TunnustustenLuola.fi

Olen varmaan lesbo vaikka yritän itselleni vakuuttaa pitäväni miehistä. se nyt olisi vaan niin paljon helpompaa.

Tällä hetkellä istun yksin hikisenä huoneessani ovi kiinni ja katson hentaita. Äsken kuuntelin Dimmua ja Bodomia pari tuntia putkeen ja rakensin tyhjistä juomatölkeistä pöydälleni tornin. Muuten olen kuluttanut aikaani lukemalla hylättyjä IRC-quoteja.
Minulla ei ole elämää.

itken.... minulla on ikävä...

Olen oksentanut Suomen vanhimman kaupungin tuomiokirkon puistoon keskellä kirkasta päivää eikä se edes johtunut krapulasta vaan opiskelijaruokalan pöperöistä saamastani ruokamyrkytyksestä.

Skippaa tämä tunnustus jos etsit jotakin mehukasta, likaista tai omituista. Tämä tunnustus ei myöskään muilla tavoin ole kovin mielenkiintoinen, minun on vain pakko saada sanoa tämä julkisesti.

Jäin eräässä kaupungissa pyöräillessäni tunnetun vartiointifirman auton alle. Auto vain tönäisi minua eikä mitään vahinkoa sattunut; en edes kaatunut. Autoa ajanut miesvartija pysähtyi, nousi autosta ja varmisti etten ollut loukannut itseäni. Ei siinä mitään.
Hän kuitenkin katsoi minua niin uskomattomalla hellyydellä ettei kukaan koskaan. Ehkä hän katsoo kaikkia siten, ja ehkä rakkaudenkaipuussani lisäsin itse puolet välittämisestä hänen katseeseensa, mutta totuus kuitenkin on se, että ihastuin tuohon mieheen niin että sana "ihastuminen" sai aivan uuden merkityksen.
Hän on luultavasti naimisissa tai ei ainakaan yksineläjä, ja "välittäminen" oli pakollista hätääntymistä... Ehkä hän oli huolissaan minusta aivan yhtä lailla kuin kenestä tahansa nuoresta naisesta jonka päälle hän on ollut ajaa...

Vai oliko? On mahdollista että se oli muutakin, ja siitä minä saan voimaa tulevaisuuteeni; ehkä joku toinenkin jossakin joskus huomaa minut, huolehtii ja välittää minusta.

Ja SE on minun tunnustukseni.

En ymmärrä miksi ihmiset uskovat jumalaan. Jumalasta ei ole _yhtään_ varmaa todistetta. Ei jumalaa ole olemassa. Miksi uskoa olemattomaan? Vai haluaako ihmiset uskoa, että kyllä se on olemassa, eli lohduttaa itseänsä, valehdella itselleen? Uskonnot eivät ole mitään muutakun sotia ja valheita. En voi ikinä ymmärtää kristinuskoa. En ikinä. Pelkkää valhetta. Miten ihmiset voivat uskoa satuihin???

Asun Aasian ali kehittyneessa (kehitys maassa) maassa, jossa nautin nuorista naisista. Ne on 1/4 omasta iastani. Ainoa harmittava asia on naitten topsolinenien ruoka joka on liian voimakasti maustettu ja muutenkin riisipaskaa. Toivon ettei kukan muu suomalainen loyda tahan maahan. Karsikaa Suomessa ja maksakaa veroja, mina elan taysilla. Hyvaa yota tuuli puku kansa.

Kävin viimeksi pesemässä itseni (=suihkussa) kuukausi sitten.

Olen kolmissakymmenissä oleva mies. Olen ollut naimisissa 6 vuotta, tänä aikana olen:

1. Harrastanut seksiä kolmen nuoremman miehen kanssa.
2. Lähennellyt pitkä aikaisen ystäväni äitiä.
3. Viime jouluna masturboin,ja laskin tuotokseni riisipuuroon, jonka sitten söivät vaimoni ja hänen vanhempansa.
4. Keitellyt pontikkaa.
5. Kun olimme vaimoni kanssa riidoissa, tungin hänen hammasharjansa syvälle anukseeni.
6. Syönyt helvetisti mieliala-lääkkeitä.

Epäilen että tämä touhu jatkuu vielä seuraavatkin 6 vuotta!

Tulen rakastamaan erästä miestä lopun elämääni. Elän parisuhteessa, hän oli se "toinen" mies. Erosta on kaksi päivää ja tiedän jälleen valinneeni väärin, kuten aina. Kerroin hänelle että minun on pakko laittaa välit poikki ja yrittää nykyisen kanssa. Tulevaisuudesta ei tiedä, jotenkin vain vaistoan, että viimeistään parin kuukauden päästä mittani on täynnä taas nykyistä. En ole ennen pettänyt, nyt se oli sen arvoista. Sainpahan tuntea sydämessäni, miltä tuntuu taas rakastaa täydellä teholla!

N27

Koulun huumevalituksen jälkeen minua on tehnyt mieli käyttää ekstaasia. En kuitenkaan uskalla.

Seurustelen naisen kanssa vaikka olenkin homo. En halua olla lähelläkään tätä naista, mutta silti olen hänen kanssa. En tiedä miksi.

Minua alkaa ahdistaa jos joku yrittää iskeä minua.

Vittu kun vittaa kun sitä on niin laiska. Mitään ei saa aikaiseksi koskaan minkään suhteen. Jos jotain ostaa niin sitä jaksaa käyttää kerran, sen jälkeen laiskottaa vain alkaa uudelleen tekemään. Jos joskus poikkeuksellisesti tekee jotain, niin siitä pitää olla sitten aurinkona koko loppu viikko. Mutta muuten laiskotellaan. Eikä se mitenkään niin haluttu toimi ole, mutta kun vaan laiskottaa niin ei saa mitään aikaseksi. Niin se vaan on. Hyvin harvoin joku aktivoi. No akti toki, mutta muuten, laska paska...

Nukuin äitini vieressä 13 vuotiaaseen.
Sillä on pirun hyvä sänky prkl...

Kaivan nenääni. Ja mikä pahinta, syön räkääni.

Minulla on paljon hyviä ystäviä.
Vain yhtä kohtaan olen oikeasti ystävä.
En osaa olla normaalisti joidenkin läheisten seurassa, esim. isäni. Joskus kun minulla on tylsää, tai muuten vaan kummallinen olo, meinaan sanoa jotain odottamatonta.
Esim. Juttelen ystäväni kanssa jostain mukavasta asiasta, mutta tekisi mieli huutaa "Nyt se pää kiinni!" tai "Sinä olet niin ällöttävä rasvaperskarvapaskiainen!". Monta kertaa olen meinannut nolata itseni hullun pääni takia, mutta en ole vielä onnistunut.

- Tunnustan peruuttaneeni isin auton tolppaan tänään vain omaa huolimattomuuttani, kun en katsonut taakse. Tolppa kyllä vääntyi hienosti. Takapuskuri irvistää nyt kivasti ja siitä on lähtenyt maalia. Selitin isälle, että joku idiootti oli peruuttanut siihen, hän uskoi.

Minulla on nyt valtavat omantunnon tuskat asiasta, haluaisin niin kertoa hänelle totuuden, mutta sitten en ikinä enää saisi lainata autoa ja saisin hirveät huudot, mikä olisi minulle kyllä ihan oikein. Pelkään myös kauheasti hänen reaktiotaan asian suhteen, jos kuulee totuuden. Olin ajaa kotimatkalla kolarinkin, kun mietin miten hän reagoisi. Mulla on hirveän paha olo, anteeksi isä, en minä tahallani! :(

voisipa kaiken saada tekemättömäksi...

Olen katsonut Suurta Seikkailua selvinpäin.

Mielestäni Kurkunleikkaajien Saari on hyvä elokuva.

Haaveilen että minulla on Keskimaasta maapallolle pullahtanut haltia joka ihmettelee länsimaista sivistystämme. Mielessäni kerron haltialleni miten suihku toimii, ajan kovaa autolla jolloin haltiaa pelottaa ja muuta sellaista. Samalla kuitenkin hävettää etten vie sitä lääkäreiden tai kultturiantropologien tutkittavaksi, vaan omin sen itselleni jotta saan rehvastella sille. Haltialle puhutaan aina englantia. Olen 24v mies.

Vihaan, vihaan, vihaan kaveriani. Viimeiset puoli vuotta ovat olleet helvettiä ja näen kaverini aivan uudessa valossa. Hemmoteltu, itsekäs ja helvetin laiska paskiainen, joka näyttää erehtyneen luulemaan, että kaikki tässä maailmassa on häntä varten, kaikki elävät miellyttääkseen häntä, kaikki mikä ei ole hänelle, on kuitenkin hänen käytettävissään, koska eiväthän hänen tekemisensä ketään ärsytä ja jos ärsyttää, vika on kaikissa muissa paitsi hänessä itsessään. Ei koskaan mitään yritystä edes koettaa elää niin että muiden tahto ja toiveet toteutuvat. Ihan sama mitä sanoo tai pyytää, menee tyhjän pään läpi toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Luulee vielä olevansa jotenkin hyväkin ystävä kaikille kavereilleen... on vähän eri asia olla "ystävä" joka soittelee joka päivä kysyäkseen kuulumisia vain jotta voisi kertoa omista seikkailuistaan, kuin ystävä joka kunnioittaa toisen mielipiteitä ja pyyntöjä sen enempää kyseenalaistamatta.
Muutenkin mielestäni hyvä ystävä on sellainen johon ei tarvitse pitää päivittäin yhteyttä, mutta on aina siellä kun tarvitaan.


n23