ikäinen ja päättää itse omista asioistani. Haluaisin niin paljon asua jo omassa asunnossani ja sisustella mieleni mukaan. Opiskelisin ja kävisin osa-aikatyössä tai täysipäiväisessä työssä. Odotan kovasti autokoulua.
Minua ahdistaa eräs poika, joka viime viikonloppuna lähenteli mua kännissä. Mä inhosin sitä jo ennestään, mutta nyt inhoon vielä enemmän. Tuntuu, että pojat alkavat jo ala-asteella ajattelemaan alapäällään...heti kun on mukava jollekin, niin luullaan, että haetaan sänkyseuraa. Varsinkin oman ikäiseni pojat tuntuvat olevan puutteessa koko ajan eivätkä osaa mistään muusta puhua kuin panemisesta..varsin monipuolista keskustelua.
Paitsi eipä se kyllä miehillä ikää katso...viimeksi joku viisikymppinen juoppo alkoi puristelemaan mun takapuolta bussin tungoksessa ja kehumaan ulkonäköäni. Oksettavaa ja törkeää.
Toivottavasti joskus tutustun johonkin, kivaan älykkääseen kundiin, joka osaa puhua ja ajatella muutakin kuin seksiä ja kohtelisi naisia hyvin. Miessukupolven tilanne on todella epätoivoinen. Ei ole kiva jo teini-iässä kokea tollaista epätoivoista lähentelyä, kohta alkaa etomaan kaikki miehet.

Minua harmittaa se, että vaikka elämässäni tuleekin vastoinkäymisiä, en pysty jäädä suremaan niitä. Minusta ei vain yksinkertaisesti huomaa, vaikka olisinkin masentunut tai elämäni menisi päin persettä. Onnistun aina peittämään sen ja sulkemaan sen sisääni silloin, kun olen kavereideni seurassa, mutta kun olen yksin en pysty muuta ajattelemaan, kuin huoliani ja ahdistun. Tahtoisin sairastua johonkin oikeasti vakavaan masennukseen tai saada pahoja ahdistuskohtauksia ollessani kavereideni seurassa, ihan vain sen takia, että joku huomaisi ongelmani. Mulla on elämässäni ihmisiä joille puhua, mutta jostain syystä en vain pysty tai tahdo, on vain helpompaa pitää se kaikki sisällään. Pahojen asioiden pois sulkemisesta on tullut mulle suojamekanismi tai jotain, se on kehittynyt silloin, kun mulla ei ollut paljon kavereita ja mun oli pakko pitää se sisälläni, kun ei ollut ketään kelle puhua.

Vihaan kielioppivirheistä vonkuvia ihmisiä, varsinkin "väärien" sanojen käytöstä valittavia. Jumalauta kieli kehittyy ajan myötä! Ei tainnut Agricolakaan(yks paskan hailee miten se oikeesti kirjotetaan) ihan tällästä suomen kieltä kehittää, joka nyt on sitä "oikeeta" suomea.

Sain juuri tietää eräästä minulle läheisestä ihmisestä asioita, joita en olisi halunnut tietää. Mutta silti haluan viettää, vaikka koko loppu elämäni hänen kanssaan.

Vihaan myös ihmisiä, jotka pitävät tupakoivia jotenkin alempina ihmisinä.

Myöskin ihmiset, jotka halveksuvat sellaisia joille vastakkaisen sukupuolen lähestyminen on vaikeaa, vituttavat mua. Se on ihan samallaine kammo kuin korkean paikan kammo tai mikä muu fobia vain!

Haistakaa vaan kaikki vittu!

Olen melko aktiivinen seurakunnan toiminnassa ja minulla on useita seurakunnan luottamustehtäviä, vaikka en uskokkaan Jumalaan ja raamattu on mielestäni täyttä sontaa.

Muutama vuosi sitten kun olin kirjoittamassa yo-kokeita, tein lunttilapun ja laitoin sen lompakkooni. Jossain vaiheessa kun olen vastannut helpompiin tehtäviin ja vaikeimmat tulivat eteen enkä muistanut kaavoja, lähdin vessaan. Siellä otin lunttilapun esiin, luin ja painoin muistiin tarvittavat kaavat. Huvittavaa, että meno- ja paluumatkalla heitin rennosti läppää valvojan kanssa ja olin päällepäin ihan rentona vaikka oikeasti jännitti ihan pirusti. Näin tein sekä reaalin (fysiikan ja kemian) että matematiikan yo-kokeissa. Ja kyllä auttoi saamaan hyviä arvosanoja.

En halua antaa huonoa esimerkkiä muille kirjoittaville (ihan pian muuten), mutta ylioppilaskoe-systeemi ärsyttää niin paljon, että nyt ajattelin paljastaa tämän kikan kaikille. Miksi kolmen vuoden hikoilua pitää tiivistää neljäksi kokeeksi ja kärsiä siitä sitten vuosia kun ei pääse mihinkään opiskelemaan? Itse pääsin kyllä heti haluamaani paikkaan. Siitä en ollut niinkään ylpeä ku onnellinen. En tiedä kuinka paljon huijaus vaikutti siihen, mutta ne Eet näyttävät hyvältä laatikon pohjalla.

Muutenkin yo-systeemi on sadan vuoden takaa ja selvästi yliarvostettu. Ärsyttää kun ihmiset tuovat hirveästi mässyä mukaan kirjoituksiin ihan kun eivät muutamaa tuntia ruuatta kestäisi. Asiasta tehdään p*skantärkeää näyttämällä sitä joka vuosi uutisissa ja vielä korostaen oikein zoomamalla, että joillakin psykoottisilla yksilöillä on viisi kynää ja jopa kolme pyyhekumia mukana.

Eikä ole mitään järkeä nimetä arvosanat latinaksi tai laulaa lopuks surkeaa laulua josta kukaan ei ymmärrä mitään, lausumisesta puhumattakaan.

Huijaaminen on muutenkin aika kaksipiipuinen juttu. Ihmisen älyä ei voidaan kuitenkaan mitata täysin ja yhtenä kriteerinä voidaan pitää henkilön pärjäämistä elämässä. Huvittaa kun täällä niin monet kehuvat olevansa "keskivertoa älykkäämpiä". Itse en ehkä ole, mutta jos pärjään huijaamalla noita instituutioita (mm. lunttaamalla kokeissa ja väärentämällä todistuksiani tuloistani), niin eikö se sitten kuvaa omalla tavallaan selviytymistaitoa ja siten älykkyyttä? Tai sama se, kunhan pärjään.

Parikymppinen mies

-Saatan syödä Pepperoneja purkillisen kerrallaan
-Syön Tabasco-maustekastiketta (miedompaa, vihreää) raakana
-Suunnittelen siirtyväni "kovempaan kamaan" (punaiseen)
-Syön myös salaatinkastiketta salaa (Kartanon)

En ees tiiä miks kirjotan tätä no ehkä se helpottaa.. tuskin. Jokatapauksessa kaikki menee iha vituillee mulla joka päivä masentaa vaa enemmä ja enemmä enkä ees tiiä miks. Mietin koko aja et pitäskö vetää ranteet auki vai jättää kaikki tää paska. Oon vetäny huumeit ja muit päihteit aivan vitusti, mut en siks et tykkään olla sekasin vaa sen takii et unohdan kaikki paskat mitä oon joutunu kokee ja kaiken mitä pääs liikkuu. Ulkosesti must ei ees huomaa et oon jotenki masentunu tai mitää ku hymyilen aina ja oon ilone, mut se on vaa tyhjä kuori. Tekis mieli ottaa vaa eka kone lentokentält ja painuu vittuu täält ja unohtaa kaike. Noni eiköhä siin ollu tarpeeks pissistelyy.

Vihaan suurinta osaa tuntemistani ihmisistä ilman mitään syytä. Useasti olen harkinnut teloittaa luokkalaisiani, vain koska he päivittäin vittuilevat minulle vaikka en ole tehnyt heille mitään pahaa. Silti pystyn kokoamaan itseni ja säilyttämään malttini koulussa. Vihaan isääni ja äitiäni yli kaiken, siitä mitä he ovat minulle tehneet. Ainoat ihmiset joista välitän on veljeni ja siskoni.

Maailmassa ei ole mitään kiinnostavaa. Onko lapsi tai "oma kulta" tosiaan parasta mitä elämä voi tarjota? Kylläpä on ankeaa.

Olen aina arvostanut ihmissuhteissani toisen osapuolen sanavalmiutta ja kykyä olla hiukan piikikäs ja aavistuksen kyyninen. Luulen kuitenkin olevani ainakin vähän kiinnostunut henkilöstä, joka ei lainkaan vastaa tätä kuvausta, vaan vaikuttaa vain sanomattoman suloiselta ja empaattiselta (ja näyttääkin enkeliltä).
Huolestuttavaa, luulin tuntevani itseni.

m24

En ole ikinä saanut orgasmia yhdynnässä, vaikka olen harrastanut seksiä useiden tyttöjen kanssa. En ole ikinä seurustellut.

Haluaisin tutustua älykkäisiin ja mielenkiintoisiin tyttöihin, ja olen aidosti melko välinpitämätön ulkonäön suhteen. Haluaisin pyöriä hippien, punkkareiden ja muiden persoonallisuuksien kanssa, mutta hengailen silti lähes pelkästään rikollisten ja mulkkujen seurassa. Pukeudun vaatemerkkeihin mitä näen kavereideni käyttävän.

Pelkään nykyään nussimista niin paljon, että keksin tekosyitä välttääkseni sen. Joudun monesti juomaan itseni tolkuttomaan humalaan ettei tarvitsisi harrastaa seksiä.

Olen käyttänyt ainakin kymmentä eri päihdettä, ja nykyään käytän kannabista lähes päivittäin ja kiskon subutexiä useita kertoja viikossa. Ylpeilen huumeidenkäytölläni ja ylistän niitä aina ja kaikkialla. Ongelmani on vielä melko pieni, mutta dramatisoin rappiotani saadakseni huomiota.

Käyttäydyin ennen väkivaltaisesti, tappelin ja potkin kerran jopa sammunutta spurgua kaupungilla. Olen saanut turpaani ainakin tusinan kertaa, ja ylpeilen silläkin. Nykyään olen rauhallisempi, mutta epäilen sen johtuvan siitä että olen alkanut pelkäämään enemmän.

Olen ollut kauhuissani puoli nuoruuttani. Aseistaudun monesti jopa käydessäni röökillä, vaikka minulla ei tietääkseni ole yhtään vihamiestä. En juurikaan uskalla käydä yksin missään, vaikka kykenen helposti väkivaltaan enkä pelkää hakatuksi tulemista.

Tulen lähes täydellisestä perheestä, jossa minua on tuettu ja kannustettu aina. Silti vanhempani joutuvat vähän väliä hakemaan minua polilta tai putkasta. Varastan myös rahaa vanhemmiltani ja käytän ne huumeisiin, röökiin tai viinaan. Olen yllättänyt äitini monta kertaa itkemässä
vuokseni, ja häpeän vain sitä etten kykene häpeämään.

Minulla on tosi laaja ystäväpiiri ja olen hyvinkin pidetty ihminen, mutta kukaan ei tunne minua oikeasti koska vedän aina samaa väkivaltaisen sekopäänarkkarihomon roolia. Oikeasti luen runoja ja olen kiinnostunut filosofiasta, kirjallisuudesta ja historiasta.

Vaikka elämäni näyttää varmasti sivustakatsottuna menevän päin helvettiä, olen melko onnellinen, elän mielenkiintoista ja hauskaa elämää ja uskon tulevaisuuteeni.

M19

Olen ihastunut työkaveriini, hän on naimisissa ja minulla on avomies...
N23