TunnustustenLuola.fi

Vihaan itseäni sen takia, että petin avomiestäni kerran meidän sängyssämme ja kaksi kaveriani oli siinä vieressä.
Se oli kamalin ja kiihottava yö, kota tulen katumaan todella pitkään. Kaduttaa myös, että kun tyydytän itseäni joskus ajattelen sitä iltaa. Olen todella huono avovaimo.
En ole sen jälkeen koskaan pettänyt häntä ja muistan ottaa häneltä joka päivä suihin...

Pidän paljon eräästä kaveristani, mutta olen joutunut viime aikoina tekemään paljon sellaista hänen selkänsä takana mistä en pidä. Minulla ei ole kuitenkaan mahdollisuutta jättää tekemättä näitä ja objektiivisesti katsoen hän ansaitsee tämän. Mitäs on sellanen idiootti että suututtaa kaikki.

En ymmärrä miksi en voi vain tunnustaa hänelle että joudun tekemään näin vaan näen suunnattomasti vaivaa sen takia että voin peitellä tekemiseni häneltä.

Yleensäkin yritän keinotella asiat niin ettei ne johda suoraan minuun mitenkään.

Tähän ei liity mitään seksuaalisia jännitteitä.

Olenko paha ihminen?

Jätin eilen poikaystäväni toisen vuoksi. Todella paskamainen olo. Pakko se oli silti tehdä. Teki todella kipeää nähdä miten se siihen sattui. Joitain tavaroitani on vielä exän luona ja näitä tunnustuksia luettunani heitän kyllä suosiolla sinne jääneen hammasharjan pois niitä hakiessani.

Olen kaupassa töissä ja tunnustan vihaavani seuraavanlaisia asiakkaita:

- Niitä, jotka antavat pullonpalautuskuittinsa summalyönnin jälkeen tai pistävät sen liukuhihnalle, että se varmasti menee hihnan alle tai tuhoutuu.
- Ne jotka huomaavat ostosten maksamisen jälkeen unohtaneensa antaa etukorttinsa esim. joidenkin vähäpätöisten pisteiden keräämiseksi ja sitten tulevat kyselemään, voinko ne jälkeenpäin laittaa. En koskaan laita.
- Niitä, joiden pennut kiljuu simämunat metrin irti kallosta, kun äiti ei ostanutkaan suklaapatukkaa. Ja äiti ei tee edes mitään, että saisi kakaransa hiljennetyksi.
- Niitä, jotka kaivelee ostosvälineitä monta minuuttia, varsinkin ruuhkassa.
- Mutta kaikkein eniten vihaan tätä ryhmää: niitä, jotka valittavat, että broilerit ovat liian vaaleita. Ja sitten jos ne on liian tummia, niin sekään ei saatana kelpaa. Sillä värillä ei sen maun kanssa ole mitään merkitystä. Sisälläni kiehahtaa joka kerta kun joku paskantärkeä nirppanokka tulee valittamaan, että ompas meillä tänään vaaleampia kanoja kuin eilen. Myöskin vihaan niitä, joille täytyy se kana kaivaa ihan koko pinon alta, koska `se on vähän ruskeampi kuin päällimmäinen ja näyttää hyvältä`. Tekisi mieli ampua nämä asiakkaat..

Ethän sinä ole tälläinen asiakas?

Olen edelleen rakastunut entiseen työtoveriini, joka vaihtoi työpaikkaansa useita kuukausia sitten. Koska tämä rakkauden tunne lakkaa olemasta? Mitä pitäis tehdä, että saisi sisimpää tasapainon ja rauhan??

Mietin monesti miten tappaa joku ja joskus kuvittelen sen kun keskustelen henkilön kanssa.

En ole koskaan ottanut suihin, sillä pelkään etten osaa. Poikaystäväni on monesti ehdottanut, mutten vain pysty. Pelkään myös fritsujen tekemistä sillä en osaa tehdä kuin pienen jäljen. Ärsyttää olla tälläinen estoutunut ja epävarma ihminen.

minä olen käyttänyt irc-galleriaa... ja mircciä...

En tunne niin mitään tyttökaveriani kohtaan. En ole oikein hyvä tuntemaan mitään, tiedostan kyllä muiden tunteet. Seksiä harrastaessakaan en tunne juuri mitään. Mielestäni se on kummallista. Ei ole mitään tunnetta mihinkään suuntaan. Kiitos.

Välillä olen menettänyt uskoni ihmisyyteen. Moralisoin ihmisiä jotka harrastavat kevytkenkäistä elämää vaikka itse olen vain kateellinen. Näen kadulla pariskunnan (nuoren) ja kuinka onnellisia he ovat, en ole onnellinen heidän puolestaan tunnen kateutta ja ajattelen kuinka pääsisin panemaan tuota naista. Mutta en halua olla sellainen. En minä ole sellainen. Minä istun kitaran kanssa lattialle ja kirjoitan laulun surusta ja siitä mitä on olla ihminen. Mutta en vain pysty siihen. Olen vitun kateellinen kaikille kokoajan eikä minulla suoraasanottuna ole kunnon otetta elämästä.

Haluaisin ajatella itseni kaikille mukavana ihmisenä ja sellaisena hyvänä jätkänä. Sellaisena joka kuuntelee, sellaisena joka on hyvä jätkä. Mutta välillä mietin että ei sellaista jätkää olekkaan. Kaikella on kääntöpuolensa. Niinpä päätin olla oma itseni. En tiedä toimiko se, en tiedä rakastaako tyttöystäväni minua tai tunteeko hän minut jotenkin erikoiseksi, olen niin epävarma. Olen niin epävarma.

Joskus uskottelen itselleni, että nyt ei ole minun hetkeni joskus minusta tulee vielä jotain jotka kaikki kunnioittavat sekä arvostavat ja kun kuolen kaikki tuntevat sen nostalgian ja syvän kunnioituksen tunteen rinnassaan kuullessaan nimeni, mutta ei vielä, myöhemmin. Minä olen se valittu, minusta tulee suuri vaikka oikeasti tyydyttäydyn siihen tunteeseen enkä saa mitään aikaan. Tuntuu hirveältä heittää hukkaan ne resurssit jotka minulle annetaan menestyä ja jotka joku muu käyttäisi hyväkseen.

En jaksa käydä koulua vaan unelmoin mielummin. Unelmoin niistä miljoonista väreistä, tuhansista ja tuhansista uusista sävelistä joita kuulen. Unelmoin elämästä jossain kaukana tästä kurjasta maailmasta, jossa en enää tunne häpeää tai kauteutta vaan olen vain minä itse ja olen onnellinen. Maailmasta jossa minä olen oma itseni. Minä haluisin ihmisen joka ymmärtää minua, joka antaa minulle voimaa jatkaa eteenpäin. En tarvitse huippumallia taikka povipommia, tarvitsen ihmisen joka ymmärtää minua.

"On helpompi kuolla periaatteidensa takia, on helpompi taistella periaatteidensa puolesta, kuin elää periaatteidensa mukaan"

Kiitos.

- Kohta varmaan rupean pelkäämään seksin harrastamista poikaystäväni kanssa, koska hänellä on niin iso,että paikat tulevat kipeiksi.. Haluaisin vain nauttia seksistä.
- Tunnen olevani hämmentynyt ja hukassa elämässäni, vaikka olen nyt saanut sen, mitä olen pitkään toivonut.
- Nämä asiat todella häiritsevät mielenrauhaani.
- En ole viitsinyt kertoa vanhemmilleni seurustelustani, koska he vain vääntäisivät vitsiä siitä. Joskus toivon, etteivät vain porukkani välittäisi siitä, missä liitelen ja kenen kanssa.

Haluaisin päivän ajan uhkailla kavereitani haulikolla ja saada heidät tunnustamaan mitä typerimpiä asioita.

Kaverini ovat kysyneet minulta suoraan, että masturboinko. Pidän itselläni siveellistä viittaa ja sanoin, että en tee sitä - valehtelin. Ajattelin, että tämä ei vaikuta heidän elämäänsä mitenkään ja sama vaikka valehtelin ja vaikutan edelleen siveelliseltä.

Olin juhannuksena alaikäisenä humalassa eräällä mökillä. Olin kaatanut paitani päälle juomia ja laittanut sen sitten muovipussiin. Sunnuntaina kotiin tullessani kaadoin pussin pyykkikoneeseen ja lähdin pois kotoa. Tiesin äitini tulevan kotiin ennen minua ja pelkäsin, että hän laittaisi pyykit kuivumaan ja löytäisi seasta vaikka pullonkorkin tai jonkin merkin. Minulle on käynyt ennenkin täpärästi kiinnijäämisen suhteen. Kerroin vain kahdelle kaverilleni vainoharhaisuudestani, tuskin heidänkään olisi tarvinnut tietää.

Lupasin joskus itselleni etten saa ihastua/rakastua koska aikoinaan meni 3 vuotta, koko lukioaikani, jotta pääsin yhden elämäni auttamattoman tuhoontuomitun ihastuksen yli. Nyt tein sen taas. Olen ihastunut ihmiseen, joka asuu yli 100 kilometrin päässä, olen nähnyt tämän kerran livenä, jutellut mesessä yöt pitkät ja kun tulkitsen tilannetta, en tiedä mitä tehdä. En halua menettää häntä mutta epäilen, että teen itselleni vahinkoa leikkimällä, että olemme pelkkiä ystäviä mielestäni.

Inhoan sitä kun tuhoan aina loistavasti toimivat ihmissuhteet ihastumalla.
M18

- Epäilen, että kaikki vihaavat minua.
- Vihaan sitä, että sisarukseni haukkuvat toisiaan.
- Välillä inhoan ihmisiä laiskuutensa vuoksi, jopa
kavereitani.
- Olen ollut kavereilleni ilkeä kusipää. Sanoin eräälle
heistä sen tänään.
- Pohdin mitä voin tänne kirjoittaa, koska en voi tietää
mitä minusta ajattelette. Sen takia minulle ei voi laittaa
palautetta.
- Olen OMITUINEN

Suoleni toimii oudosti ja hätä saattaa tulla äkkiarvaamatta. Töissäollessa teenkin niin että suljen toimistoni oven ja paskon roskapönttöön. Pyyhin varaamallani paperilla ja sidon pussin suun kiinni. Kiikutan sen sitten muinamiehinä suurempaan jätesäiliöön ja laitan uuden pussin paikalleen uusia tarpeita varten. Kätevää.

Jos elämältä saa toivoa muutamia asioita haluan tavata: Jani Wickholmin, Toni Wirtasen, Mika Häkkisen ja kumipuun.

(Totta kai halauan nähdä/tehdä/kokea muutakin)

Tämänkin "tunnustuksen" jättäminen oli työn ja tuskan takana. Sellainen minä olen.

Itkin kun Kaarnalaiva upposi.