TunnustustenLuola.fi

Ala asteella eräs "kaverini" kiusasi minua ja suutuin hänelle niin paljon että olin valmis tappamaan hänet..

aloin jahtaamaan häntä mutta hän lähti pakoon eikä uskaltanut tulla sisälle kun olin ovella odottamassa

- Olen yrittänyt suudella isääni pienenä kun halusin tietää miltä pusu tuntuu.
- Vituttaa kun tätä tunnustuksienluolaa ei olla nyt päivitetty vähintään viikkoon ja joka aamu toivon, että olisi, niin ei. Kyllä olen koukussa tähän, säälittävää tosiaan.
- Vituttaa myös eräs ihminen kun noin vain katosi ilmottamatta mitään, menikö pupu pöksyyn?
- Kiihotun bemareista (varsinkin siistin näköisistä). Haluan tulevaisuudessa sellaisen, se olkoon minun 'peniksenjatkeeni'.
- En jaksa koulua, pää hajoo siihen paskaan, vaikka sitä on enää jäljellä kokonaiset 4 jaksoa!
- Ennen olin myös hyvä koulussa ja nyt olen keskivertoa paskempi oppilas, kun en vaan viitti tehä läksyjä, jos ne vaativat enemmän työtä. Hävettää.
- Liian usea kaverisuhteeni muodostuu nykyään internetin välityksellä...

N18

Ajattelen välillä pervoja mielikuvia.
Välillä haluan tehdä esim. kaveristani ruman.. antamalla vaikka vääriä neuvoja asuvalintojen suhteen. Nautin siitä kun kaverini epäonnistuvat. ja toivon salaa että he saisivat nelosen kokeesta, minä tietenkin paremman.
Valehtelen kohtalaisesti kavereilleni ja yritän jonkun saavutuksen takia mielistellä.

Ihmiset pitävät minua tosi empaattisena ja muut huomioon ottavana ihmisenä. Tosiasiassa olen itsekäs kusipää,jolle tärkeintä on oma hyvinvointi.

Seurustelin lähes vuoden poikaystäväni kanssa. Luulin todella välittäväni hänestä, kunnes yhtäkkiä jätin hänet tavattuani uudestaan miehen johon olin aiemmin ollut ihastunut, mutta jutusta ei vain silloin tullut mitään. Halusin uuden mahdollisuuden.
Suhteen aikana ajattelin muita miehiä ja muutaman kerran jopa suutelin. Samana päivänä kun jätin hänet hyppäsin sänkyyn toisen miehen kanssa (josta olin aikaisemmin ollut kiinnostunut). Eikä tuntunut edes pahalta, vaan hyvältä. Eikä kaduta.

Istun päivät tietokoneella ja irkkaan tai tuijotan aneemisena ruutua. Minulla ei ole muita harrastuksia.

Juon liikaa ja poltan tupakkaa. Juomisesta tulee huono omatunto sillon tällöin. Harrastan suojaamatonta seksiä säännöllisesti,tosin tutun ihmisen kanssa.

Käyn katsomassa isääni harvoin, vaikka tiedän että hän on yksinäinen. Puolustaudun sillä että hänellä on alkoholi-ongelma , ja hän on vaikeuttanut elämääni eikä ole ollut siinä läsnä.

Olen yliherkkä. Itken joka asiasta.

Toivoisin kaikkien miesten himoitsevan minua. Kehut nostattavat itsetuntoani,mutta silti väitän itselleni olevani ruma. Kerjään tällä ehkä jotakin säälipisteitä, vaikka todellisuudessa tiedän olevani ihan ok-näkönen.

Lintsaan koulusta koko ajan, eikä kiinnosta.

Olen suudellut kaverini poikaystävää. Olen suudellut entisen poikaystäväni pikkuveljeä. Kännissä tosin.

ärsyynnyn suunnattomasti siitä puhekulttuuriin muodostuneesta tavasta, jossa kuulumisten kysymiseen vastataan vain: "ei täs mitään" tai jotain vastaavaa. eihän niitä kuulumisia kysyttäisi, jos ei haluttaisi tietää todellista vastausta. itse vastaan joskus "perseelleen menee, mutta elossa".
m19

Oon dokannu lähes pari vuotta päivittäin, silti käyny töissä ja muuta shittii duunaillu kuten "kunnon kansalaisen" kuuluu. Jengi ei edes huomaa (ainakaan tietääkseni) että oon melko päissäni lähes koko ajan. En oikeastaan edes diggaile kohtuukäyttäjiä/kohtuukäyttöä.

Minulla on ns. peliä kahden lapsen isän kanssa.
Hän ei ole kihloissa eikä naimisissa.
Lähettelemme spostia ja näemme toisiamme salaa.
Haluaisin nähdä hänen lapset ja "naisen" ihan
vaikka huvikseen.
Haluaisin harrastaa seksiä hänen kanssa.
N19

Muistelen kokoajan menneitä ja alan itkemään melkein jokaisesta pienestä hyvästä muostosta. Tuntuu, niinkuin nykyään menisi koko elämä pikakelauksella ohi...

Voi kun voisi elää kaikkia elämän hetkiä kokoajan samaan aikaan!

Inhottaa, että olen jättänyt liian monta tilaisuutta käyttämättä. Sellaisia, mitä olisin halunnut kokea, mutta en ole uskaltanut. Olisi ollut helppoa sanoa vain kyllä, mutta en koskaan saanut sanottua.

En uskalla sanoa niitä sanoja, mitä haluaisin. En uskalla koskettaa tai pyytää kosketusta. En uskalla tunnustaa. Pelkään. Eikä tästä tule mitään.

Minua v*tuttaa! Olin viime perjantaina niin kännissä että sammuin yksiin kotibileisiin. Kun aamulla kömmin kotiin ja otin takkini pois huomasin että paidassani oli jotain valkoista kovettunutta tahmaa! Arvasin että se oli spekua ja melkein laatta lensi! Jos joskus saan selville ketä tuon teki niin menen hänen kanssaan samoihin bileisiin ja juotan hänet sammuksiin. Sen jälkeen kusen hänen päälleen!!!

en häpeä musiikkimakuani vaikka kuuntelen rakkauslauluja, mutta nauraisin ja kertoisin kaikille muille ystävilleni jos joku kaverini tekisi näin.

kerran kuopiossa talloin ja tuhosin puiston hienoja kukkapenkkejä

Olen 16-vuotias tyttö.
Olen tapaillut yhtä poikaa nyt melkein kaksi kuukautta.
Meillä on ollut kiihkeitä hetkiä ja olemme melkein harrastaneet seksiä.
(Emme seurustele ja olen yhä neitsyt.)
Tämä on ensimmäinen "vakava" juttuni kenenkään pojan kanssa.

Tiedän, että pettäminen on väärin.
Tuomitsen ehdottomasti kaverini ja muut, jotka ovat pettäneet poika/tyttöystäviään, sillä olen nähnyt kuinka se satuttaa toista ihmistä.
Silti voisin "helposti" kuvitella pettäväni tapailemaani poikaa jonkun toisen pojan/miehen kanssa. Ihan vaikka vain sen takia, että hän tajuaisi, etten ole hänelle itsestäänselvyys.

Välitän kyseisestä pojasta ja jos hän saisi tietää pettämisestä, hän hakkaisi ko. pojan/miehen jonka kanssa olisin häntä pettänyt.

Siis pettäminen ei ole minusta väärin silloin kun itse teen sen.

Sairasta, tiedän! Yritän joka päivä takoa päähäni, kuinka väärin se on. En tiedä pystynkö seurustelemaan hänen kanssaan, sillä vaikka hän luottaisi minuun, en itse voi 100% luottaa itseeni ja siihen, että olen uskollinen hänelle.

Olen tyytyväinen elämääni.

kylie minoguen biisi "in your eyes" on mun mielestä oikeastaan aika hyvä.

Saan kicksit (windows) servujen buuttaamisesta

En ole mikään suuri musiikin ystävä. Kuuntelen harvoin musiikkia vapaa aikanani. Joskus pelatessani kuuntelen radiota. Kerran radiosta tuli Teräsbetonin taivas lyö tulta. Kappale on aivan järjettömän hyvä (siis minun mielestäni) ja siinä on sitä jotain. Piti ihan CD:kin hankkia...

En varmastikaan ole valtakunnan ensimmäinen naisihminen tämän asian kanssa. Olen rakastunut kahteen mieheen yhtä aikaa. Toinen heistä sentään on poikaystäväni. Kauhukseni olen kuitenkin huomannut, että olen jossain määrin pihkassa myös erääseen hänen kaveriinsa. Olemme kaikki kutakuinkin saman ikäisiä ja henkisiä nuoria ihmisiä, mutta ikävin juttu tässä onkin, että en oikeastaan edes tunne tätä toista poikaa, jota kohtaan minulla kuitenkin on ollut jonkinlaista vetoa jo hyvän aikaa. Haluaisin kovasti tutustua ja olen jopa suunnitellut loistavia konsteja, mutten kertakaikkiaan kehtaa toteuttaa niitä. Olen vaihtanut tämän epävirallisen ja täysin salaisen "kakkoskohteeni" kanssa vain muutaman sanan, mutta toisinaan näen unia, joissa juttelen hänelle ja minulla on kivaa. Joskus, kun poikaystäväni on rasittava, palaa mieluummin ajattelemaan tätä lähes tuntematonta kundia ja kuvittelen, mitä hän olisi sanonut. Olisiko hän parempi?
Pelkään, että romutan mahtavan parisuhteeni, jos menen tämän asian kanssa liian pitkälle. Toisaalta olen äärettömän tyytyväinen elämääni, kun minulla on joku, jonka kanssa minulla on suhde ja joku, jonka kanssa minulla VOISI olla suhde.
Mitä minun pitäisi tehdä? Onko tämä väärin?

Olin joulun alla erittäin ihastunut parhaimman kaverini siskoon jonka olin tuntenut jo jotain 6 vuotta. Kerroin hänelle tunteistani ja hän sanoi vain että "ollaan vain kavereita.."
Hyväksyin asian vaikka kyllähän se riipaisi. Kuitenkin melkein salaman perään ihastuin yhteen vajaa 3 vuotta nuorempaan tyttöön. Hämmentää suuresti tämä äkillinen ihastusten vaihtuminen... osaanko edes sitoutua kunnolla vai mitä lie.
Kuitenkin tämä tyttö on aivan samanlainen kuin minä; niin musiikki- ja elokuvamaultaan ja muutenkin ajatuksiltaan. Henkisellä tasollakin olemme samanlaisia. Kuitenkin en tiedä pitäisikö minun edes yrittää tehdä asian suhteen mitään vakavempaa kun tyttö on käynyt elämässään samat ihmissuhde ikävyydet kuin minäkin
En tiedä oikein mistään mitään... ei tässä tiedä mitä ajatella...

Minä katson kauniita ja rohkeita joka päivä vaikka minä vihaan sitä sarjaa ja sen sairaan käsikirjoittajan vois tappaa. Myöskin tiedän että Samantha on Caitlinin äiti.
M25