TunnustustenLuola.fi

En oikein tiedä mikä minua vaivaa...
Koulussa olen iloinen ja nauran paljon, mutta kukaan ei ymmärrä sen olevan näyttelemistä.
Saan satunnaisesti ahdistuskohtauksia, tuntuu että pää räjähtää käsiin. En kuitenkaan koskaan kaverieni seurassa.
Olen rakastunut ihastukseeni, mutta tunne ei ole molemminpuolista. Joskus tuntuu, että vain kuolemalla pääsen eroon tästä riuduttavasta tunteesta.
Esitän kovaa, vaikka pienet sanatkin satuttavat minua paljon.
Haluaisin, että joku tappaa minut, koska en uskalla tehdä itsemurhaa.

M18

Minulla on seksisuhde parhaan kaverini entisen kanssa hänen selkänsä takana.

Olin koulukiusattu ainakin jossain määrin yläasteella. Olin kuitenkin hyvä oppilas ja paljon parempi kuin ne luuserit luokallani. Tiedän että pahimmat kiusaajani ovat surkeita amiksia jossain paskaduunissa kun itse olen melkein valmis DI. Olen harkinnut kostavani heille kiusaamiseni myöhemmin tietenkin silleen etteivät he saa ikinä tietää mikä heihin iski. Aiheutan ehkä jotain heille tai heidän lähimmäisilleen. Olen jo onnistunut yhden heistä ihmissuhteen tuhoamaan täysin ja heidän tuskansa tuottaa minulle mielihyvää. Minulla ei ole eikä ole koskaan ollutkaan minkäänlaista omaatuntoa.

Alan jo vihata itseäni, sillä jotenkin kehujen vastaanottaminen on minulle täysin mahdotonta. Työskentelen visuaalisella alalla, jossa kritiikki on usein runsasta ja ankaraa. Poikkeuksellisesti usein saamani palaute on paljon positiivisempaa kuin muilla, mestariksi ja jumalaksikin pari kertaa nimitetty, mutta ei voi mitään kun ei tunnu yhtään missään. Pitäisi kai olla otettu tästä kunniasta, luottaa kykyihin, olla ylpeä itsestään, mutta ei se vain onnistu. Olen epävarma, jättänyt monia isoja juttuja väliin vain koska "en kuitenkaan osaa" tai "ei ne mua ota kuitenkaan projektiin". Olen jättänyt joitakin työkeikkoja väliin ja teoksia esittelemättä, ettei muille tulisi paha mieli, että muutkin saisivat luomuksistaan positiivista palautetta. Vainoharhainen paska, kykenemätön arvostamaan muiden intoa, iloa ja tyytyväisyyttä - oli pakko tulla tunnustamaan, kun äsken ilmekään ei värähtänyt vuolaista kiitossanoista. Sitä jotenkin vihdoin tajusi oman tilansa.

Olen 3 kymppinen mies. Nolottaa kertoo, mutta minua kiihottaa vaatteet päällä uiminen (tumma puku, kravatti kaulassa, mustat hikiset sukat ja kengät jalassa). Haaveilen siitä, että joku jätkäporukka heittäis mut jossain illanvietossa vaatteet päällä uima-altaaseen.

Ollaan kaksi abia, tyttö ja poika. Tykätään alaikäsistä, tytöistä ja pojista. Kutsutaan niitä meille yöksi ja juotetaan humalaan. Chattaillaan kännissä myös homochatissa. Groovy baby!

Pelkään pimeää. Pimeässä aina kuvittelee, että kohta jotain yliluonnollista hyppää silmille kuin kauhuelokuvissa, vaikka tietää että ei se ole mitenkään mahdollista. Kyllä hävettää...

Mies 18

Olen rakastunut yhteen tyttöön. Hän on kai rakastunut minuun, ainakin sanonut niin irkissä, mutta eipä sen enempää ole kertonut. Nyt en ole nähnyt häntä n. kuukauteen, se tuntuu minusta erittäin ahdistavalta.
Nyt rupesin lukemaan täältä nettisivulta näitä tunnustuksia, ja jokainen joka vähänkin täsmää häneen, saa epäluuloja kasvamaan minussa.
En tiedä miten sanoisin hänelle kuinka paljon häntä rakastan, koska pelkään että hän ei ottaisi sitä positiivisesti vastaan... Minua kun ei ole koskaan hyväksytty kun olen nörtti.

Mutta, en uskalla tehdä minkäänlaista aloitettakaan, kysyä tyttöä ulos tai yleensäkkään kommunikoida hänen kanssaan... Toivon vain että hän ottaa yhteyttä ja jotain tapahtuisikin muutakin kuin pelkkää ystävyyttä...

P 16

Olen tällähetkellä töissä. ahdistaa ihan hirveästi. inhoan tätä työyhteisöä ja työtä yli kaiken. jos olis pokkaa lopettasin tän kaiken normaalin elämän ja jäisin pysyvästi siihen ihanaan ja jännittävään elämään missä vaan vedetään viinaa&huumeita; ja sekoillaan päivät ja yöt. olen jo "maistanut" sitä elämää uuden poikaystävän myötä ja sairasta mutta totta: rakastan tätä uutta elämääni niin paljon että tälläkin hetkellä mahan pohjassa vihloo kun muistelen kahta viimestä päivää. ei pysty eikä kiinnosta tämä työ eikä mikään muukaan normaali!
toisekseen olen huomannut että välillä minulla on ihan hillitön sosiaalisten tilanteiden pelko, saatan mennä viimeisillä rahoillani taxilla paikasta a paikkaan b, koska en uskalla mennä bussilla kun siellä on niin saatanasti aina ihmisiä.

Asuin muutama vuosi sitten HOASin opiskelija-asuntolassa Kannelmäessä. Kämppikseni oli rasittava juoppoääliö, joka nukkui päivät, pelasi tietokoneellaan yöt (volyymit täysillä, luonnollisesti), ja söi jääkaapista minun ja solukämpän kolmammen asukkaan ruokia. Kostin nämä vääryydet tekemällä kaverille pieniä källejä tämän juopottelureissujen jälkeen. Tavallisesti kaveri aamuyöllä kotiin möngittyään sammui joko meidän yhteisiin tiloihin tai sitten omaan huoneeseensa ovi auki, joten olosuhteet olivat erittäin otolliset pienelle kiusanteolle. Mieltäni lämmittivät erityisesti seuraavat jekut:

Vein kaverin lompakosta 450 markkaa. Känneistä toivuttuaan kaveri ihmetteli, että jopas meni paljon rahaa baarireissulla.

Heitin kaverin avainnipun meidän parvekkeelta vastapäisen talon katolle. Selvittyään kaveri ihmetteli, että miten hän on päässyt sisään hukakkuaan avaimensa. Kerroin, että minä päästin sen sisään. Meni täydestä.

Väänsin kaverin silmälasit solmuun ja heitin ne roskiin. Tämän tapauksen jälkeen kaveri vannoi lopettavansa ryyppäämisen ja kännissä hölmöilyt. Päätös piti kaksi päivää.

Leikkasin kaverin nahkatakista toisen hihan irti ja kirjoitin tussilla takin sekään: "Pane mua peppuun". Kaveri oli taas kerran aamulla täysin pihalla. Harmitteli kovasti sitä, että talvea varten hankittu takki on nyt käyttökelvoton. Kaveri kulki sitten sen talven ohuessa farkkutakissa, sillä eihän hänellä tietenkään ollut rahaa uuteen takkiin.

Tein vakavaa damagea kaverin tietokoneelle. Kaveri oli baarista tultuaan laatannut hirvittävät oksennukset kylppärin lattialle. Kaavin lattialta noin litran oksennusta rikkakalapion avulla tyhjään maitotölkkiin, jonka sitten tyhjensin kaverin tietokoneen näppikselle, näytölle, kaiuttimille ja keskusyksikölle. Selvittyään sankarimme totesi, että oli varmaan aikonut pelata jotain, mutta sitten olikin alkanut yrjö lentää. Tästä jekusta oli sekin hyvä puoli, että yölliset pelisessiot loppuivat kuin seinään. Ilmeisesti oksennus oli siis tuhonnut vähintään näppiksen.

Tuhosin kaverin kännykän. Tyyppi oli tällä kertaa onnistunut oksentamaan vessanpönttöön. Huuhtelu oli kuitenkin jäänyt tekemättä, joten koko kämppä haisi taas yrjöltä. Kävin hakemassa kaverin kännykän ja pudotin sen vessanpönttöön. Tämän jälkeen kävin herättämässä kaverin ja kysyin, että onko se yrjötessään pudottanut kännykkänsä pönttöön. Kaverilla oli tapana pitää kännykkää paidan rintataskussa, joten taaskaan se ei epäillyt mitään, vaan uskoi itse pudottaneensa puhelimen oksennuspönttöön. Kaveri muuten kaivoi puhelimen pöntöstä omin käsin ja kuivatteli haisevaa puhelintaan huoneessaan monta päivää. Puhelin oli kuitenkin peruuttamattomasti tuhoutunut.

Näiden pienten kepposten takia kaverin aiheuttamat häiriöt ja ruokavarkaudet oli huomattasti helpompi kestää. Mielestäni tekoni olivat oikeutettuja.

Olen joskus tehnyt todella törkeästi tyttöystävälleni, vaikka en oikeasti edes ole halunnut.
En tiedä miksi olen tehnyt mutta tehty mikä tehty. Tyttöystäväni tietää asiasta ja muistuttaa minua usein ja se tuntuu pahalta. Kadun asiaa loppuelämän ja haluaisin että saisin anteeksi.
Rakastan tyttöystävääni ylikaiken, häntä tärkeämpää asiaa ei ole olemassa.
Toivon että hänkin vielä joskus sen ymmärtäisi. Annan kaikkeni hänen vuokseen, tyhmä olen ollut kuin olen tehnyt törkeästi hänelle. Ei olisi ikinä mitään pitänyt tehdä.

Harrastan seksiä varatun miehen kanssa enkä ole kertonut tästä edes parhaille kavereilleni. Halveksin julkisesti pettäjiä mutta toivon että saan jatkaa salasuhdettani mahd. pitkään...

m20+

justiinsa ripille päässeet pojat on just parhaassa iässä ja valmiita korruptoitaviksi...

... mutta tiedostan että siinä iässä on vielä psyyke aika herkässä tilassa, joten en usko että koskaan tulee tilaisuutta tehdä asialle mitään.

en häpeä tätä, koska minulle se on yhtä luonnollista kuin se että heteromiestä kiihottaa naisen rinta.

Olen syvästi ihastunut yhteen minulle läheiseen ihmiseen. En kehtaa myöntää kiinnostustani häntä kohtaan, tai tehdä aloitetta tai yleensä mitään muutakaan. Odotan joskus salaa, että hän tulee keskustelemaan minulle esimerkiksi netin kautta. Jo pelkkä soittaminen tuottaa minulle todella suuria ongelmia.

Jos joku tekee minulle jotain, jonka koen häpäiseväksi, suutun aivan julmattomasti ja pahoinpitilen häpäissyttä erittäin rajusti.

Minulla ei ole elämää. Istun koneella noin 6 tuntia päivässä, sen siljaan että tapaisin kavereita tai muuta sellaista. Olen erittäin pettynyt itseeni. Kukaan kavereistani ei edes tiedä, että ole ns. "no-lifer", mutta epäilen heidän tietävän.

Tapasin vähän aikaa sit yhen todella hemaisevan naisen, jonka kanssa mulla oli pari vuotta sitten "yhen yön juttu".
Noh, tämän yön jälkeen erosimme hyvissä väleissä ja vaihdettiin puhelinnumerot ja kaikki. Molemmat lupasivat ottaa yhteyttä, niin ei kuitenkaan käynyt.
Itse tapasin toisen tytön, jonka kanssa seurustelen tällä hetkellä 'onnellisestiä'. En tiedä tapasko tämä Yhden yön Juttu jonkun mun jälkeeni, mutta tällä hetkellä hän on vapailla markkinoilla..ja rehellisesti sanoen haluaisin itekin olla. Mussa vain ei oo miestä jättämään tyttöystäväni. Nykyinen tyttöystäväni on ärsyttävä ja kiukuttelee jatkuvasti. Mut rakastan häntä silti. Todella vittumainen tilanne.

olen 22 vuotias nainen ja harrastanut seksiä luultavasti n.60nen miehen ja kahden naisen kanssa ja tiedän vain muutaman näistä sukunimen enkä läheskään kaikkien etunimiäkään. useasta en juuri muistakaan mitään. en ole ikinä varsinaisesti seurustellut,enkä tähän koe mitään tarvettakaan.
pelkään että myöhemmällä iällä minua kaduttaa panojeni suuri määrä mutta koska tällä hetkellä asia on minulle yhdentekevä. en viitsi ruveta pihtailemaan koska pidän näitä suhteita vain luonnollisina tyydytyksinä. osaan pitää tunteet erillään. pelkään tosin myös että minusta tulee esineellistävä ja tunneköyhä ihminen.

Saatan nykyään ryypätä kolme tai neljä päivää putkeen. Aloitan aamulla ja lopetan myöhään aamuyöllä. Pärjään hyvin taloudellisesti ja sosiaalisesti - en juomisellani kompensoi mitään puutteita elämässäni. Fakta on joka tapauksessa se, että alkoholi nostaa huomattavasti elämänlaatua.

Olen nyt jo kahdesti kuukauden sisällä tehnyt jotain häröä, mitä en normaalisti koskaan tekisi: Menin metsään, paskoin ja kusin ekalla kerralla muovipurkkiin ja tokalla muovipussiin. Sitten heitin jätköset läheiselle moottoritielle ja jäin katsomaan, kuinka autot ajoivat tuotoksieni päältä. Nauroin niin perkeleesti kuullessani suljetun muovipurkin/-pussin rikkoutumisen :-D Saatoin kuvitella, että ehkä hieman paskaa sotkeentui autojen oviin ja ikkunoihin.

Työpaikkani ainoana naisena oleminen on tuskaa. Olen naimisissa ja siltikin tunnen vetoa muutamaan nuorukaiseen... Eräs flirttailee todella avoimesti ja olen alkanut himoitsemaan häntä. Haluaisin että hän tulisi puristelemaan rintojani tai lääppisi muuten vaan.. Näen uniakin hänestä, riettaita ihania seksiunia.. Kiihoitun nytkin pelkästä ajatuksesta.

N29