TunnustustenLuola.fi

Vihaan kirjoitusvirheitä! Vihaan sitä kun ihmiset eivät osaa oikeinkirjoitusta tai kielioppia. Vihaan sitä kuinka kaikki opettajani tuntuvat tekevän kirjoitusvirheitä joka kolmannessa lauseessa. Vihaan ihmisiä jotka luulevat osaavansa kirjoittaa eivätkä esimerkiksi tajua pilkkusääntöjen ideaa. Eräässä pelikeskuksessa on eräs itseään täynnä oleva käyttäjä, joka luulee että aina ennen kun-sanaa täytyy laittaa pilkku. Hän kirjoittaa esimerkiksi tällaisia lauseita: "Minä, kun ihan luulin." Siis miten vitussa joku voi luulla että tuossa kohtaa tulee pilkku? Lisäksi täällä Tunnustusten luolassakin näkee tunnustuksia, joissa joku kertoo vihaavansa kirjoitusvirheitä, mutta tunnustus onkin itse ihan virheitä pullollaan. Voi tsiisus.

En todellakaan ymmärrä mikä yhdyssanoissa on niin vaikeaa! Siis voi vittu, jos on esimerkiksi sana "bussipysäkki", onhan se selvää että siinä on vain yksi asia kyseessä eikä erikseen kahta asiaa "bussi" ja "pysäkki"! Kyllähän sen nyt tajuaa että jos johonkin sanaan kuuluu kaksi osaa niin ne osat tulevat yhteen. Mitä järkeä että puhuttaisiin erikseen bussista ja pysäkistä, kun on ihan selvää että bussipysäkillä tarkoitetaan sitä paikkaa missä odotetaan bussia? Siis miten on mahdollista ettei joku osaa yhdyssanoja? Se on maailman helpoin asia, voi saatana oikeesti. Nehän tulee luonnostaan oikein! On uskomatonta miten tyhmää kansaa suomalaiset ovat tässäkin asiassa.

Ja ärsyttää kun ihmiset kirjoittavat näin: "Jumbo -kauppakeskus". Mistä he oikein repäisevät tuon välin tuohon? Tietysti yhdyssanoissa käytetään väliä ennen viivaa vain silloin kun alkuosassa on kirjoitettu sanat jostain syystä erikseen ja sanoja on vähintään kaksi. Esimerkiksi näin: "Hiipivä haamu -kilpailu", mutta ei "Jumbo -kauppakeskus", koska Jumbo on vain yksi sana. Se kirjoitetaan siis "Jumbo-kauppakeskus".

Lisäksi omistusliitteiden puute on vittumaista. "Minun koira"... Tietysti se on "minun koirani"! Miten joku ei tajua kuinka vajaalta "minun koira" kuulostaa kirjakielessä? Ja kuulostaa-sanasta: Se todella on yhdellä eikä kahdella l-kirjaimella. Ei siis "kuullostaa" vaan "kuulostaa". Kuullostajat kuullotetaan helvetin liekeissä.

Ja voi, on niitä paljon muitakin virallisissakin yhteyksissä esiintyviä virheitä. En vaan jaksa luetella niitä tässä enempää. :)

Siinä oli teille kirjoitusvirheidiooteille vähän kitinää ja valitusta. Siis mikä siinä oikeinkirjoituksessa voi olla niin vaikeaa? Ymmärrän tietysti luki- tai muut "kirjoitushäiriöt", mutta jos niitä ei ole, oikeinkirjoitus on maailman helpoin juttu. Yrittäkää ees. Pliis.

Joskus on masentavaa tietää olevansa fiksumpi kuin 95% suomalaisista.

- tyttö 14 vee

Huumeet, huumeet. En ole päässyt yli vaikka moni luulee. ANTAKAA NYT JOTAIN MITÄ VETÄÄ!

Haaveilen salaisesti laulavani kouluni juhlasalin näyttämöllä oikein hienosti koko koulun edessä. Todellisuudessa en tekisi tätä ikinä.

Valehtelen paljon. Aina kun tutustun uusiin ihmisiin, puolet heille kertomistani jutuista on täyttä paskaa. Menetän kontrollini kokonaan, kun tiedän, etteivät he saa mitään kautta tietää, puhunko totta. Olen valehdellut ylioppilasarvosanoistani, aiempien poikaystävieni määrässä (yläkanttiin, koska hävettää olla niin kokematon), harrastuksistani, sosiaalisista suhteistani ja oikeastaan ihan kaikesta muustakin, myös ihan arkipäiväisistä jutuista, kuten miten tulin kouluun. Saatan myös sepittää hauskoja sattumuksia, tyyliin väittää nähneeni jonkun julkimon kaupungilla, ihan vain viihdyttääkseni ihmisiä. Toivottavasti uudet kaverini eivät koskaan tapaa vanhoja kavereitani, sillä muutamakin asia saattaisi paljastua...

N21

Olen jumissa menneessä ihmissuhteessa. Ajattelen exääni joka päivä. Jo kaksi orastavaa juttua on mennyt kiville tämän takia. Takaisin häntä en todennäköisesti saa, en tiedä haluankokaan. Aikaa on mennyt jo 5kk joten luulisi että tämän yli olisin jo päässyt.
Muutenkin tapaan niin harvoin sellaisia naisia ketkä säväyttää ja viimeaikoina tavannut jo kaksi. En saa iteseäni irti menneestä. Hyvät keinot ja neuvot tarpeen...

panin opettajaani.

N22

Olen rakastunut itseäni 6v vanhempaan mieheen. Sen piti olla yhden illan juttu, mutta nähtiinkin pari kertaa sen jälkeen ja minä olin mennyttä naista. Olen mukavan näköinen, hauska ja melko ihana ihminen. Harmi vaan, että tämä mies ei tajua sitä ja tavallaan sanoi välimme poikki.
Eräs toinen, 3v vanhempi mies, josta piti tulla poikaystäväni, on myös hävinnyt kuvioista. Ei vastaa puheluihin eikä viesteihin. MIKÄ TEITÄ MIEHIÄ VAIVAA :( Kaikki näytti menevän hyvin mut yht äkkiä - ei mitään.
Ajattelin ruveta nunnaksi.

Himoitsen tyttöystäväni parasta kaveria ja masturboidessani ajattelen melkein aina häntä.

Haluaisin tavallaan että tyttöystäväni pettäisi minua jotta voin jättää hänet, hän on lihonnut +10 kiloa seurustelumme aikana ja alkaa pikkuhiljaa kuvottamaan se tahdonvoiman puute ja oman kehon laiminlyönti. En halua kuitenkaan jättää häntä nyt kun ei ole "kunnon syytä", sillä suhteemme toimii muuten ja on ihan mukavaakin.

Nuoruus tuntuu menevän hukkaan seurustellessa.

jatkoa #79399
Tuo ei ollut läppää. Hirveetä pienet kirjoitus virheet ja semmoiset.

Olen ihastunut yhteen tyttöön ja hän tietää sen mutta välillä minusta tuntuu että hän vihaa minua mutta en uskalla kysyä koska olen niin hemmetin ujo.
Mies 15.v

On äärettömän kiihottavaa työntää oma sormi omaan persereikään!
M23

Olen salaa kaukaa ihastunut erään jyväskyläläisen hevibändin kitaristityttöön.

Rakastan televisiosta tulevia chat-ja peliohjelmia. En lähetä viestejä,katselen vain.Joskus otan jopa nauhalle:)
M17v

Tunnen ymmärtäväni Johanna Tukiaista.

Otin juuri digikameralla kuvia pillustani ja siitä kun sormetin. Kiihotuin aivan suunnattomasti! Täytyypä tehdä toistekin.

N, 18

Ollessani seiskaluokalla, eräs luokallani oleva tyttö oli ihastunut minuun. Ongelma oli vain siinä, että itse olin vielä siinä kehitysvaiheessa, että tytöt olivat tyhmiä ja niiden kosketuksesta saa jonkun taudin jne.

Sitten myöhemmin rakastuin itse palavasti kyseiseen tyttöön. Tyttö huomasi sen, kyllähän sen katseista, eleistä jne. huomaa heti, jos joku on rakastunut. Kaikki oli kuitenkin jo liian myöhäistä: tyttö oli jo löytänyt itselleen vakituisen poikaystävän, eivätkä minun aikaisempina vuosina antamat tylyt torjunnat tietenkään edesauttaneet asiaa mitenkään.

Törmään kyseiseen naiseen silloin tällöin kaupungilla. Hänellä on lapsikin. Sattuu, vaikka tietenkin pitäisi olla onnellinen hänen puolestaan. Lisäksi se, että nainen ei ole nyt minun, on täysin omaa syytäni. Harmittaa silti, ja vietävästi harmittaakin, sillä en ole koskaan ennen häntä enkä hänen jälkeensä rakastunut kehenkään.

Haluaisin naida Jannelta aivot pihalle. On se vaan niin hyvännäköinen.

yksinkertaisesti, en kehtaa myöntää julkisesti. olen seksiriippuvainen. yksittäin, pareittain, kimpassa, ihan sama kunhan vaan saa.

Minulla on koko liuta erilaisia mielenterveyden häiriöitä, ainakin paranoidinen skitsofrenia, todella paha keskittymishäiriö ja aspergerin syndrooma. Olen eristäytyvä enkä välitä muista ihmisistä kuin vähän mutta haluaisin että minulla olisi kaveri josta voisin välittää oikeasti. Olen myös hiukan masentunut ja joskus itken koko päivän sitä miten yksinäinen olen. En harkitse itsemurhaa tai mitään, en vain välitä muista ihmisistä ja mielestäni maailma on muutenkin pääosin aika paska läävä. Välillä tunnen itseni kuitenkin aika onnelliseksi, varsinkin jonkun musiikin parissa (soitan bassoa, ja siitäkös vittuillaan) ja se saa minut jatkamaan eloa. Minulla on muutamia tuttuja enkä ole puhunut heille sairauksistani mutta luulen että he ovat arvanneet etten ole täysin terve.

Koen että suurin osa ihmisistä on typeriä teeskentelijöitä jotka on rakentanut ihmisten yleisistä tavoista jonkinlaisen naamarin itselleen. Halveksin näitä ihmisiä. Kuitenkin teen itsekin niin kun yritän esittää normaalia ja tervettä.

- saatan "ihastua" toisiin, mutta on vain yks ketä pystyn rakastamaan näin, pelkään, että menetän hänet.

- toisinaan tuntuu kuin joku olisi ajatustenlukija, tiedän,että se on mahdotonta, mutta samalla uskon kaiken olevan mahdollista.