#27591 18.6.2005

Mollaan muka oltu yhessä kohta neljä vuotta. Erittäin hassua..

#27590 18.6.2005

Olen kauan sitten
-ollut lapsijuoppo
-varastanut kaupasta tavaraa joka viikko
-impannut
-polttanut pilveä
-valehdellut kaikille
-tuhonnut toisten ihmisten omaisuutta isojen rahojen arvosta
-hakannut yhden tytön pahasti ja monen monta muuta vähemmän pahasti
-hakannut opettajaa
-pitänyt sosiaalityöntekijä harjoittelijaa huoneessa, hakannut enkä päästänyt pois
-hakannut sijaisäitiäni
-viillellyt itseäni
-halunnut kuolla
....
ja nyt..
-tämä maailma on ihan syvältä, mutta silti olen suht koht kunnollinen ihminen ja minulla on oikeasti elämä, johon ei mahdu enää mitään noista asioista.

#27000 28.5.2005

en oo ikinä harrastanu nettiseksiä tai puhelinseksiä. haluaisin kyllä, tai haluaisin kuulla rivouksia, en itse niitä kehtaa puhua. haluaisin myös tulla alistetuksi,ja harrastaa ryhmäseksiä monen miehen kanssa. haluaisin isommat tissit. ja olla pelkkä blondi seksiobjekti.

#26999 28.5.2005

- Masentaa niin perkeleesti kun tää mun elämä tuntuu olevan vaan paskaa päivästä toiseen. Aina kun joku asia tuntuu menevän kivasti niin kyllä joku saatana tulee ja pilaa sen. Tätä ei ole jatkunut vain kuukausia vaan koko elinikäni! Onko onnellisuus tässä kurjassa maailmassa todellakin liikaa pyydetty?

Missä Jumala tälläisnä hetkinä on?

#26998 28.5.2005

Olin sotilaspoliisi, mutta olin kaikille tasapuolisesti mukava. Anteeksi jos pilasin muiden sotilaspoliisien vittumaisen maineen.

#26997 28.5.2005

Olen huomannut että ratkaisu löytyy usein vastauksesta!!

#26995 27.5.2005

Olen ihastunut kahteen tyttöön, jotka kategoroin ryhma 1, koska pidän heistä yhtä paljon, sitten on myös ryhmä 2 jossa on 4 tyttöä, pidän kaikista 3 eniten milloin mistäkin, haluaisin aloittaa suhteen heidän kanssaan, mutta kun olen läski ja lyhyt, tietty hekin ovat lyhyita, siis ryhmä 1 ihmiset. En osaa laihduttaa, aina kun päätän laihduttaa oon seuraavana päivänä heti mäkkärissä. Vihaan sitä paikkaa, mutta samalla rakastan sitä. Eniten rakastan Ikeaa, vaikka se on ruottalainen, pidän sen ihanasta markkinoinnista ja tuotteiden hinnasta ja laajasta valikoimasta. Haluaisin itse olla ruotsalainen. Haluan myös oman Conan o brien tyylisen tv ohjelman mutta en saa. Vihaan myös elämääni, pelkään jumalaa. Uskon silti häneen, en voi kiistää uskoani. olen 15 vuotta ja viikseni ovat mitättömät. Maailma on minua vastaan

#26994 27.5.2005

Suoraan sanoen ottaa suunnattomasti päähän, ettei omalle kohdalle ole osunut himokasta naista. Siis naista, joka haluaisi seksiä edes melkein yhtä usein kuin itse. Ja jos tällainen on osunut kohdalle, se onkin sitten osoittautunut loppupeleissä lesboksi.

Onkohan sitten vain, että naiset eivät vain ole niin seksuaalisia kuin miehet. Olisi kiva vain jossain mennä nätin tyttelin luo ja kysyä: "Kävisikö, että harrastaisimme seksiä luonani?", ilman, että tulisi kämmentä naamalle. Minä itse olisin vain otettu kyseisestä kysymyksestä.

Vaikka tästä saisi kuvan, että olen perverssi sika, olen oikeasti varsin ujo, kohtelias ja asiallinen mies, joka ei ole vain seksin perässä. Mutta ei sitä ilman voi elääkään.

#26993 27.5.2005

Asia on niin, että aikani ei riitä tytöille, koska pelaan videopelejä. Olen omasta mielestänikin suoraan sanottuna aika VITUN KÄPY.

#26991 27.5.2005

Juttelen kenellä vain, kuvittelen ihastukseni olevan vierelläni. Aina kun olen sängyssä miehen kanssa tai suutelen jonkun kanssa, kuvittelen ihastukseni olevan hänen paikallaan. Kiihotun todella nopeasti kun kuvittelen mitä ihastukseni tekisi minulle. Olen nainen. Ihastukseni on nainen. Ja haluaisin tämän naisen itselleni. Tekisin mitä vain jotta saisin hänet omakseni

#26990 27.5.2005

Olen todella huomionkipeä. Pukeudun paljastaviin ja tiukkoihin paitoihin, tiukkoihin farkkuihin sekä korkokenkiin ja nautin kun huomaan miesten kiinnittävän minuun huomiota ulkona. Miehet tuntuvat luulevan minua paljon vanhemmaksi kuin mitä todellisuudessa olen ja ulkonäköäni kehutaan lähes päivittäin. Varsinkin vartaloani on kehuttu paljon. Tiedän olevani todella hoikka ja uskon olevani tietyllä tapaa kauniskin, mutta Silti peiliin katsoessani näen lihavan, möhömahaisen, liian lyhyen, lattarintaisen ja ruman teinitytön, jolla on järkyttävä kaksoisleuka.

Yritän pitää itseni hoikkana ja jokainen suklaapala, karkki tai jäätelö lisää ahdistustani painostani. Useimmiten käyn vähintään 6 kertaa viikossa monen tunnin mittaisella lenkillä josta juoksen vähintään puolet, jonka lisäksi teen päivittäin useita eri lihasharjoituksia pitääkseni itseni kunnossa. Liikunnan määrä ei olisi ongelma, jos söisin terveellisesti. Niin en kuitenkaan tee. Saatan olla useita päiviä syömättä lähes ollenkaan, eläen pelkillä mehuilla ja vitamiinipillereillä. Siitä huolimatta en tunne nälkää. Jatkuvasti kuitenkin tekee mieli syödä. Joskus ostan tai etsin kotoa valtavat määrät karkkia ja epäterveellisiä ja rasvaisia "herkkuja" ja ahmin kaiken kerralla, jonka seurauksena tunnen todella huonoa omatuntua itsekurin puutteestani ja ahdistun entistä enemmän epäterveellisistä elämäntavoistani ja karsin syömisiäni vielä vähempään. En ole kertonut tästä kenellekään, enkä usko kenenkään huomanneen mitään. Kaikesta huolimatta paasaan tuttavilleni terveellisistä elämän tavoista ja naureskelen heidän laihdutuskuureilleen.

Kärsin paniikkikohtauksista ja niitä esiintyy varsinkin kun löydän itseni tilanteista, joista minun on vaikea päästä pois. En pysty pysyttelemään kauaa paikallani ja keskittymiskykyni on nollissa. Siitä johtuen koulussa kerään tunneilla tavarani kasaan reilusti ennen tunnin loppua ja ryntään luokasta ulos ensimmäisenä kykenemättä ahdistukseltani muistamaan mitään tunnilla käsitellyistä asioista. Turhaa kai mainitakaan, ettei koulu todellakaan suju. Minun on myös vaikeaa olla tekemisissä yhtään tuntemattomampien ihmisten kanssa ja kärsin sosiaalisista fobioista. En uskalla kertoa peloistani kenellekään, sillä pelkään ihmisten luulevan, että kaikki ongelmani ovat vain keksimiäni tapoja saada huomiota.

Osittain peloistani johtuen elän paljon pääni sisällä omassa kuvitteellisessa maailmassani, jossa pystyn kontrolloimaan tapahtumien kulkua, ja jossa elämä on helppoa eikä minun tarvitse kantaa vastuuta mistään.Kuvittelen usein tavallisia arkipäiväisiä tapahtumia ja joskus minun on vaikeaa erottaa kuvitelmat todellisuudesta. Haluaisin olla taas 5 vuotias. Silloin elämä oli helppoa, ei tarvinnut kantaa vastuuta, ja oli helppoa olla onnellinen.

Olen 17 vuotias ja pelkään tajuttomasti aikuistumista. Haluaisin lisää oikeuksia ja vapauksia, mutta silti pelkään niitä seuraavaa vastuuta. Kaikkein eniten pelkään epäonnistumista. Kaiken on oltava täydellistä, enkä suo itselleni oikeutta suoriutua tehtävistä muuten kuin täydellisesti. Se johtaa usein siihen etten kelpuuta aikaansaannoksiani ja sanon etten ole ehtinyt edes yrittää. Tavoitteeni on aina täydellisyys. Oli sitten kyse mistä tahansa. Jos en usko pääseväni tavoitteeseeni, en usein edes halua yrittää.

En usko kenenkään tietävän yhdestäkään ongelmastani. Olen ystävällinen, kohtelias, hillitty, ymmärtäväinen ja aina huoliteltu, hymyilen paljon ja autan usein muita. Ajattelen asiat aina myös muiden kannalta. Joskus tuntuu että ajattelen muiden tunteita jopa liikaa. En enää tiedä (jos olen ikinä tiennytkään) kuka itse olen tai mitä haluan.

Yhtä asiaa en kuitenkaan ymmärrä. Nimittäin sitä, kuinka ihmiset valittavat vihaavansa milloin ketäkin, usein täysin tuntemattomiakin. Kuten "siis että mä niinq vihaan hevareita/hoppareita/gootteja!".. Itse en usko olevani edes kykenevä tuntemaan vihaa. En vain voi kuvitella vihaavani ketään. Tähän astisesta elämästäni löytyy ihmisiä, jotka ovat pahoinpidelleet minua sekä henkisesti että fyysisesti ja tehneet muutenkin kaikkensa tehdäkseen elämästäni vaikeaa. En silti voi sanoa vihaavani heitä, voin ainoastaan sanoa, etten ymmärrä heitä tai heidän ajatusmaailmojaan. Vaikka jotain asiaa ei ymmärrä, se ei silti tarkoita sitä, että kyseistä asiaa pitäisi vihata (/olisi oikeutettua vihata kyseistä asiaa).


Kiitokset ja onnittelut kaikille teille, jotka jaksoitte lukea (katkeran kuuloisen) tilitykseni loppuun asti.
Kai se on totta, että tunnustaminen helpottaa.

#26989 27.5.2005

olen ihastunut parikyppiseen työkaveriini. ehkä vähän enemmänkin. hän osoittaa myös kiinnostusta mua kohtaan. olen melkein kolmekymmentä ja varattu. voinko uskoo et se on tosissaan? haluaisin tietää mitä sen ikäinen ajattelee mun ikäisestä ja siitä et olen varattu.

#26874 25.5.2005 Mies 18v

Olen vakaumuksellinen fasisti. Vihaan nykyistä, hedonistista, globalisoituvaa maailmaa. Ihannoin suuresti sotaa ja armeijaa. Haluaisin lähteä sotaan, joko palkkasotilaana jossain sodassa, tai sitten liittyä Ranskan muukalaislegioonaan. Inhoan itsekkyyttä ja epärehellisyyttä, arvostan kunniaa, perinteitä sekä suoraselkäisyyttä.

Minua huvittavat suuresti ihmiset, jotka väittävät kovaan ääneen olevansa suvaitsevia, mutta kun kerron olevani fasisti, minua syrjitään. Vihaan kaikkea muutakin vastaavaa tekopyhyyttä, että sanotaan yhtä ja tehdään toista.

Pidän marssi-, ja klassisesta musiikista.

Olen äärinationalisti, jopa fasismin mittakaavalla, ja myös jokseenkin rasistinen. Kuitenkin arvostan suuresti intialaista ja kiinalaista/japanilaista naiskauneutta. Harkitsen myös vakavasti muuttoa Kiinaan, koska sikäläinen, kollektivistinen kulttuuri vastaa enemmän omia ihanteitani.

En häpeä näkemyksiäni.

Mahdolliselta palautteelta pyydän asiallisuutta, älykkyyttäni tai seksuaalista suuntautumistani ei ole syytä epäillä mielipiteitteni takia.

M18

#26872 24.5.2005 Mies 27v

Olen himoinnut jo pitkään parhaan kaverini vaimoa ja minusta tuntuu, että hänkin himoitsisi minua??...Onneksi ei ole pokkaa mennä ehdotteleen, mutta hävettää suunnattomasti
niin ja itsellä on vaimo ja 2 lasta.

M27

#26871 24.5.2005

Käytän hymiöitä tekstiviesteissä enkä sääli nälkäänäkeviä lapsia. Halveksun vähempiosaisia syvästi.

#26870 24.5.2005

Olen varmaan lesbo vaikka yritän itselleni vakuuttaa pitäväni miehistä. se nyt olisi vaan niin paljon helpompaa.

#26869 24.5.2005

Tällä hetkellä istun yksin hikisenä huoneessani ovi kiinni ja katson hentaita. Äsken kuuntelin Dimmua ja Bodomia pari tuntia putkeen ja rakensin tyhjistä juomatölkeistä pöydälleni tornin. Muuten olen kuluttanut aikaani lukemalla hylättyjä IRC-quoteja.
Minulla ei ole elämää.

#26868 24.5.2005

itken.... minulla on ikävä...

#26867 24.5.2005

Olen oksentanut Suomen vanhimman kaupungin tuomiokirkon puistoon keskellä kirkasta päivää eikä se edes johtunut krapulasta vaan opiskelijaruokalan pöperöistä saamastani ruokamyrkytyksestä.

#26866 24.5.2005

Skippaa tämä tunnustus jos etsit jotakin mehukasta, likaista tai omituista. Tämä tunnustus ei myöskään muilla tavoin ole kovin mielenkiintoinen, minun on vain pakko saada sanoa tämä julkisesti.

Jäin eräässä kaupungissa pyöräillessäni tunnetun vartiointifirman auton alle. Auto vain tönäisi minua eikä mitään vahinkoa sattunut; en edes kaatunut. Autoa ajanut miesvartija pysähtyi, nousi autosta ja varmisti etten ollut loukannut itseäni. Ei siinä mitään.
Hän kuitenkin katsoi minua niin uskomattomalla hellyydellä ettei kukaan koskaan. Ehkä hän katsoo kaikkia siten, ja ehkä rakkaudenkaipuussani lisäsin itse puolet välittämisestä hänen katseeseensa, mutta totuus kuitenkin on se, että ihastuin tuohon mieheen niin että sana "ihastuminen" sai aivan uuden merkityksen.
Hän on luultavasti naimisissa tai ei ainakaan yksineläjä, ja "välittäminen" oli pakollista hätääntymistä... Ehkä hän oli huolissaan minusta aivan yhtä lailla kuin kenestä tahansa nuoresta naisesta jonka päälle hän on ollut ajaa...

Vai oliko? On mahdollista että se oli muutakin, ja siitä minä saan voimaa tulevaisuuteeni; ehkä joku toinenkin jossakin joskus huomaa minut, huolehtii ja välittää minusta.

Ja SE on minun tunnustukseni.