Jaan surullisen tarinani nuoruuden menettämisestä kanssanne. Jossain 14-vuotiaana rupesin pelaamaan nettipeliä nimeltä Runescape. Peli on hyvin yksinkertainen "paina nappia ja levelisi nousee, paina miljoona kertaa niin olet hyvä pelaaja" -tyylinen peli. Jotenkin menin ns. sekaisin pelin kanssa. Pelasin sitä kaiken vapaa-ajan joka minulla oli. Pelasin sitä noin kolme vuotta kirjaimellisesti aivan kaiken ajan joka minulla oli. Jätin jopa riparin kesken koska en pystynyt päivän jälkeen olemaan enää erossa pelissä ja soitin äidin hakemaan takaisin. Tekosyyksi sanoin, että minua kiusattiin vakavasti. En muista, että olisin ollut päivää irti pelistä tuon lisäksi. Olen pelin tilastoissa monista miljoonista pelaajista viidenkymmenen parhaan joukossa, ja ottaen huomioon, että melkeen kaikki pelin parhaat hahmot ovat usean pelaajan hahmoja tai ns. bottien eli huijausohjelmien käyttäjiä, ja minä pelasin aina yksin ja ilman ohjelmia, voinkin sanoa olevani peliä eniten pelanneiden joukossa, ellen jopa peliä eniten pelannut. Tämä on siis niin järjetön määrä pelitunteja, etten uskalla edes laskea. Parhaillaan pelasin 16h päivässä joka ikinen päivä. Totuin ankaralla colan ja batteryn yhdistelmällä kuuden tunnin yöuniin, tosin joskus piti nukkua koko päivä putkeen, että aivot selkenivät hieman. Usein yhteen pelisessioon meni parikin päivää ilman yöunta tai poistumatta juuri muuten kun hakemaan ruokaa tai vessaan.
En tiedä miksi siinä kävi niin. Olin aina ollut syrjäytynyt ja kiusattu ihminen, jota pidettiin vähän tyhmänä (huonona?) lapsuudessa. Kuitenkin olin suht normaali ja ennen pelin tuloa elin normaalia lapsen elämää. Kenties se oli pelin selvä paremmuusasettelu; kaikilla oli oma lukunsa, jota kasvatti pelaamalla, ja niitä joilla olivat parhaat "luvut" saivat valtavasti arvostusta ja kunniaa osakseen. Minua on monta kertaa kutsuttu pelin parhaaksi pelaajaksi (siis miljoonista pelaajista) ja kai se oli syy, miksi menin pelin kanssa niin sekaisin. Tahdoin kai olla jossain hyvä... tai ei hyvä vaan loistava, paras kaikista, täydellinen? Olen vihainen vanhemmille, jotka eivät kiinnittäneet "sairauteeni" enenpää huomiota. Alussa meillä oli suuria riitoja pelin kanssa, äitini jopa kantoi koneeni ulos itkien ja huutaen, mutta hain koneen takaisin samantien ja jatkoin pelaamista. Jos he yrittivät pakottaa minua olemasta pelaamatta sain valtavan raivokohtauksen joka ei päättynyt kunnes sain koneeni takaisin. Usein minulla olikin koneen taustalla koodausprojekti ja sanoin, että pyrin isona ammattikoodajaksi, ja tarvitsin valtavan määrän kokemusta uravalintani kanssa. Uskottelin, miten tulen olemaan esim. Microsoftin pääsuunnittelija (oikeasti vihaan koko Microsoftia) tai muu erittäin hyväpalkkainen huipputason tietokoneasiantuntija. Tämän jatkuessa he lopulta luovuttivat ja antoivat minun pelata, puoliksi kai koska eivät enää keksineet tapaa saada minua pois ja puoliksi uskoen, että valtavan haastava uranvalitani vaati vain suuresti harjoittelua.
Täytin juuri 18-vuotta. Nyt kun mietin tuhlattua nuoruuttani tulee helposti kyynel silmään. Menetin monta vuotta elämästäni johonkin täysin turhaan. Olen alkanut ns. vieroitushoidolle, mutta en tiedä auttaako se. Koitan pelata peliä joka päivä vähän vähemmän, siirtyen kokoajan pienemmälle "annokselle", mutta vieläkin usein unohdun pelin ääreen niin pitkäksi aikaa, että poistun vasta kun fyysisesti ruumis ei kestä enää rasitusta. En tiedä miten jatkaisin elämää ilman peliä. Se tuntuu yhtä paljon osalta minua kun ruumis, jonka sisällä olen. Minulla ei ole mitään koulutusta, juuri-juuri läpimennen peruskoulun jälkeen en mennyt minnekkään opiskelemaan, vaan sanoin että valmistelen ammattiani koneen äärellä. Tosiasiassa pelasin Runescapea. Tein eilen päätöksen, että yritän lopettaa pelin vei se mitä tahansa. Aijon hakea oikeaan vieroitushoitoon, jos itse en saa sitä aikaiseksi.
Tämän myöntäminen auttoi jo syvästi ja on ensimmäinen askel lopettamiselle. Haluan varoittaa kaikkia, että niin epätodennäköistä kun se saattaa olla, internetpeleihin voi jäädä jopa pahempaan koukkuun kun huumeihin. Koitan parhaani mukaan aloittaa uuden elämän ja saada jotain aikaiseksi. En aijo jäädä pelin orjaksi lopun elämääni. Kiitos kaikille jotka lukivat tämän.