TunnustustenLuola.fi

Hirvittävä ja polttava häpeä on aina vaan läsnä elämässäni. Häpeän itseäni ja historiaani, koska olen vahinkolapsi, äiti ja biologinen isä seurustelivat lyhyen ajan, jonka seurauksena äiti tuli raskaaksi ja päätti pitää minut.

Isä tunnusti minut, mutta ei halunnut pitää mitään yhteyttä eli käytännössä hylkäsi syntymäni jälkeen ja maksoi elatusmaksuja lain velvoittaman ajan. Oli vaatinut äitiä tekemään abortin, sain joskus käsiini vanhoja kirjeitä, joten tiedän.

Äiti antoi minulle todella kummallisen nimen, jota olen saanut hävetä ja selitellä aina. Asuimme pikkukaupungissa, joten kaikki "tiesivät". Syntyperästäni liikkui mitä kauheimpia juoruja (eikä vähiten nimeni takia). Kuulin jatkuvasti olevani �äpärä�. Äiti ei pystynyt minua puolustamaan, eikä kukaan muukaan siihen ryhtynyt.

Toivoin usein, etten olisi koskaan syntynyt, että isä olisi saanut äidin taivuteltua aborttiin � vaikka maksanut tälle jonkinlaisen kipurahan. Isän suku on �parempaa väkeä�, rikkaita. Minut on todennäköisesti tehty perinnöttömäksi, isällä on myöhemmin avioliitossa syntynyt lapsi.

Ehkä pahinta oli se, kun kasvoin lapsesta nuoreksi naiseksi (ja kaikkien yllätykseksi rumasta ankanpoikasesta joutseneksi) ja minut leimattiin kotikaupungissani huoraksi ilman ensimäistäkään poikaystävää tai seksikokemusta - vain historiani takia. Tästä on ollut äärettömän vaikea päästä yli, eikä se ehkä koskaan todella onnistukaan.

Kävin kymppiluokan mutta keskiarvo on silti suhteellisen paska, juuri ja juuri seiskan. Syynä tähän on selvästi World of Warcraft... Joulun jälkeen jäin koukkuun tähän typerään peliin, enkä sen takia saanut hyvää todistusta. Hain lukioihin joissa oli liian iso keskiarvoraja mulle, koska odotin itteltäni parempaa. En päässyt mihinkään. Onneksi sain puhuttua itseni erääseen kouluun.

Minua ärsyttää pieni nakkini, aijon leikata sen kokonaa irti koska sillä ei ees tee mittää helekkari.

Ajoin skootterilla suoraan kaupasta ulos ikkunan läpi, se sammui heti sen jälkeen ja jouduin vastuuseen teoistani.

Kiihotus sammakon reisistä. Kissan kasseista ja laiskiaisten
hajuista.<

quitmo

Hajotin viime yönä 22 autosta ikkunat. Ei kaduta enään koska kirjotin tunnustuksen.

Ammuin siiliä haulikolla, se halkesi keskeltä.

Olen katsonut naapuriani ikkunasta ja masturboinut häntä ajatellen.

Lähdin ostamaan maitoa, päädyin pelaamaan pokeria. Hävisin noin 100 euroa. Sanoin mummolle että piimärahat ryöstettiin. Löin itseäni silmään, jotta tarina näyttäisi uskottavammalta.

Muuten en ole miehiä "sillä silmällä" katsellut, mutta huomasin juuri, että suihkuni peilissä asuu todella kaunis mies.

Olen myös tämän könsikkään tavannut majailemassa muissa heijastavissa pinnoissa. Mahdanko olla homo kun unohdun pitemmiksikin ajoiksi ihailemaan häntä :(

Uskon, että hänkin tuntee samoin, kerran tuijotimme toisiamme silmiin useita minuutteja, kumpikaan ei kuitenkaan sanonut sanaakaan.

Yksikään nainen, eikä sen puoleen toinen mieskään, ole koskaan saanut minua tuntemaan näin. Mitähän teen.

Ai että mä vihaan räppäreitä, en tiiä edes oikein miksi mutta niin vain on. Olis kunniamitalin arvoinen suoritus jos joku posauttaus jonku konsertti hallin tms ilmaan, joka on noita idiootteja täynnä..
m17

Vihaan politiikkaa.
Vihaan sitä niin paljon, että joudun sammuttamaan telkkarin uutisten ajaksi, koska jos näen poliitikon puhumassa ympäripyöreätä paskaa, esim. siitä että polttoaineveroa ei voi tälle vuosisadalle laskea, ottaa se niin paljon päähän, että voisin vedellä kirveellä päähän.

mä oon 33 vuotias naisen alku joka menetti isän viime keväänä ja nyt tuntuu että äitini käyttää minun hyvä luonteisuuttani hyväkseen, olen hänelle muka liian tärkeä ja en saa kiskastua itseäni irti tilanteesta.

en osaa swahilin kieltä kovinkaan hyvin.

Olen miettinyt tänään tasan vuoden että mikä sitä ihmistä oikein riivasi. Olen tuntenut kiukkua, olen kaivannut ja kelannut tapahtumia uudelleen ja uudelleen mielessäni.

Enää en kaipaa kuin sen oikean selityksen, en paskapuheita.
Haluaisin nähdä hänet vielä kerran että voisi kertoa tasan tarkkaan miltä minusta tuntuu juuri nyt, mutta en usko että hän ei kykene kohtaamaan minua ikinä.
Parin kuukauden hekuma maksoi vuoden vitutuksen.

Kiitos. Angstini hieman lieventyi.

Minusta tuntuu että olen jäänyt osittain koukkuun netin keskustelupalstoihin. Erityisesti olen kehitellyt erilaisia rooleja, joita pidän yllä eri palstoilla. On vain niin mukavaa etsiä eri ryhmistä heikkoja kohtia ja pyrkiä viemään keskustelua niihin.Joka päivälle löytyy jotain uutta mihin joku tarttuu :). Pääsenpähän aina hiillostamaan "kateellisia"!

Ulkomaisilla palstoilla mm. jyrkät poliittiset mielipiteet ovat usein punainen vaate. Eräällä suomalaisella vilkkaalla foorumilla taas olen ns. "tough guy" ja olen onnistunut mm. tekemään uskottavaksi tienaavani reilut 70 tonnia vuodessa sekä ilmaisen erittäin kärkkäitä mielipiteitä lähes asiaan kuin asiaan ja nyt saan mukavaa vääntöä siellä lähes mistä tahansa.

Todellisuudessa opiskelen insinööriksi ja työskentelen osa-aikaisena kaupassa. Toisaalta varmaan kuolisin tylsyyteen, ellen pääsisi välillä purkamaan luovuutta eri palstoilla.

"Elä ole yksinäinen :) Maailma (ja netti) on pullollaan samanhenkisiä ihmisiä. Antaisin mailiosoitteen tässä niin voitaisiin jutustella, mutta tuskinpa tulet koskaan lukemaan tätä palautetta... "

sain tunnustukseeni palautetta ja tämän palautteen jälkeen ahdistaa vielä enemmän. jos tunnistat ittes niin anna lisää palautetta ja jätä mailiosoittesi niin voin päästä ahdistuksestani eroon ;)

ja tunnustus:
tunnustan tietäväni että kytät on poliiseja.

Kerran joku nuori nainen oli unohtanut nahkahansikkaansa koulun luokkaan. Hansikkaat olivat ahtaat mutta mahtuivat nippa nappa käsiini. Hansikkaat tuoksuivat omistajansa hajuvedelle ja tupakalle. Otin hansikkaat kotiini yöksi ja runkkasin ne kädessä kolme kertaa. Hieroin myös vähän spermaa hansikkaiden sisälle. Palautin hansikkaat samalle paikalle seuraavana aamuna. Pari tuntia myöhemmin ne olivat löytäneet omistajansa. Terveisiä.

Olemme jo kauan poikaystäväni kanssa ajatelleet seksin harrastamista, mutta turhaan... Aina kun poika
ystävälläni seisoo ja olemme jo käymässä hommiin hän on jo tähtäämässä hänen kalunsa laskee kuin puhjennut ilmapallo. Oisko vieagra mitään?

Voisin tunnustaa, että nyt on hyvä olo. Ehkä elämä rupeaa vihdoinkin toimimaan. Vaikka olenkin tutustunut yhteen kiinnostavaan mieheen en tiedä haluaisinko seurustella tämän kanssa. Sillä itse olen kauhean puhelias ja tarvitsen puheliaan kumppanin. Tämä yksilö johon olen tutustunut on erittäin hiljainen, ja vastaa tai puhuu oikeastaan vain kysyttäessä. Kätevää, mutta outoa minulle. Mutta eiköhän senkin saa hoidettua tavalla tai toisella. On niin hyvä olo nyt ettei jaksa ajatella mitään muuta. ihanaa

Minusta ihmiset arvostavat vaatteita ja kampauksia ihan liikaa. Haloo, kuka jaksaa nähdä vaivaa? Käyn suihkussa, vaatteet ovat puhtaita, ja siinä se. Mua ei kiinnosta vaatteet kunhan ne ovat mukavia ja käytännöllisiä päällä. Mikäs siinä jos elämälle ei löydy sisältöä ilman kahtatoista kenkäparia tai kolmeakymmentä housuparia.

Ihmiset saavat vinkua ihan niin paljon kuin haluavat siitä miten "pilaa muotimekan katukuvaa", ei täällä olla toisia miellyttämässä. Jos vastaantulijoiden kattominen ahdistaa, niin menkää takas kotiin peilin eteen ihailemaan omaa "tyyliänne".

Minulla on sairas huumorintaju ja monet ihmiset eivät tajua sitä. Jotkut ymmärtämättömät jopa syyttävät valehtelijaksi. Eipä heitä voi moittiakaan.

Jätin unelmaopiskelupaikan matkustelun takia. Tuntui vaan että on pakko lähteä, kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Kaduttaa hieman.

Rakastan varastojen, autotallien ja kellareiden tuoksua...

Rakastan poikaystävääni yli kaiken. En ole ihminen, joka pettää enkä ymmärrä miksi tein sen. Kauhea olo koko ajan ja asiat muutenkin painaa mieltä. Voi vaan sanoa, että oma vika ja tiedän sen. Itse aina ennen halveksin ihmisiä, jotka tekevät niinkuin tein, mutta en olisi uskonut, että se sattuu omalle kohdalle. Haluaisin kertoa, mutta tiedän, että en pysty ainakaan vielä. Ajan täytyy kulua ja muiden ihmisten täytyy unohtaa sen ennenkuin voin puhua siitä. Olen pettynyt itseeni ja vihaan itseäni tällä hetkellä yli kaiken. En pyydä keneltäkään ymmärrystä, mutta oli pakko tunnustaa jonnekin.