Olen vittumainen bussikuski.
Kun asiakas seisoo pysäkillä odottamassa bussia, en koskaan pysäytä bussia siten, että oviaukko osuisi täsmälleen siihen kohtaan missä hän seisoo, vaan pakotan hänet aina kävelemään pari metriä.
Jos meneillään on pimeä vuodenaika, ja pysäkillä seisovalla asiakkaalla ei ole heijastinta, leikin aina etten huomaa häntä, ja sitten teen äkkijarrutuksen vasta pysäkin kohdalla. Minusta on mukavaa moittia ihmisiä siitä kun he eivät käytä heijastinta, vaikka tosiasiassa heidät kyllä erottaa pimeässäkin ihan hyvin.
Hymyilen harvoin, enkä koskaan tervehdi asiakasta, ellei hän tervehdi ensin.
Mikäli asiakas maksaa lippunsa kympin setelillä tai sitä suuremmalla, kysyn aina että onko hänellä pienempää, vaikka tosiasiassa minulla on ohjaamossa lipas täynnä vaihtorahaa. Minua ei vain kiinnostaisi laskea vaihtorahoja, kun ei tämä matikkapääkään mikään paras mahdollinen ole.
Mikäli asiakas laittaa bussikorttinsa väärinpäin aukkoon, en koskaan sano välittömästi että "Laita se toisinpäin". Annan hänen ihmetellä siinä hetken aikaa tyhmännäköisenä että missä vika, ja vasta sitten kun hän kysyy, niin neuvon häntä laittamaan kortin oikeinpäin.
Aina kun joku nuori ja tyhmännäköinen mies nousee pysäkiltä kyytiin, teen kovan kiihdytyksen ennenkuin hän ehtii penkille istumaan. En varsinaisesti toivo että hän lentää perseelleen, vaan haluan hänen istuvan bussin toiseen tai kolmanteen penkkiriviin, joissa on tuskallisen vähän jalkatilaa.
Vihaan vanhoja ihmisiä, jotka jäävät etupenkkiin istumaan ja juttelemaan kanssani koko matkan ajan.
Vihaan ihmisiä jotka ovat sekoilleet bussiaikataulujen kanssa, ja jotka tulevat sitten minulle valittamaan siitä, ettei joku muu bussi tullut ajallaan.
Laitan radion soimaan aina siten, että se kuuluu pelkästään ohjaamon lähellä, mutta ei bussin muissa kaiuttimissa.
Jos minun täytyy vaihtaa bussin numeroa linja-autoasemalla, teen sen mahdollisimman myöhään, jotta ulkona olevat ihmiset sekoisilisvat eri bussien kanssa tai ihmettelisivät pitkään, että onko tämä se oikea bussi.