TunnustustenLuola.fi

Asun ulkomailla enka uskalla/halua kusta istuen. (olen siis nainen). Kun kusen seisaaltaan, se valuu vahingossa joskus reisiani pitkin tai lattialle. Olen onnistunut kusemaan housuilleni, ja olen liian pihi viemaan ne kuivapesuun. Sotken myos pontonreunoja kusiessani. Silti haukun aina miehia tai naisia, niita jotka eivat osaa kayda vessassa siististi.

Toisaalta, joskus vaan reidet ei jaksa ja istahdan pytylle, paperilla tai ilman.

Tykkään animesta ja juon ehkä liikaakin kolaa.

Minua vituttaa kun porukat eivät osaa taitella ja järjestää hesaria jäljiltään tai ku pikkuveli repii sen kappaleiksi. Vihaan sitä kun perse hikoo tällä nahkapenkillä aina kun olen koneella. Jotkin opettajat kiihottavat koulussa. Olen äänestänyt jokaista quotea ircquotes sivulla. Huoneessani ei ole sälekaihtimia tai verhoja, mutta pyörin koko ajan boxereissa ja vaihan vaatteet ihan ikkunan vieressä.

Seurustelen oudossa suhteessa.
vaikka seurustelen niin runkkaan monta kertaa päiväs ja haluun yhtä kaveria siis miestä enemmän kun mun tyttöystää tällä hetkellä.

M18

olen harrastanut seksiä ala-asteen vessassa ja kaikki varmaan kuuli sen....

Pienenä yökylässä oli minä ja kolme kaveriani.
Nukuttiin neljästään isolla patjalla. Yöllä aloimme masturboida minä kaveriani ja hän minua ja kaksi muuta kaveria toisiaan. Oli ihan kivaa.

mua vituttaa kun miehet yrittää baarissa iskeä mua

värjäsin hiukset vaaleasta tummaksi että kukaan ei iskis mua mutta silti tuli ehdotuksia

lopetin baareissa käymisen että saisin olla rauhassa mutta nyt miehet soittelee mun perään

antakaa mun olla rauhassa!!!!!

olenn paska ihminen, pidön itseäni muita parempana vaikka olen
huono ihminen. Syyllistän muita ihmisiä teoista joita teen itse. Elän veitsen terällä ja haluaisin parantua moraalisesta rappiostani. Käytän huumeita ja syön ryynejä, olen myös moraaliton vaikka toisin väitän.

Olin kävelemässä kotiin ystävältäni. Jo lähtiessäni kotia kohti minulla oli aivan järkyttävä paskahätä,koska olin juonu edellisenä päivänä pilalle mennyttä maitoa. Kävelymatka asemalle meni hyvin,bussimatka kotikulmilleni meni kohtalaisesti,mutta kun pääsin bussista ulos,olo oli sanoin kuvaamattoman kamala. Kävelin ripeästi kohti kotia (matkaa oli n. ½ kilometriä). Luulin jo selviäväni,kunnes erään leikkipuiston kohdalla olin räjähtämispisteessä. Juoksin leikkipuiston laidalla olevan korkean puuaidan taaksi ja aloin hätäisesti availla housujani. Tunsin alushousuissani jo epämiellyttävän ripulin. Vedin housut kinttuihin ja kyykistyin. Oli niin kiire,etten edes ehtinyt katsoa,että oliko läheisellä kävelytiellä ketään. Mutta jopas helpotti!
Olen 18-vuotias nainen

Uskon Jumalaan vain siltä varalta että jos se todella on olemassa, ei tarvitse olla huolissaan. Vitustako sitä voi olla varma, kun uskontojakin on niin paljon ja kaikki vaan kiertää suoran kysymyksen vastaamalla, että kaikki uskonnot on oikeita. Eli siis kaikki jumalat, henget, buddhat mitä onkaan on olemassa? Jeesus on messias, sanoo kristityt. Juutalaiset vastaa: vitut se mikään messias oo, tapetaan se. Jehovat pistää että vain 140 000 pääsee taivaaseen ja loput jehovat jää maan päälle haahuileen. Islamin uskoiset sanoo että Allah se jumala on. Mikä vitun Allah? Sama heppu kuin meidän Jumala? Ja mitä vielä muuta: kuoleman jälkeen tulee lehmäksi, haamuksi mitä ikinä. Vaihtoehtoja on rajattomasti, ja kaikki on niin ristiriitaista. Ei helvetti näiden uskonasioiden kans hajoo pää.

Nauran kaikille "kiihkouskovaisille", jotka tuhlaa elämänsä uskomishommiinsa munkkina, pappina, whatever. En ala turhaan kuluttamaan (ainoaa?)elämääni palvontaan, jos Jumalaa ei sitten olekaan. Mutta tässä ohimennen uskon siihen, ja jos se sitten onkin olemassa, pääsen kuoleman jälkeen paratiisiin (eikös se niin mene?). Ehkä tämä on jonkinlaista viisautta pelata varman päälle.

Sitten kun kuolen, ja tuleekin tieto että mormoonit ne olikin oikeassa, niin potkin sen joukon johtajaa perseelle ja haistatan vitut koko hommalle. Silloin ei enää kiinnosta kohtalo.

PS. Purin ajatukseni tänne, kun ei näistä asioista osata puhua. Aina kun puhutaan uskonasioista, niin aihe vaihtuu parissa sekunnissa, tai koko homma menee läpän heitoksi.

Itkin monta kertaa kun Aki Sirkesalo kuoli aasiassa.

20 v nainen

Runkkaan liian usein.
Olen ihastunut erääseen tyttöön jolta sain juuri rukkaset, nakertaa.
Olen amis ja ylpeä siitä.
Pität tunnustukset kusee.
Haluaisin joskus toteuttaa fantasioitani, esim. saisin harrastaa seksiä huomattavasti vanhemman naisen kanssa.
Haluaisin harrastaa seksiä ja menettää poikuuteni.
Omistan edelleen poikuuteni.
Muuten elämä hymyilee, koulu menee iha hyvin ja harrastut on yhtä unelmaa tällä hetkellä.
Tahtoisin tyttöystävän.

eipä kai muuta?

A.M 16 I.S

Minua hävettää olla ihminen. Opetelkaa rakastamaan tuhoamisen sijasta. Myös omaa planeettaanne. Toivottavasti tulevaisuudessa henkiset arvot ovat tärkeämpinä, tätä menoa ollaan jo kovaa vauhtia menossa kohti tuhoa. Luontoäiti alkaa opettamaan ihmistä...onhan se jo huomattu kasvihuoneilmiön aiheuttamasta lämpötilahäiriöistä ja tsunameista ja muista luonnonkatastrofeista. Ei maapallo kuitenkaan kaikkea kestä. Mitä varten on olemassa maiden rajat? Kaikki me täällä samalla pallolla eletään, joten oli se hätä missä päin maailmaa, sen tulisi koskettaa kaikkia ihmisiä. Mutta me ollaan niin vitun turtuneita jo uutisiin, ettei ketään kiinnosta jos jossain päin maailmaa ihmisiä kuolee nälkään. Ihmisten välinpitämättömyys on todella säälittävää, noloa ja surullista.
Toivon että avaruudesta tulisi joku älykkäämpi rotu opettamaan ihmisiä. Ensin ihmisten pitäisi vaan lopettaa toistensa tuhoaminen.

Olen 17 kesänen tyttö. Tiedän pikkuveljeni (15v) käyvän jippiin chatissa iltaisin. Tiedän jopa nimimerkin, mutta en voi manita sitä. Kijauduin pervolla nimimerkillä sisään ja aloin kysellä veljeltäni henkilökohtaisia asioita. Hän ei tietenkään tiennyt että se olin minä, mikä oli oikeastaan aika hauskaa. Veljeni paljasti minulle kaikenlaista, Sen pituuden, itsetyydytyksen määrän, jopa että hän nuuhkii siskonsa (Minun!!!) pikkuhousuja joskus.

Keskustelimme kaikennäköistä, harrastimme nettiseksiä ja lopulta veljeni poistui vessaan.

Jälkeenpäin olen miettinyt että olikohan reilua huijata tuolla tavalla. Tunnen jonkinlaista syyllisyyttä. En jäänyt kiinni. Veljet, varokaa siis!

Kylven itsesäälissä koska minulla ei ole ystäviä, ja kerjään huomiota kertomalla kuinka paljon minua on lyöty kotona, ja kuinka kukaan ei välitä.

Haluan lopettaa opiskeluni kesken, mutta opiskelen vain yo-rahojen takia. Kesätöihin en jaksa mennä.

Kiihotun homopornosta, olen nainen.

Paheksun pornoa muiden kuullen, katselen sitä taukoamatta kotona.

Jonain päivänä lähden kauas pois ja jätän kaiken taakseni ilmoittamatta siitä kenellekään.

Inhoan uskovaisia, uskontoja ja muuta jeesustelua. Se saa niskakarvani nousemaan pystyyn.

Inhoan erästä tuttua, jolle koulu on koko elämä, ja joka saa kiitettäviä jatkuvasti. Itse en koskaan saa kiitettäviä ja se harmittaa vasta silloin kun olen tehnyt kokeen.

Minua ärsyttää aivan suunnattomasti kuvansa irc-galleriaan laittaneet naiset, jotka itse tietävät olevansa hyvännäköisiä ja nauravat itseään "huonompinäköisille" ihmisille. Minua lohduttaa kuumminkin ajatus, että nämä naiset ovat yleensä täysiä idiootteja wannabe pornstaroja.

Minä olen se ihminen, joka tulee typötyhjässä bussissa viereesi istumaan. Minä olen se ihminen, joka laulaa selkäsi takana kassajonossa. Minä olen se ihminen, joka karjaisee perääsi "ole hyvä!" kun olen avannut sinulle oven etkä älyä edes nyökätä kiitokseksi. Minä olen se ihminen, joka nosti kerran metakan, kun tiputit 5 snt:n kolikon etkä vaivautunut sitä nostamaan. Minä olen se ihminen, joka huutaa yääääk! kun räit jalkakäytävälle. Minä olen se ihminen, joka nauttii saadessaan ojentaa urpoja huonotapaisia ihmisiä ja niitä, joiden mielestä on tavatonta, että joku tuntematon katsoo päin tai sanoo pari sanaa. Minä olen tapapoliisi.

En pysty luottamaan ihmisiin. Olen koulukiusattu ja luottamukseni ihmisiin meni siinä, kun paras kaveri puukotti selkään pahasti. Siitä lähtien olen pitänyt kaikki ongelmani pääni sisällä, ettei kukaan voisi satuttaa mua niillä. Minulla on monia kavereita ja pari hyvää ystävääkin, jolle periaatteessa voisin kertoa kaiken, mutta en vain pysty.
Lisäksi haluaisin kovasti rakastuakin ja olenkin, mutta mieheen, jonka tiedän olevan täysi kusipää. Tällä hetkellä hän seurustelee, mutta on antanut minun ymmärtää olevansa kiinnostunut myös minusta. Tässä nyt tappelen rakkauttani vastaan, koska en halua mennä kyseisen miehen ja hänen tyttönsä väliin.
n21

mua vituttaa nykyinen meininki, tää yhteiskunta on kasvanut jotenkin kieroon.

Kaikki haluaa olla parhaita, menestyä ja olla paremapia kuin tuttavat.

Miten paljon ihmiset pettävätkään toisiaa?, tuntuu kun lukee tunnustuksia et pettäminen on ihan normaalia "nykynuorille" seksia harrastetaan ties kuinka monen kanssa ja moraali on työnnetty perseeseen.
ite elän onnellisessa parisuhteessa mut te saatte mut välillä epäilemään onko se niin onnellinen/rehellinen suhde kuin vaikuttaa.

Tää vitun kilpailuyhteiskunta riistää työntekijöistä viimesenkin inhimillisyyden rippeen, töissä vitun hienoa käydä kun tietää mitä paskaa tulee taas niskaan.

Opiskeluaikaja lyhennys, esim, yliopistoissa, jos sun pitää suorittaa tutkinto viidessä vuodessa, niin millä vitun ajalla pitäs käydä töissä ja elää? no ota opintolainaa ja sido ittes kiinni siihen paskaan kymmeneks vuodeks. opm giljotiiniin.

kiitos jos joku jaksoi lukea, sydämmälliset kiitokset jos joku jaksoi ottaa kantaa.

22.m

Pidän animesta. En friikkimäisesti, mutta olen todella innostunut siihen. Mielestäni "länsimaiset" ohjelmat ja sarjat ovat animeen verrattuna kylmiä. Animessa suuria tunteita käsitellään uskottavasti.

Olen ulkopuolitse rauhallinen ja hiljainen ihminen. Mutta olen ollut sellainen jo yli viisitoista vuotta. Kaikki ne tunteet siltä ajalta olen "pullottanut" ja piilottanut sisääni. Koska ne ovat pelottavia, erilaisia tunteita. Haluaisin saada osaksi sympatiaa ja myötätuntoa, mutta pelkään, että kukaan ei ymmärrä. Nyt viime aikoina tunteeni ovat alkaneet "valua" yli rajojen ja koen nykyään sangen voimakkaita emotionaalisia reaktiota yhä useammin. Tuntuu, että pää räjähtää, kun on niin paljon sanomatonta sisällä. Kukaan ei kuuntele/ymmärrä tai sitten heitä ei vaan kiinnosta.

Käyn psykologilla. Toivottavasti se auttaa.

Kummastelen miksi ihmiset täällä pelkäävät, että heidät tunnistettaisiin tunnustuksistaan. Tämä on Internet; anonyymiuden luvattu maa.