TunnustustenLuola.fi

Syön melkein kaiken mitä minun kehostani tulee. Ainoastaan kusi, paska ja korvavaikku ei kuulu ruokavalioon. Elikkä suuhuni laitan: räkää, irti revittyjä arpia ja rupia (jotka revin ihan aina auki ennemmin tai myöhemmin), ihoa ja kynsiä. Jos oksennan suuhuni eli siis saan pidettyä sen sisällä niin täysin vaikeuksitta pureskelen mömmön uusiksi ja nielaisen. Jos runkkaan niin syön omat siemennesteeni lähes aina. Olen koittanut opetella tästä eroon ja ruveta käyttämään paperia ja pientä edistystä onkin tapahtunut. Mutta yleensä en vain jaksa sählätä paperin kanssa. Näin olen toiminut koko ikäni ja en pysty lopettamaan.
Kaikki muu tunnustettava jää tuon varjoon joten en niitä tähän edes kirjoita. Ne voisin ehkä jopa joskus jollekin ihmiselle tunnustaa, tätä en ikinä. M21

Kun asiat tuntuvat menevän liian hyvin, onnistun aina munaamaan elämäni. Seurustelen elämäni naisen kanssa, mutta nyt olen rakastunut kaveriini.

En aio kertoa naisystävälleni mitään. Tapailen tätä toista 2-4 kertaa viikossa ja olen pannut häntä jo neljä kertaa. Se on ollut upeaa. Haluan häntä uudelleen ja uudelleen. Kun katson häntä vuoteessa silmiin, tunnen oloni niin lämpimäksi, hyväksi, levolliseksi... Silti en usko että suhteemme voisi toimia pitkällä aikavälillä, joten en halua erota.

En tiedä mitä tekisin. Tiedän kyllä mitä kuuluisi tehdä, mutta se ei paljon auta. Olen heikko.

Tämä tulee päättymään niin huonosti että ei toista. Ansaitsen kaiken paskan tästä hyvästä mitä on tullakseen, mutta viaton rakkaani tulee kärsimään.

-Vihaan juhlia, joulukin on vain yksi päivä vuodesta. Silti toivon saavani kivoja lahjoja aina jouluna/synttärinä/valmistuessani jostakin.
-Suomi on harmaa mutakuoppa, haluan pois täältä! Vaan ei äidin pikku tyttö voi noin vaan hypätä tyhjän päälle yksin.
-Kuten suurimmalla osalla 18-vuotiaista tytöistä, minullakin on päässä vikaa. Nauran usein ongelmilleni ja saamattomuudelleni. Ei se siltikään paranna oloa.
-Olen ylipainoinen, mutta kiellän asian itseltäni aina kun sovitan uusia vaatteita.
-En opiskele, ei ole töitä, ei harmita -vielä!
-Olen patalaiska, näen itseni kolmikymppisenä asumassa jossakin kurjassa luukussa tai vanhempien luona, sossun luukulla eläen tietenkin.
-En juo/käytä huumeita

Jos joku tunnistaa, tunnistakoot. Minua vaivaa yleinen välinpitämättömyys.

Olemme kaverini kanssa viikon loppuisin murtauduttu keskellä yötä kerrostalon pihalla oleviin autoihin ja pöllitty kaikki arvo tavarat joita oli autoon jäänyt. Emme jääneet kiinni.


Olen myös tämän saman kaverin kanssa murtautunut entisen kaverini taloon. Talossa ei ollut ketään ja sinne oli muutenkin helppo murtautua (tiesin missä talon väki säilytti vara avainta)
Varastimme sieltä rahaa pleikkari pelejä ja dvd:itä.
emme jääneet tästäkään kiinni.

m16

Haaveilen usein panevani opettajiani, isääni, sukulaisiani miehiä tietenkin. Kaikki joita haluaisin panna ovat jotenkin läheisiä minulle, kuitenkaan he eivät ole lähellekkään minun ikäisiäni vaan paljon vanhempia ja kaikenlisäksi hirveän rumia. En tajua mikä heissä kiihottaa, ehkä se että he ovat nussineet vaikka kuinka monia naisia ja osaavat hommansa. Minulla on myös normaali seksielämä. Mutta haaveilen myös transuista, mikä olisikaan ihanampaa kuin kaksi yhmistä yhdessä. Koen olevani aika normaali.

Olen lukiossa ja äitini puuttuu yhä edelleen koulunkäyntiini. Kaikki alkoi jo 1lk ala-asteella. Jos vain antaisin luvan äitini tekisi kaikki läksyt puolestani (en ymmärrä miksi hän on niin innokas). Melkein kaikki kotiaineet (englannin ja ruotsin) ovat äitini aikaansaannoksia. Itse en kielissä ole kovinkaan hyvä, mutta kotiaineista tulee aina kiitettäviä, kummallista. Ja tietenkin opettaja sitten kehuu että olipas hyvää tekstiä. Mutta se juttu on siinä että viimeisimmässä kotianeessa meinasin jo jäädä kiinni. Edes luokkamme pingot eivät saaneet niin hyviä pisteitä kuin minä. Opettaja katsoi minua aineidenpalautuksessa aika pitkään, mutta minkäs sille voi olen vain niin hyvä kotiaineissa, itseironiaa. Äitini oli aikoinaan liian innokas oppimaan asioita ja jotenkin hän haluaa opetella ne uudestaan, "kertaus on opintojen äiti." Sitä on tosiaan kuultu monet kerrat. Mutta pitäisi olla tyytyväinen vai pitäisikö? Minusta tämä on aika petollista touhua ja kiinnijäämisen riski on suuri, tosin kertaakaan en 11v aikana ole kiinni jäänyt. Saa nähdä miten sitten kirjoituksissa käy. Mutta kaiken huippu on se että vaikka kuinka kiellän äitiäni tekemästä läksyjä joko huutamalla tai särkemällä paikkoja tai ihan muutenvain puhumalla hän ei usko minua. En kuulema saa aikaiseksi mitään, no hankalaa se on kun ei ehdi edes yrittämään kun äitini hyökkää jo reppuni kimppuun ja tekee läksyt. Minkä minä voin luonteelleni että olen tottunut tekemään kaiken viimetinkaan, pääasiahan on että hommat tulee hoidettua. Äidillä taas on päämääränä että kaikki hommat pitää tehdä heti ja täydellisesti. Monet kerrat olen miettinyt ja kehoittanut äitiä menemään opettaja kouluun, mutta ei se mene. Tai sanonut että anna vaikka ilmaiseksi jollekkin tukiopetusta, kunhan et vain sekaannu minun opiskeluuni, mutta tuloksetta. Äitini on hullu, hän varmaan vääntää vielä haudassaankin minulle ruotsinainetta. N 17v.

Tuntuu pahalta. Mut on raiskattu. Ja mua hävettää. Tiiän ettei se ollu mun vika mut silti, en maha mitään.. Olo on jotenki niin likanen. Miten tästä ikinä voi päästä yli, se vei mun neitsyydenki..

Vihaan naistenhakkaajia, mutta välillä mielessäni käy mielikuva nyrkistä painautumassa tyttöystäväni naamaan.

Rakastan häntä, mutta viikossa hyviä päivä on kenties yksi. Hän raivostuu mitä järjettömimmistä asioista ja onnistuu aina kääntämään kaiken minun syyksi.

Tässä muutamia aiheita, joista hän on lähiaikoina raivostunut.

1. Lähikauppa sijaitsee noin 30 metrin päässä. Jostain syystä hän halusi mennä sinne autolla, mutta kieltäydyin, koska tässähän ei olisi mitään järkeä. Noin viikon mykkäkoulu.

2. Siivosimme asuntoamme ja siivouksen päätteeksi keitin kahvit. Pieni läikkä kahvia läikähti kupistani lattialle, jonka siivosin samantien. Hän huomasi asian ja raivostui jälleen.

3. Rahatilanteemme on tiukka. Pakkotilanteissa olemme joutuneet lainaamaan rahaa ystäviltämme. Tai minä omiltani, sillä eihän hän kehtaa pyytää rahaa omilta ystäviltään. Kaikenlisäksi minä maksan lähes kaikki laskut ja hän on noin 6 kuukauden vuokraosuudet minulle velkaa. Yleisesti ottaen, vaikka rahaa olisi jäljellä vain 10 euroa loppukuukaudeksi, hän ostelee hiusvärejä ja kaikkea muuta turhaa, vaikka ne voisivatkin odottaa sitä, että saisimme lisää rahaa.

4. Jääkaapissa ei ollut ruokaa, joten hän pyysi minua käymään kaupassa. Pyysin häntä tekemään ostoslistan, jonka jälkeen hän raivostui ja juoksi ulos ovet paukkuen. Reilun viikon mykkäkoulu. En vieläkään tiedä syytä tähän.

5. Hänellä on ulosotossa noin 2000 euroa, mutta tämä ei haittaa häntä. Jos puhun tästä tilanteesta, hän raivostuu.

Ja niin paljon muuta

Olen seurustellut pitkään poikaystäväni kanssa ja rakastan häntä todella paljon. Ainut ongelmani on se, että minulla ei ole koskaan ollut ketään muuta ennen häntä. En haluaisi jättää poikystävääni koska olen onnellinen hänen kanssaan mutta haluaisin tietää millaista seurustelu olisi jonkun muun miehen kanssa. Olen pettänyt poikaystävääni kolme kertaa saman jätkän kanssa, mutta kadun sitä suuresti. Sekin vituttaa että tein sen kolme kertaa vaikka sillä jätkällä oli säälittävän pieni mulkku...Nautin suuresti niistä tilanteista kun bileissa tai baarissa joku muu yrittää iskeä minua ja poikaystäväni on myös paikalla. Olisipa se niin helppoa että voisin vain lähteä poikaystäväni luota seikkailemaan muiden miesten kanssa ja palata sitten takaisin kun olen saanut tarpeekseni. Sitten voisin asettua aloilleni poikaystäväni kanssa vaikka loppuiäkseni...

-poltan tupakkaa salaa vanhemmiltani
-olen valehdellut kaikille että tenttini ovat menneet hyvin
-en ole kertonut vanhemmilleni että aion muuttaa (ehkä) yhdessä poikaystäväni kanssa eri paikkakunnalle
-käytän naapurini wlania
-painan enemmän mitä ihmisille kerron
-olen käyttänyt huumeita
-olen valehdellut joillekin että seksi on ollut hyvää vaikka se ei ole ollut
-olen oikeasti ihan kusessa raha-asioideni kanssa vaikka annan ymmärtää että kaikki on hyvin
-saatan olla raskaana koska olen edesvastuuton ja tyhmä

Huomasin kuukautisteni alkaneen vähän sen jälkeen kun täytin 14 vuotta. Nyt olen 18-vuotias nuori mies.

Kyseessä eivät ole siis aidot biologiset kuukautiset vaan hyvin äkäinen syylä pakaroideni välissä. Se ei sijaitse onneksi aukon lähellä (se tästä vielä puuttuisikin) vaan siinä kohdassa josta häntäluu alkaa. Se ei ole koskaan ollut kipeä, mutta vuotaa usein verta ja ärsyttää lähinnä likaisuutensa takia. Joudun laittamaan vessapaperia housuihini jotta ne eivät tahraantuisi. Vaihdan paperia useita kertoja päivässä ja joka kerta siihen on tarttunut verta, hikeä, irtokarvoja, kalsarinöyhtää sekä muita epäpuhtauksia. Näin on jatkunut joka ikinen päivä neljän vuoden ajan ja pelkään että tapaus on parantumatonta sorttia ja etten tule pääsemään koskaan siitä eroon. Asia hävettää minua enkä ole uskaltanut kertoa siitä vielä kenellekään.

Joskus aamuisin löydän paperin sängystäni, jolloin oletan että se on kulkeutunut joskus yön aikana pois paikaltaan. Satuin kerran nukkumaan yöni erään naispuolisen ystäväni luona, ja myöhemmin päivällä sieltä lähdettyäni huomasin kotonani että paperi on kadonnut paikaltaan. Siinä on voinut käydä vain kahdella tavalla: a) kaverityttö on löytänyt paperin myöhemmin parisängystään, ajatellut että mikähän helvetti tämä on, tai b) olen vain yksinkertaisesti unohtanut laittaa paperin sinne tai en muista ottaneeni sitä pois ennen kuin olen käynyt nukkumaan hänen viereensä. Voisin ratkaista ongelman kysymällä häneltä jos a) on käynyt toteen tai jatkaa toivomista että b) on lähempänä, kuten olen tehnyt noin puolen vuoden ajan tapahtuman jälkeen. Ystäväni on hyvin ymmärtäväinen ihminen, mutta en kuitenkaan uskalla puhua hänelle asiasta. Jos hän harrastaa näiden tunnustuksien lukemista ja tunnistaa minut tästä, hän melko varmasti saa tämän selville. Oikeastaan melkein haluankin että hän saa tietää sen tätä kautta.

Onko jollain toisella kokemuksia samanlaisesta? Onko kukaan keksinyt minkäänlaista parannuskeinoa?

Olen tällä hetkellä suhteessa, jossa seksi on uskomatonta. Ikinä en ole näin hyvää saanut. Asiaa kuitenkin varjostaa se, ettei suhteessa näytä paljon muuta sitten olevankaan. Mies sanoo pitävänsä minusta, mutten jaksa uskoa sitä todeksi. Toisaalta tätä on jatkunut vasta parisen kuukautta, joten ehkei tämän tarvitsekaan olla mitään vakavaan viittaavaakaan.

Sitten tuleekin toinen, se varsinainen ongelmani: entinen poikaystäväni. Vaikka erostamme on pitkä aika, kohta vuosi, en pysty unohtamaan häntä täysin. Minusta tuntuu että aikoinaan aiheutin paljonkin omilla tekemisilläni ja sanomisillani eromme, ja osa minusta haluaisi vain vonkua häntä takaisin. Tiedän kuitenkin, etten häntä voi saada, hän ei vain ole ihminen, joka palaisi menneeseen sillä tavalla. Nyt sitten vain koitan nauttia uudesta suhteestani, kuitenkin tietäen että olisin onnellisempi entisen kanssa.

N19

-En tiedä mitä haluan elämältä. Inhoan tulevaisuutta. En näe itseäni missään.
-Inhoan itsekkäitä, valehtelevia, ylimielisiä ja kaksinaamaisia ihmisiä. Tämän vuoksi en tule sopeutumaan mihinkään työpaikkaan, ikinä. Maailma ei mene kuten haluaisin. Haluan työskennellä paikassa, jossa kaikki työntekijät olisivat samanlaisia kuin minä, erilaisuus ei aina ole rikkaus. En käsitä miten ilkimieliset, itseään täynnä olevat, epätoivoiset, itsekkäät, mutta pohjimmiltaan hävettävän epävarmat ihmiset saavat ylennyksiä yksi toisensa perään. Jonkun pitäisi antaa napautus näille kusipäille, joille tärkeää on raha, valta sekä toisten haukkuminen, jotta voisivat tuntea itsensä paremmiksi ihmisiksi.
-Omaan toki kaikkien muiden ihmisten tapaan näitä piirteitä, mutta ne pääsevät valtaan erittäin harvoin. Olen kaksinaamainen ainoastaan silloin, kun kohtaan tällaisia kusipäitä. He pitävät minua tyhmänä ja luulevat, etten tiedä heidän puhuvan paskaa minusta selän takana. Nautin heidän vääristä kuvitelmistaan, idiootit!
-En saa selkoa maailmasta, jotenkin kaoottinen paikka!
-Näytän onnelliselta, olen onneton. Onnellinen välillä, ainakin luulen niin. Mitä onnellisuus edes on? En tiedä mitä tehdä.
-En usko että minusta on mihinkään, vaikka tiedän olevani suhteellisen fiksu.
-Haluan tehdä hyvää työtä.
-Haluaisin olla laihempi ja päästä pois ylimääräisistä kiloista.
-Inhoan erästä naista hyvin paljon.

äitini on eronnut ja hänellä on jo uusi miesystävä, vaikka erosta ei ole kauaa. omasta mielestäni isäpuoleni on kiihottava ja aina kun olen poikamuni kanssa puuhissa ajattelen tätä äidin uutta miestä.en tiedä mitä teen koska äidille en voi kertoa tästä! ja kaikenlisäksi uusi isäpuoleni on melkeinpä minun ikäinen.

Olen päättänyt viettää riehakasta sinkkuelämää. En aiemmin ajatellut, että tämä päätös saattaisi koskea myös muitakin ihmisiä kuin itseäni. Nyt kuitenkin kolme poikaa haluaa kanssani vakavan suhteen. Itse haluaisin vain tapailla heitä kaikkia. Taidan olla aika paska, koska en aio tehdä tästä loppua.
Haluaisin vielä tunnustaa, että olen vuoden ajan himoinnu parasta ystävääni, joka on myös tyttö. Näen hänestä villejä unia ja monesti, kun suutelen miestä kuvittelen suutelevani tätä tyttöä.

Valitsimme juuri aiheen penkkareihin.

Minusta on tosi hienoa, että on mahdollisuus järjestää tuollaisia tapahtumia, joista on kaikille iloa. Mutta juuri nyt minulla on paha olo, en jotenkin tunne kuuluvani joukkoon ja ajattelen, että muilla on paljon hauskempaa penkkareissa ilman minua. En jaksa hankkia pukua enkä muutenkaan miettiä ulkoasua. En jaksa olla innostunut asioista muuten kuin vain siinä suhteessa, että on kivaa kun tietää että toisilla tulee olemaan hauskaa. En jaksa osallistua järjestelyihin, joten eipä sitten pahemmin kannata näyttäytyä täällä penkkaripäivänä. En ole koskaan tuntenut minkäänlaista kollektiivisuutta minun ja opiskelutovereiden kesken, pidän itseäni tylsänä ihmisenä ja on niin helppo vain jäädä pois kaikesta, mitä ei ole pakko tehdä opiskelujen etenemisen vuoksi.

Jopa helpotti.

Kunpa vielä pääsisin nyt omaan sänkyyn nukkumaan.

-Olen 30 vuotta
-ÄO:ni on 147
-Opiskelen amiksessa
-Penikseni on käyrä/kanki
-Haluaisin tappaa isäni ja hänen uusioperheensä.

Tapailen ihanaa poikaa. Hän on kiltti ja hyväsydäminen ja ihana ja olen ollut hänen kanssaan kaveri jo pidempään. Nyt tämä on lipsunut kuitenkin romanttiseksi tapailuksi,ja minä olen pulassa.

Lähdetään nyt liikkeelle vaikka siitä että en edes ole varma, pidänkö miehistä. Tai pelkästään miehistä. Miehet eivät ole koskaan oikein saaneet minua tuntemaan oloani kotoisaksi ja onnelliseksi. Olen onnellisin yksin. Olen myös loputtoman kiinnostunut naisista, joita olen kylläkin vain suudellut, en koskaan harrastanut mitään muuta. Saatan olla silti lesbo.

Siskoni on lesbo enkä ole puhunut hänelle asiasta, enkä puhukaan. Esitän heteroa vaikka maailman tappiin saakka. Pelkään nimittäin, että hän luulee minun olevan vain joku "trendilesbo" koska tätä ennen olen aina seurustellut vain miesten kanssa enkä ole edes puhunut mitään lesbouteen vivahtavaa. Muutenkin tuntuu että olen pettänyt perheeni jos minäkin rakastun naiseen. Ihan niinkuin pitäisi olla joku yksi kiintiöhetero perheessä kuitenkin.

Tämä on typerää, koska periaatteessa olen vapaamielinen ja uskon oikeudenmukaisuuteen. Haluaisin mennä Setan tapaamiseen mutta pienellä paikkakunnalla pelkään että piirit ovat niin pienet että hekin katsovat minua kieroon. Olen kuitenkin niin heteron näköinen tyttö kuin ikinä.

Ja kaiken tämän sotkun keskellä tapailen poikaa.. Tuntuu että pitäisi jättää hänet mahdollisimman pian ja siististi, koska teen häntä kohtaan vääryyttä. Tunnen jotenkin suunnatonta vastuuta asiasta ja mietin että minunlaiseni rikkinäisen ihmisen ei pitäisi antaa sotkea elämäänsä ketään muita ennenkuin olen vähän selvillä siitä, kuka olen ja mitä haluan.

N, 23

Mieltäni vaivaa ajoittainen runsas juomiseni - Menetän muistini sekä joudun tapaturmiin ja selkkauksiin.

Halveksin lihavia ihmisiä(etenkin kun näen heidän syövän) sekä rasistisia suomi-leijona -tyyppejä. Kuitenkin tunnen sympatiaa natsi-Saksaa kohtaan ja välillä toivon että se olisi voittanut Toisen Maailmansodan.

Olen seurustellut rakkaan tyttöystäväni kanssa jo pitkään. Viihdyn hänen kanssaan, ja hän on kaunis sekä hyvä ihminen. Katselen kuitenkin muita tyttöjä/naisia himoiten.

Olen flirttaillut ja suudellut vieraita naisia. En usko että pystyisin pettämään sänkyyn asti, koska luulen että minulla ei seisoisi. Olen pannut vain tyttöystävääni. Se vaivaa minua.

Rakastan perhettäni. Mietin silti joskus mitä kävisi elämälleni mikäli koko perheeni kuolisi yhtä aikaa onnettomuudessa. Mitä tekisin perinnöllä, kuinka surullinen olisin, säälittäisiinkö minua, jne.

Opiskeluni eivät juuri edisty, enkä ole varma olenko alallani.

Haluaisin voittaa kunnon tappelun.
Olen laiska ja saanut kaiken hopeatarjottimella.
Pidin itseäni onnellisena ja hyvänä ihmisenä.

-M23-

-Minä vihaan kasvissyöjiä jotka tyrkyttävät aatettaan, tai miksi ikinä sitä sanovatkaan, toisille. Eivätkö he älyä, että ihmiset ovat syöneet lihaa jo vuosituhansia, eikä kovin moni ole valmis vaihtamaan mehukasta pihviänsä johonkin pahanmakuiseen porkkanaan. Lisäksi maailmassa kuolee 9 miljoonaa ihmistä vuodessa NÄLKÄÄN, käykää heille tyrkyttämässä tapojanne. Yksi kavereistani on kasvissyöjä, mutta hän on "älykästä" tyyppiä, eli toisinsanoen hän ei tyrkytä muille oppiaan.
-Pelaan runescapea, vaikka sanon kaikille sen olevan ihan paska peli. Hävettää.
-Ostin itselleni valmiiksi kasatun tietokoneen, vaikka olen aina ollut jyrkästi niitä vastaan. Ostos paljastui ihan paskaksi, ja myyjä vielä kusetti väittäen konetta hyväksi pelikoneeksi. Vanha kunnon Doom II tökkii koneella. Vitun hyvä ostos. Palauttaa en voi, koska revin sinetin irti ja asensin koneeseen pari omaa osaa.
-Kaverini luulevat, että minulla on paljon kavereita toisella paikkakunnalla, vaikkei näin ole. Harmittaa, kun he eivät kysy minua mukaan mihinkään. Luulevat varmaan, että minulla on oikeasti muutakin tekemistä kuin istua koneella.
-Minun myös luullaan olevan hyvä tietokoneiden kanssa. En oikeasti osaa muuta, kuin pelata pelejä ja surffata netissä. Vanha kunnon dos oli minun mieleinen käyttöjärjestelmä, jota osaan käyttää paremmin kuin kaikki tuttuni yhteensä.
-Minusta huumeet on hyvä asia, karsiutuupa kaikki turhat ihmiset pois evoluution edestä. Minusta kehitysvammaisia ei pitäisi tukea tai hoitaa, hekin vain ovat kuluttamassa resurssejamme täällä.
-Minusta kaikki rasismin vastaiset ihmiset ovat naurettavia. Näkyyhän rasismi luonnossakin, albiino eläimiä syrjitään eläinten yhteiskunnissa. Erilaisten ihmisten varominen kuuluu meidän aisteihin. Itse en ole rasisti, olen vain tullut tuohon tulokseen.
-Vihaan kaikkia uskovia, jotka tyrkyttävät uskoaan muille.
-En jaksa lukea pitkiä tunnustuksia.

Pointsit sulle jos luit koko letkan. M/18