TunnustustenLuola.fi

Minulla on paljon hyviä ystäviä.
Vain yhtä kohtaan olen oikeasti ystävä.
En osaa olla normaalisti joidenkin läheisten seurassa, esim. isäni. Joskus kun minulla on tylsää, tai muuten vaan kummallinen olo, meinaan sanoa jotain odottamatonta.
Esim. Juttelen ystäväni kanssa jostain mukavasta asiasta, mutta tekisi mieli huutaa "Nyt se pää kiinni!" tai "Sinä olet niin ällöttävä rasvaperskarvapaskiainen!". Monta kertaa olen meinannut nolata itseni hullun pääni takia, mutta en ole vielä onnistunut.

- Tunnustan peruuttaneeni isin auton tolppaan tänään vain omaa huolimattomuuttani, kun en katsonut taakse. Tolppa kyllä vääntyi hienosti. Takapuskuri irvistää nyt kivasti ja siitä on lähtenyt maalia. Selitin isälle, että joku idiootti oli peruuttanut siihen, hän uskoi.

Minulla on nyt valtavat omantunnon tuskat asiasta, haluaisin niin kertoa hänelle totuuden, mutta sitten en ikinä enää saisi lainata autoa ja saisin hirveät huudot, mikä olisi minulle kyllä ihan oikein. Pelkään myös kauheasti hänen reaktiotaan asian suhteen, jos kuulee totuuden. Olin ajaa kotimatkalla kolarinkin, kun mietin miten hän reagoisi. Mulla on hirveän paha olo, anteeksi isä, en minä tahallani! :(

voisipa kaiken saada tekemättömäksi...

Olen katsonut Suurta Seikkailua selvinpäin.

Mielestäni Kurkunleikkaajien Saari on hyvä elokuva.

Haaveilen että minulla on Keskimaasta maapallolle pullahtanut haltia joka ihmettelee länsimaista sivistystämme. Mielessäni kerron haltialleni miten suihku toimii, ajan kovaa autolla jolloin haltiaa pelottaa ja muuta sellaista. Samalla kuitenkin hävettää etten vie sitä lääkäreiden tai kultturiantropologien tutkittavaksi, vaan omin sen itselleni jotta saan rehvastella sille. Haltialle puhutaan aina englantia. Olen 24v mies.

Vihaan, vihaan, vihaan kaveriani. Viimeiset puoli vuotta ovat olleet helvettiä ja näen kaverini aivan uudessa valossa. Hemmoteltu, itsekäs ja helvetin laiska paskiainen, joka näyttää erehtyneen luulemaan, että kaikki tässä maailmassa on häntä varten, kaikki elävät miellyttääkseen häntä, kaikki mikä ei ole hänelle, on kuitenkin hänen käytettävissään, koska eiväthän hänen tekemisensä ketään ärsytä ja jos ärsyttää, vika on kaikissa muissa paitsi hänessä itsessään. Ei koskaan mitään yritystä edes koettaa elää niin että muiden tahto ja toiveet toteutuvat. Ihan sama mitä sanoo tai pyytää, menee tyhjän pään läpi toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Luulee vielä olevansa jotenkin hyväkin ystävä kaikille kavereilleen... on vähän eri asia olla "ystävä" joka soittelee joka päivä kysyäkseen kuulumisia vain jotta voisi kertoa omista seikkailuistaan, kuin ystävä joka kunnioittaa toisen mielipiteitä ja pyyntöjä sen enempää kyseenalaistamatta.
Muutenkin mielestäni hyvä ystävä on sellainen johon ei tarvitse pitää päivittäin yhteyttä, mutta on aina siellä kun tarvitaan.


n23

Olen jo pitkään ollut hyvin rakastunut... En uskalla kertoa tästä kenellekkään koska pelkään että he nauravat koska ajattelevat minun valehtelevan. Ehkä he nauravat koska ajattelevat, että en voi tuntea rakkautta. Ehkä olen heidän mielestä liian epänormaali. Mutta tosiasiassa tunnen rakkautta hyvin paljon. Rakkautta perhosveitseeni...
En haluaisi harrastaa seksuaalista kanssakäymistä tämän esineen kanssa. En haluaisi käyttää sitä väkivallan harjoittamiseen, vaan rakastan sitä miltä se tuntuu ihoani vasten. Metallin kylmyys antaa minulle voimaa. Jaksan päivän läpi vain ajattelemalla, että pääsen taas pian koskettamaan sitä. Että pääsen avaamaan sen nopeasti, sivelemään sormeani pitkin terää.
Aah, rakkauteni tunnustaminen helpotti.

M41

Tunnistin juuri ystäväni täältä eräästä tunnustuksesta. En tiedä pitäisikö minun kertoa hänelle asiasta vai ei.

Olen täysin koukussa erääseen nettipeliin. Saatan pelata tuntikausia joka päivä. Jopa työaikana. Työkaverini eivät tiedä että vain pelaan enkä tee töitä. Deadline lähestyy uhkaavasti, mutta hahmoani pelissä pitää parantaa. Olen toivoton...

N27

Mielestäni maailmanhistorian suurin vääryys on että Saksa hävisi toisen maailmansodan. Olen tuntenut natsisympatioita jo noin 10-vuotiaasta saakka. En kuitenkaan koe itse olevani natsi.

Mies 25v

- Tyttöystävä jätti. Ei harmita pätkääkään. Sain vasta kuulola että on oikea jakorasia...
- Päivällä on kemiankokeet. Jännittää ihan sikana! Pakko saada kiitettävä tai mun numero laskee 9. Tätä en kestäisi missääntapauksessa.
- Jätin rippikoulun kesken ja olen ylpeä itsestäni. Eipähän tarvitse käydä kirkossa laulamassa mitään Jeesus diibadaaba juttuja.
- Heti kun täytän 18 eroan kirkosta ilman sen suurempia toisilta kyselemättä. Jotkut eivät ymmärrä minua.. Ja minä en heitä. Saisivat miettiä mitä oikein uskoovat.
- Olen harrastuksessani SM-huippuja. Silti laji ei ala enää kiinnostaa minua sen enempää, olin kuinka hyvä lajissani tahansa. En kumminkaan uskalla sanoa tätä valmentajalleni. Muuten hän saisi melkoisen raivarin pistäisi varmaan ulos seurasta. Olen umpikujassa.
- Minussa asuu sisälläni melkoinen pyromaani.
- Haluaisin muuttaa pois Suomesta, kauas jossa ruoho on vihreämpää. Pois tästä oravanpyörästä.
- Minun pitäisi olla nukkumassa.

Sain jonkin aikaa sitten ensimmäisen kerran lyhyen elämäni aikana kylmää tytöltä. Olen jakanut yhden jos toisenkin kerran miinusta muille, mutten ole koskaan tajunnut että se tuntuu tältä, olen pahoillani... Tämä kyseinen tyttö on ensimmäinen johon olen ihan todella aivan oikeasti tykästynyt muistakin syistä kuin vain ulkonäön vuoksi. En ole koskaan edes ymmärtänyt että näinkin voisi tuntea, kaikki aiemmat suhteeni ovat perustuneet pelkkään fyysiseen puoleen... pelkään että juttu jäi vain parin illan huviksi eikä meistä tule koskaan "edes" ystäviä kun en "kokemattomuuttani" osannut pelata hommaa oikein... Yksikään tyttö ei ole tämän tuttavuuden jälkeen tuntunut miltään. Tuntui että me oltaisiin sovittu aivan täydellisesti yhteen. Meneehän tämä ohi, meneehän? En ole osannut ollut oma itseni lainkaan viimeaikoina.

En osaa pukea tunteitani sanoiksi niin että se helpottaisi. En tiedä lähetänkö tätä... no, eipä siinä kai mitään häviä. Joku kaveri tietty tunnistaa ja vittuilee mutta samapa tuo.

m23

mielestäni on hauska leikkiä miehillä ja heidän tunteilla..tai siis "tunteilla". tämä on välillä suorastaan pakkomielteistä minulle ja se on johtanut siihen että olen harrastanut seksiä monen miespuolisen kaverini kanssa ja sen jälkeen pilkannut heitä muille kavereilleni. itse he hyvin hyvin harvoin tajuavat joutuneensa pilan uhriksi, joka hauskuuttaa minua vielä enemmän ja aiheuttaa pakkomielteisen kierron.

olen sitä mieltä että naispuoleiset ystäväni eivät osaa ajaa autoa. olen pitkään tätä jo miettinyt mutta en voi myöntää asiaa sillä kuulostaisin liian ylimieliseltä ja siitähän he eivät pitäisi.

olen valehdellut useasti, jopa hyvinkin vakavista asioista, mutta en masennu siitä. elämä ei tunnu elämältä ellei jokaisessa tarinassa tai jutussa ole pientä valkoista valhetta. (kukapa meistä ei olisi vähän suurennellut juttuja?)

suurimman osan ajasta olen erittäin kyllästynyt elämääni ja kaveriporukkaan jossa liikun. toivon koko ajan pääseväni pois täältä, mutta se ei tunnu koskaan toteutuvan. toisaalta pidän täällä asumisesta, sillä pikkuhiljaa maineeni erittäin kusipäisenä ämmänä on kirinyt monenkin tutun ja tuntemattoman korviin. pidän sitä huvittavana sekä nautin siitä. on kivaa huomata että kukaan ei oikeasti tiedä mitä olet joten voit olla ihan mitä ikinä vain haluat olla.

olen pikkuhiljaa alkanut huomaamaan itsessäni yhä enemmän ja enemmän lesbon piirteitä. halveksun miehiä ja heidän älyä. valitettavasti heillä on jotain mitä naisilla ei ole. ja siitähän minä pidän!

en olisi ikinä uskonut tunnustavani tänne mitään!

En voi tunnustaa asioita edes tänne vaikka mieli tekisi. Olen ihan korviani myöten täynnä salailuja jotka ovat kuitenkin pakko paljastaa jossain vaiheessa. Tiedän että minut tunnistettaisiin helposti, koska hyvin moni kavereistani lukee näitä tunnustuksia ja pystyisi niiden perusteella tunnistamaan minut. Jo tämän viestin kirjoittaminen ja "tunnusta" -napin painaminen tekee tiukkaa.. En luultavasti tule lukemaan tunnustuksia hetkeen koska en halua nähdä omaa viestiäni muiden joukossa. Toivon että se unohtuisikin mielestäni nopeasti. Itseasiassa en halua kirjata ylös yhtäkään elämäni vaihetta. Jos haluaisin avautua asioista jotka painavat mieltäni, niin se onnistuisi vain kännissä ja katuisin seuraavat 4vkoa että menin avautumaan.. luultavasti pidempääkin.

Tapoin vanhingossa kaverini kissan, ajamalla sen päälle autolla. Kävin hautaamassa sen läheiseen metsikköön. Kaverini luulee, että kissa on vain karannut, ja yhdessä kävimme mukamas etsimässä sitä, ja lohduttelin kaveriani tyyliin "Kyllä se vielä kotiin palaa..."

En ole vielä uskaltanut tunnustaa, että minähän sen kissan tapoin, ja että se on nyt kuollut ja kuopattu.

N18

Olen pinnallinen ja valitsen miesseurani usein pelkän ulkonäön vuoksi. Olen myös ollut monta vuotta tunnetyhjiössä juuri näissä seurustelusuhteissa. Nyt tapasin fyysisesti upean miehen jonka kanssa on mukava olla ja jutellakin. Hän muutti ulkomaille. Kaipaan häntä ja vihaan omaa riippuvaisuuttani.

En harrasta yhdenillan juttuja koskaan vaikka olen äärettömän seksuaalinen ihminen. Parisuhdeseksi taas on vaikeaa jos ei ole parisuhdetta ja rimani on niin korkealla että harvoin ryhdyn suhteeseen ja aina ne jäävät lyhyiksi ja merkityksettömiksi.

Käyn baareissa halveksimassa minua iskeviä miehiä. Oikeasti itsetuntoni on heikko ja minun täytyy saada positiivista palautetta ulkonäöstäni.

Olen myös hellyysaddikti ja halailisin ihmisiä enemmänkin jos se ei pilaisi imagoani viileänä ihmisenä.

Olen ollut viime kesästä asti ihastunut pikkuserkkuuni, koska hän on kaikilla mittareilla mitattuna kaunein ihminen, johon olen elämäni varrella törmännyt. En pysty kertomaan tästä asiasta hänelle, koska pelkään sitä häpeän tunnetta, mikä iskisi minuun jos ja kun hän sanoisi minulle, ettei tunne samoin. Kirjoittelemme silloin tällöin toisillemme sähköpostilla, tekstiviestitkin lentävät välillämme joskus, yleensä minun aloitteestani. Muutaman kerran olemme puhuneet puhelimessa menneen vuoden aikana. Olemme kotoisin samalta pienehköltä paikkakunnalta, mutta välimatkamme on opiskelupaikoistamme johtuen n.200 km. Molempien opiskelukiireiden vuoksi olemme nähneet vain muutaman kerran vuoden aikana yleensä kahvinjuonnin merkeissä. Ystäväni eivät ole muuttaneet asennoitumistaan minua kohtaan eivätkä pidä minua omituisena ihmisenä asian vuoksi, mutta en ole heiltäkään saanut yksiselitteistä ohjetta siitä, miten voisin kertoa asian ihastumiseni kohteelle häpäisemättä itseäni. Asia ahdistaa minua ajoittain suunnattomasti. Tiedän, että ihastumisessani ei ole mitään laitonta tai epäilyttävää, mutta häpeän tunteen pelko on liian suuri, jotta voisin kertoa hänelle suoraan tunteistani.

Suoritan siviilipalvelustani huoltomiehenä. En ole tehnyt koko viikolla mitään muuta kuin syönyt nukkunut ja katsonut töllöä. Olen tyytyväinen valintaani.

Näin unta, jossa mukana oli Pelimiesten Pelimies - sarjasta tuttu J.J. Me olimme "silleen", mutta tapahtumahetkellä olin itse sammuneena. Myöhemmin kysyin J.J:ltä millaista se oli ollut ja hän sanoi, että ei mitenkään erikoista.

N22

Olen viiden lapsen isä ja haluaisin harrastaa rajua seksiä ilman mitään sitoumuksia.

Ps. Viidakkokirjan Mowgli on todella kiihottava. Tykkään myös pukeutua Adidaksen verkkareihin. Nami.