TunnustustenLuola.fi

Olen äärettömän ihastunut, ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. En vain ole varma enään miten tässä tilanteessa toimitaan. Siitä on niin hirvittävän kauan kun olen joutunut miettimään tälläisiä asioita. En usko että ihastukseni olisi edes kiinnostunut, ja sen vuoksi tämä onkin niin epätoivoisen tuntoista.
Tähän mennessä olen pitänyt ihmissuhteita toisarvoisina, sillä en vain pystynyt kiinnostumaan kenestäkään. Nyt onneksi asiat meni toisin, alkoikin jo turhauttamaan.

Tunneton silmitöntä raivoa ihmisiä kohtaan, jotka eivät äänestä Timo Soinia tulevissa presidentinvaaleissa.

Tunnen aivan sairaalloista ylemmyyttä lähes kaikkia ihmisiä kohtaan. Ihmisten typeryys tulvii silmilleni jatkuvasti joka tuutista, ja välillä tietoisuus omasta ylivertaisuudestani (ja sitä kautta muiden ihmisten keskimääräisestä älykkyystasosta) musertaa minut useiden päivien mittaiseen masennukseen. Olen tämän takia pidättäytynyt valtavasta osasta entisiä ihmiskontaktejani, enkä nykyisin ole oikeastaan tekemisissä kuin muutaman ihmisen kanssa, joista heistäkin osaa vihaan.

Olen suunnattoman mustasukkainen ihminen. Jos tyttöystäväni edes puhuu jollekin toiselle miehelle, ahdistun jostain syystä aivan mielettömästi ja pilaan usein kaikkien tunnelman. Erityisesti humalassa joudun aina sellaiseen outoon mustasukkaisuusraivotilaan, jossa kukaan sivullinenkaan ei ole turvassa.

Minulla on erektio-ongelmia ja pelkään että tyttöystäväni jättää minut pian niiden takia. En tiedä mistä ne johtuvat, sillä tyttöystäväni on mielestäni suunnattoman seksikäs, ja normaalisti pelkkä ajatuskin hänestä aiheuttaa mojovan erektion. Mutta sitten kun pitäisi harrastaa seksiä, ei se onnistukaan. En tajua mistä tämä johtuu, ei sen pitäisi ainakaan mitään jännitystä enää tässä vaiheessa olla.

Pelasin tänään ystävääni vastaan shakkia ja vaikka koitin huijata aina mahdollisuuden tullen, hävisin.

olin saada todellisen sydänkohtauksen vähän aikaa sitten istuessani koneella, kun kissani oli tassutellut hiljaa taakseni päästäen yhtäkkiä tuskaisen ulahduksen jota seurasi ällöttävä ruskea oksennuskökkö.

Vihaan:
-Maahanmuuttajia, varsinkin niitä idiootteja jotka pyörii Helsingissä. Mikäli saisin luvan niin tappaisin jokaisen niistä ilman että tuntuis missään. Vituttaa kattoo kun ne tärvelee teinit sillä omalla käytöksellään.
-Homoja, vihaan yli kaiken sitä kun hintit kävelee jossain ihmisten ilmoilla ja käyttäää niitä naurettavia käsielkeitä...

Ikää on 25v, olen miespuolinen ja korkeasti koulutettu, johtavassa asemassa, sinkku

Olen mielestäni erittäin viisas. Olen maisteri, enkä ole juurikaan missään vaiheessa opiskelua avannut kirjoja. Opiskelu on liian helppoa.

Minulla on usein ylemmyydentunne muita kohtaan. Joskus kiusaan työkavereita kysymyksillä joihin tiedän vastauksen. Haluan vain nähdä heidän epäonnistuvan vastauksessa.

En pidä itseäni komeana, päinvastoin. Kuitenkin minulla voi vaihtua nainen viikoittain. Tämä johtuu siitä että osaan sanoa oikeat sanat ja muuta turhaa mitä naiset haluavat kuulla.

Haluaisin muuttua paremmaksi ihmiseksi, mutta en yksinkertaisesti jaksa laittaa tikkua ristiin ko asian eteen.

Harrastimme anaaliseksiä ensimmäisenä kertana uudenvuodenaattona! o_0

-polttelen silllointällöin myssyä
-ajan 10% ylinopeutta aina
-en maksa tv-lupaa
-olen natsirikollinen
-en käytä sorsajahdissa laillisia panoksia
-en noudata räkättirastaiden yms. pesimäajan rauhoitusta
-vihaan ihmisiä
-olen asefriikki
-vietän kulutusjuhlaa

Olen runkannut kirjoittamalleni koodille.

Minulla on aikaajoin erittäin pahoja mutta onneksi lyhyitä masennus kausia. Aina muutaman päivän ajan tuntuu että vois vaikka tappaa itsensä mutta tiedän sen aina menevän ohi joten mieliala paranee. aina kuitenkin tulee uusi samanlainen masennuskausi ja joskus ne tuntuvat nii pahoilta että ei enää jaksa. helpotti tosi paljon tunnustaa tämä tänne koska olen luonteeltani sellainen että en yleensä itke omista ongelmista muille niin ei myöskään ole ollut ketään kelle kertoa..

nimim. nuorimies

Olen ollut ihastunut yhteen poikaan jo kaksi ja puoli vuotta, vaikka tiedän, etten voi koskaan saada häntä. Välillä on jaksoja, jolloin en välitä kyseisestä ihmisestä yhtään ja toisinaan taas kaipaan hirveästi (hän meni eri opiskelupaikkaan). Kavereille olen sanonut unohtaneeni hänet jo kauan sitten. Vieläkin käyn joka päivä vähintään kaksi kertaa kyttäämässä hänen kommenttejaan irc-galleriassa. Nykyään pidän myös hänen isoveljestään - on vuoden vanhempi ja käy samaa lukiota. Hänellä kuitenkin on jo tyttöystävä, joka on mielestäni hyvin inhottava ihminen.
Ihastun aina vääriin poikiin. Nämäkin molemmat ovat sellaisia "puolipahiksia" naistennaurattajia. Lisäksi minusta jotenkin tuntuu, että tahdon vain "valloittaa" ihastuksenkohteen. Kun näitä kahta edeltävä ihastus kiinnostuikin minusta, itseäni alkoi vain ällöttämään koko juttu. Tahdon siis voittaa hänet itselleni ja jättää kuin nallin kalliolle. Mielestäni se on typerää ja inhoan itseäni k.o. jutun takia.

Vihaan erästä ihmistä suunnattomasti ja haaveilen siitä, kuinka paljon parempaa elämäni olisi ilman häntä. Huomaan tyypissä samoja piirteitä kuin minussa, kuten hyvän ihmistuntemuksen. Se suututtaa, sillä hänenkaltaisillaan, ainoastaan suosiota tavoittelevilla ihmisillä sitä ei pitäisi olla.

Sain ensisuudelmani puolitoista kuukautta sitten eräällä klubilla joltain ei-suomalaiselta jätkältä. Kaduin sitä jo tanssiessani hänen kanssaan. Siinä tilanteessa kuulin päässäni vain isäni mielipiteet ulkomaalaisista. Ne eivät tosiaankaan ole mitään positiivisia.
Harmittaa vain, ettei ensisuudelma mennyt, niinkuin olisin tahtonut: Rakastetun kanssa sitten joskus.
Mitäs leikin typerää huoraa, jolla oli tuskin perseenpeittävä minihame.

Olen mielestäni hyvin lihava, vaikka painoindeksin mukaan olen normaalipainoinen. Tahtoisin laihtua 10 kiloa, mutta olen ymmärtänyt, että hyvällä tahdollakaan en voi laihtua enää enempää, kuin kuusi. Muuten olen mielestäni hyvinkin kaunis: isot silmät, pitkät jalat ja leveä lantio.
Mummiani on joskus kysytty missikisoihin.

En ole tehnyt läksyjäni kunnolla sitten seiskaluokan. Olen nyt lukion ensimmäisellä. Tahtoisin ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa lukea, mutta se ei vain onnistu.


Tyttö 16 vuotta

Koulussa minulle vittuillaan välillä, mutta naurahdan aina vastaukseksi. Tätä on jatkunut jo noin 3 vuotta. Nostelen 17kg puntteja päivittäin, eli lihaskuntoni ja -massani on suurehko. Pelkään, että joku päivä en vastaa vittuiluun naurahduksella, vaan nyrkillä. 1-luokalla eräs henkilö aukoi päätänsä, ja kun olin aikani häntä pyytänyt lopettamaan, päässäni naksahti. Otin poikaa hiuksista kiinni ja iskin pään seinään. Sen jälkeen nostin pelkän raivon voimalla hänet ilmaan (hän oli huomattavasti painavampi) ja heitin päin vessan ovea, jonka jälkeen potkaisin häntä päähän. Pääsin pälkähästä, koska opettaja oli nähnyt pojan vittuilut, ovea päin heittoa edellyttävää nostoa ei nähty, joten se meni liukastumisen piikkiin. Potku taas tuli koska "Yritin juosten mennä katsomaan, mitä pojalle oli käynyt". Eipä vittuillut poika enää.


^^Kommentoikaa hyvät ihmiset. Mitä pitäisi tehdä tämän vittuilun suhteen?

Poika 16v.

jouduin RTFM hankkiessäni kännykän :(

-M 17

Ottaa äärettömästi päähän ne vitun rumat ja läskit animepellet jotka katsovat iltaisin piirrettyä homopornoa ja levittelevät niihin liittyviä linkkejä netissä. Hankkisivat elämän.

- olen jättänyt tänne monta tunnustusta ja kaikki on totta.
- olen juuri nyt pikku päissään
- haluan purkaa pahaa oloani
- seurustelen mutta mieli tekee vierasta
- olen töissä työpaikassa missä mulla on suuri vastuu mutta ei vois vähempää kiinnostaa ne duunit
- olen edennyt työurallani ainoastaan suhteilla
- rakastan erästä tyttöä ketä en ehkä koskaan saa
- olen juuri eronnut naisesta jonka kanssa olin vain että saan vakipesää

olen ristiriidassa itseni kanssa en tiedä tykkäänkö tytöistä tai pojista tai uskonko jumalaan vai en. aina kun katon pornoa en tiedä kiihotunko pillusta vai kyrvästä

Olen vasta 19- vuotias, mutta silti katkera elämälle. Minusta on tullut kylmä ja kyyninen, ja muutaman vuoden sisällä menetän luultavasti kokonaan empatiakykyni. Minulla on kuitenkin yksi positiivinen asia elämässäni, ja jos menetän senkin, menetän kaiken.
Olen yksinäinen, eikä minulla ole oikeita ystäviä. En enää luota ihmisiin, en edes sukulaisiini. Haluaisin saada poikakaverin, ehkä hän voisi pelastaa minut itseltäni.

N19