TunnustustenLuola.fi

Tykkään kiusata miehiä. Tiedän 4 miestä, jotka ovat varmasti kiinnostuneita minusta. He luulevat, että tunne on molemminpuolinen, vaikka se ei ole.

Haluan naida näitä kaikkia, en suhdetta. Paras tapa kuitenkin pitää kaikki tavoitettavissa on tämä. Jos minua panettaa, joku heistä tulee aina käymään. Minulla on siis neljä lelua.

En saa mitään seksuaalisia kiksejä poikaystävästäni. Olen seurustellut hänen kanssaan hieman yli puoli vuotta ja voisinpa sanoa olevani rakastunut häneen, mutta en vain koe minkäänlaista eroottista kipinää välillämme. Hän on kyllä hyvin innostunut ja harrastamme usein seksiä, mutta minulle se on vain hellyyden kaipuun tyydyttämistä. En myöskään saa aitoja orgasmeja, luultavasti juuri mielenvireen puuttumisen takia, mutta feikkaan niitä kyllä koska se on hänelle niin tärkeää.
Minulla on tästä hyvon huono omatunto ja oli pakko kertoa tämä, sillä kaikki olettavat että seksielämämme on täydellistä.

Valehtelen kavereilleni seurustelevani. En kestä kun he kysyvät, että olenko löytänyt jonkun. Olen "seurustellut" vuoden ja 3 kuukautta.

Sitten kun löydän jonkun _oikeasti_, niin sanon jättäneeni tämän "nykyisen" jo aikaisemmin.

-Olen liian agressiivinen humalassa.
-Petän mielelläni.
-petkutan helposti.
-Näpistelen.
-En ole täysin varma seksuualisesta suuntaumisesta aina.
-Olen poika 16v. ja olen kyllä naista saanut..

Olen pissannut entisen mieheni suuhun, ja työntänyt samaisen miehen peräreikään tamponin.
Pukeudun silloin tällöin latexiin.
Olen harrastanut ulkomailla seksiä kahden suomalaisen miehen kanssa samaan aikaan.
Olen sormettanut tuntematonta miestä peräreikään ravintolassa.
Olen saanut melkein orgasmin tätini koiralta.
Olen pettänyt nykyistä miestäni kerran exäni kanssa.
Olen rakastellut suhteemme aikana myös naisen kanssa.
Olen masturboinut mummoni olohoneessa nojatuolilla, hänen torkkuessaan viereisessä tuolissa.
-Nainen26-

Täällä kun katselee näitä tunnustuksia huomaa, että suomalaisuus kukkii - kaikki haluaisivat tehdä itsemurhan.
Itsekin haluaisin tehdä itsemurhan, mutten uskalla. Ja välillä kun kävelen ulkona ja katson maailmaa, se vain näyttää niin kauniilta, etten halua jättää sitä vielä. Olen mies, ja itsemurhan voisin tehdä vain naisen tai yleensäkin naisten takia. Haluaisin täydellisen suhteen, sellaisen jossa uskollisuus on huipussaan, ja jossa kummatkin osapuolet rakastaisivat toisiaan. Se vain näyttää olevan mahdottomuus, ainakin tässä elämän vaiheessa.
Sitten kun/jos se täydellinen suhde näyttäisikin onnistuvan, ei voi koskaan tietää milloin toinen on täysin uskollinen. Voi olla, että näiden tunnustusten selaileminen tekee ihmisistä pessimistisiä. Joka toinen naisen jättämä viesti menee jotakuinkin näin: "Olen pettänyt miestäni 3 vuotta siitä asti kun tapasimme ensimmäisen kerran".
Tällä ei ole mitään tekemistä ulkoisen olemukseni kanssa. Mieltäni ahistaa vain se, ettei mistään voi ikinä olla varma.
Olen nähnyt paljon pettämistä, ja varatut naiset ovat tarrautuneet minuun kiinni monesti, mutta olen aina yrittänyt parhaani torjuakseen heidät. Jos jatkaisin sokeana tätä samaa paskaa, tulisin varmaan hulluksi. Joten jo alkaa riittää. En enää jaksa ajatella uskollisuutta. Petän naistani tästä päivästä lähtien, koska en usko että hänkään on uskollinen.
Inhoan, vihaan ja rakastan naisia.

Lääkäri sanoi, että seksin harrastaminen ei tunnu enää kivuliaalta kunhan vain löydän vakituisen poikaystävän. Sitä odotellessa...

N22

Tämä tunnustus tekee kipeää. Että minä olenkin tällainen.

Toivon veljeni siskon raskauden menevän kesken. (Lasta on yritetty pitkään). Ärssssyttää, kuinka hädin tuskin toisella raskauskuukaudella ruvetaan suunnittelemaan tila-autoa ja lastenhuoneen sisustamista. Jokaisessa lauseessa "ollaan niin helvetin paksuna".

"Meille tulee vauva!" Ja kukas sen on luvannut?

Katkerana
kolme keskenmenoa takana (ja kaksi lasta)

Olen sika.
Vein puolitutultani hänen tyttöystävänsä ja toisen kaverin tyttöystävä on kiinnostunut minusta.
Kaverini tyttöystävä on myös tyttöystäväni ja minun kaveri.
En suunnitellut kuviota tahallani mutta asiat vaan menivät niin. Rakastan nykyistä tyttystävääni enkä aio tehdä mitään kaverini tyttöystävän suhteen.

17.10.2005
Olen jo kolmen vuodea ajan huijannut vanhemmilleni käyväni pianotunneilla aina maanantaisin, vaikka oikeati lopetin jo ajat sitten. Äitini tai isäni vie minut aina autolla soitonopettajani luokse "soittotunnille" vaikka sitten kun auto kurvaa kulman taakse niin lähden läheiseen kahvilaan kahville. En uskalla kertoa vanhemmilleni että olen lopettanut koska he pettyisivät minuun niin suuresti. Äiti ja isä maksavat kiltisti soittotunnit ja oikeasti käytän ne rahat johonkin muuhun. Kaikilla on omat salaisuutensa..

Esitän usein messengerissä että en ole paikalla.
Minulla on kaksi tunnusta irc-galleriassa. Toinen on vaan sellainen johon olen hakenut kuvan jostain googlesta ja toinen on se oikea. Pidän tota feikkitunnusta vaan sen takia että voin kytätä kommentteja 24/7 ilman että kaikki ajattelee että olen täysi nolife. Ihmiset luulevat että minulla on elämä.

En oikein tiedä mikä minua vaivaa...
Koulussa olen iloinen ja nauran paljon, mutta kukaan ei ymmärrä sen olevan näyttelemistä.
Saan satunnaisesti ahdistuskohtauksia, tuntuu että pää räjähtää käsiin. En kuitenkaan koskaan kaverieni seurassa.
Olen rakastunut ihastukseeni, mutta tunne ei ole molemminpuolista. Joskus tuntuu, että vain kuolemalla pääsen eroon tästä riuduttavasta tunteesta.
Esitän kovaa, vaikka pienet sanatkin satuttavat minua paljon.
Haluaisin, että joku tappaa minut, koska en uskalla tehdä itsemurhaa.

M18

Minulla on seksisuhde parhaan kaverini entisen kanssa hänen selkänsä takana.

Olin koulukiusattu ainakin jossain määrin yläasteella. Olin kuitenkin hyvä oppilas ja paljon parempi kuin ne luuserit luokallani. Tiedän että pahimmat kiusaajani ovat surkeita amiksia jossain paskaduunissa kun itse olen melkein valmis DI. Olen harkinnut kostavani heille kiusaamiseni myöhemmin tietenkin silleen etteivät he saa ikinä tietää mikä heihin iski. Aiheutan ehkä jotain heille tai heidän lähimmäisilleen. Olen jo onnistunut yhden heistä ihmissuhteen tuhoamaan täysin ja heidän tuskansa tuottaa minulle mielihyvää. Minulla ei ole eikä ole koskaan ollutkaan minkäänlaista omaatuntoa.

Alan jo vihata itseäni, sillä jotenkin kehujen vastaanottaminen on minulle täysin mahdotonta. Työskentelen visuaalisella alalla, jossa kritiikki on usein runsasta ja ankaraa. Poikkeuksellisesti usein saamani palaute on paljon positiivisempaa kuin muilla, mestariksi ja jumalaksikin pari kertaa nimitetty, mutta ei voi mitään kun ei tunnu yhtään missään. Pitäisi kai olla otettu tästä kunniasta, luottaa kykyihin, olla ylpeä itsestään, mutta ei se vain onnistu. Olen epävarma, jättänyt monia isoja juttuja väliin vain koska "en kuitenkaan osaa" tai "ei ne mua ota kuitenkaan projektiin". Olen jättänyt joitakin työkeikkoja väliin ja teoksia esittelemättä, ettei muille tulisi paha mieli, että muutkin saisivat luomuksistaan positiivista palautetta. Vainoharhainen paska, kykenemätön arvostamaan muiden intoa, iloa ja tyytyväisyyttä - oli pakko tulla tunnustamaan, kun äsken ilmekään ei värähtänyt vuolaista kiitossanoista. Sitä jotenkin vihdoin tajusi oman tilansa.

Olen 3 kymppinen mies. Nolottaa kertoo, mutta minua kiihottaa vaatteet päällä uiminen (tumma puku, kravatti kaulassa, mustat hikiset sukat ja kengät jalassa). Haaveilen siitä, että joku jätkäporukka heittäis mut jossain illanvietossa vaatteet päällä uima-altaaseen.

Ollaan kaksi abia, tyttö ja poika. Tykätään alaikäsistä, tytöistä ja pojista. Kutsutaan niitä meille yöksi ja juotetaan humalaan. Chattaillaan kännissä myös homochatissa. Groovy baby!

Pelkään pimeää. Pimeässä aina kuvittelee, että kohta jotain yliluonnollista hyppää silmille kuin kauhuelokuvissa, vaikka tietää että ei se ole mitenkään mahdollista. Kyllä hävettää...

Mies 18

Olen rakastunut yhteen tyttöön. Hän on kai rakastunut minuun, ainakin sanonut niin irkissä, mutta eipä sen enempää ole kertonut. Nyt en ole nähnyt häntä n. kuukauteen, se tuntuu minusta erittäin ahdistavalta.
Nyt rupesin lukemaan täältä nettisivulta näitä tunnustuksia, ja jokainen joka vähänkin täsmää häneen, saa epäluuloja kasvamaan minussa.
En tiedä miten sanoisin hänelle kuinka paljon häntä rakastan, koska pelkään että hän ei ottaisi sitä positiivisesti vastaan... Minua kun ei ole koskaan hyväksytty kun olen nörtti.

Mutta, en uskalla tehdä minkäänlaista aloitettakaan, kysyä tyttöä ulos tai yleensäkkään kommunikoida hänen kanssaan... Toivon vain että hän ottaa yhteyttä ja jotain tapahtuisikin muutakin kuin pelkkää ystävyyttä...

P 16

Olen tällähetkellä töissä. ahdistaa ihan hirveästi. inhoan tätä työyhteisöä ja työtä yli kaiken. jos olis pokkaa lopettasin tän kaiken normaalin elämän ja jäisin pysyvästi siihen ihanaan ja jännittävään elämään missä vaan vedetään viinaa&huumeita; ja sekoillaan päivät ja yöt. olen jo "maistanut" sitä elämää uuden poikaystävän myötä ja sairasta mutta totta: rakastan tätä uutta elämääni niin paljon että tälläkin hetkellä mahan pohjassa vihloo kun muistelen kahta viimestä päivää. ei pysty eikä kiinnosta tämä työ eikä mikään muukaan normaali!
toisekseen olen huomannut että välillä minulla on ihan hillitön sosiaalisten tilanteiden pelko, saatan mennä viimeisillä rahoillani taxilla paikasta a paikkaan b, koska en uskalla mennä bussilla kun siellä on niin saatanasti aina ihmisiä.