TunnustustenLuola.fi

Olen jo pitkään miettinyt sitä, kehtaako tänne tunnustaa, mutta pakko se on minunkin tehdä.

-Minua suututtaa suunnattomasti isäni, joka ei pidä minuun minkäänlaista yhteyttä. Käyn hänen luonaan todella harvoin ja silloinkin minun täytyy ennen sitä soittaa hänelle. Hän ei ikinä soita minulle. Taitaako oman tyttären kuulumiset edes kiinnostaa?
-Minua ärsyttää ihmiset, jotka saavat kaiken minkä haluavat ja luulevat olevansa parempia. Senkin kiittämättömät ja itsekeskeiset paskat.
-Rakastan poikaystävääni valtavasti ja hän on minulle erittäin tärkeä. Hän on aina silloin paikalla, kun häntä eniten tarvitsen. Hän huomioi minut, eikä satuta minua millään tavalla. Hän on minulle juuri se ihminen, ketä tarvitsen.

Kiitos.
-tyttö

Pudotin tässä joku aika sitten perheemme digikameran lattialle jolloin se meni rikki. Vein kameran korjatteille ja pyysin arviointia korjausmaksusta. Parin päivän päästä sieltä soitettiin ja mies kertoi minulle että minun pitäisi pulittaa yli 200e kameran korjaamiseen, joka on enemmän kuin kamera edes maksoi. Saan kuukaudessa n.160e palkkaa ja kameran haku liikkeestä maksaisi 30e. Eipäs ole riittänyt vielä raha.

No, jonkun ajan kuluessa äitini alkoi kyselemään kameran perään. Valehtelin ja sanoin etten tiedä missä se on. Sama rumba jatkui monta kuukautta kunnes äiti päätti saada kamerasta vakuutusta sillä hän uskoi että kamera oli varastettu. Tämän jälkeen en vain ole pystynyt kertomaan hänelle totuutta. Tänään hän teki kamerasta rikosilmotuksen. Periaatteessa hänen pitäisi onnistuneesti saada vakuutusrahat sillä kamerahan on "varastettu".

Ongelmana on se, että kamera on edelleen korjatteilla.
Jospa poliisi soittaa sinne ja huomaa että sama kamera josta juuri tehtiin rikosilmoitus on kökkinyt liikeessä viimeiset 4kk ja että ilmoituksen tehneen henkilön lapsi olikin vienyt sen sinne...

Olen uskomattoman ihastunut yhteen poikaan.Silti tänään harrastin seksiä ex-poikaystäväni kanssa, joka kohtelee minua todella huonosti.Tämä poika johon olen ihastunut on aivan unelma.outoa käyttäytymistä minulta.

Ah. ELämä hymyilee. Kuulokkeista tulee hyvää musiikkia ja kaikki muut ovat jo nukkumassa, joten saan olla yksin omassa rauhassa. Juuri tällaiset pienet hetket ovat elämäni suola.

Kerran kännispäissäni runkkasin kaverin kämpällä sinappipurkkiin ja tuli siinä krapula-aamuna syötettyä tätä samaista sinappia koirankeksien välissä perheen koiralle. Myös illalla perheen isä käytti tätä sotkua pihapiirin grillijuhlissa.

Aion tehdä samoin myös tulevaisuudessa...

Täytyy ehkä tunnustaa yksi "sairas" seksifantasia.

Haluaisin kovasti joskus viedä jonkun miehen anaalineitsyyden strap-onilla. En yrittäis satuttaa, vaan olisin mahdollisimman hellä, käyttäisin paljon liukkaria jne.

Tahtoisin myös harrastaa seksiä kahden miehen kanssa niin, että poikaystäväni olis keskellä ja, että molemmat keskittyis sen nautintoon.

Ennen pidin itteäni sairaana näiden takia, mutta sitten luin näitä tunnustuksia... nyt haluaisinkin vaan tietää, onko muilla samoja fantasioita. Mitäs miehet tästä ajattelee? Oonko mä vaan friikki, joka haluais käännyttää heteromiehiä homoiksi?

N20

En pysty itselleni mitään mutta mietin kaverini pikkusiskoa (16v) ja runkkaan itseni uneen!
M21

En tiedä mitä tekisin. Oudot ajatukset ovat vallanneet mieleni viimeaikoina. Paras ystäväni (kämppikseni) alkoi seurustella erään miehen kanssa, ja viettää nykyään kaiken vapaa-aikansa tämän luona. Tunnen oloni hieman petetyksi, olemmehan kämppikseni kanssa ns. kasvaneet yhteen näiden parin vuoden aikana. Tunnen jollain tavalla painetta alkaa itsekin etsimään kumppania, vaikka en oikeasti edes haluaisi seurustella. Sukulaiset kyselevät jatkuvasti mahdollisista poikaystävistäni, ja äitini on jopa epäillyt minua lesboksi. En tiedä että haluanko edes tavata ketään. Miehet ällöttävät minua, mutta niin toisaalta ällöttää kaiken muunkinlainen läheinen kanssakäyminen. Seksi pelkkänä ajatuksena on vastenmielinen, enkä näe itseäni millään tavalla naisellisena olentona. Tiedän että minulla on tietty rooli, mikä minun naisena pitäisi täyttää, mutta en tiedä pystynkö siihen. Elämäni on nykyään aika onnetonta, ennen oli helpompaa kun ei tarvinnut vielä stressata näistä asioista, mutta kai ne ympäristön paineet sitten vie voiton minustakin. Helpointa olisi jos vain menisin baariin ja iskisin sieltä jonkun mukaani ja unohtaisin inhoni, mutta eipä tuo ole niin yksinkertaista. Olen tapaillut yhtä miestä pari kertaa, mutta mua ei valitettavasti yhtään kiinnosta hänen seuransa, en vaan kehtaa kieltäytyäkään, ettei hänelle tulisi paha mieli.. En yhtään edes tiedä että miten treffeillä pitäis käyttäytyä. Ehkä mun pitäisi ruveta kokopäiväiseksi taiteilijahörhöksi, niin outouteni voisi karkoittaa kaikki ihmiset läheltäni, eipä olisi ongelmia enää! Kertokaapa että teenkö elämästäni liian monimutkaista, vai pitäisikö vaan mennä virran mukana.

Katoin viime yönä sinkkuelämän jaksoa missä oli ''kummitus'' mirandan talossa
pelkäsin niin paljon että rupesin itkemään ja juoksin laittamaan valot päälle.. nuorempana kauhuelokuvat oli lemppareitani enkä pelänny niitä

onneks ei ollu ketään näkemässä sitä

niin ja oon 17v poika elokuvaharrastelija

huomasin juuri, että vasen sieraimeni on paljon laajempi sisäpuolelta kuin oikea. Sormella on paljon enemmän liikkumatilaa.

Olen pettänyt puolisoani aina kun käyn pelaamassa
golffia katinkullassa, vaimo luulee että olen uskollinen,
mutta en voi sille mitään että petän.

kiihotun kun mietin kahta naista harrastamassa seksiä keskenään..tai että monta miestä panee yhtä naista!

Omistan ruostetta kukkivan 80-luvun henkilöauton, en kerro merkkiä tai mitään muutakaan siitä, etten paljastu vahingossakaan.

Kuitenkin, kolaroin sillä tahallani, esimerkiksi parkkitaloissa etsin aina sellaisen paikan missä on jokseenkin uusi auto vieressä, katson ettei kukaan näe ja paukautan ovellani toiseen autoon niin että varmasti jää jälki. Joskus jätän oven auki ja ajelen edestakaisin naarmujen varmistamiseksi. Monesti tulee myös tönäistyä muita parkkeerattuja autoja, että niihin tulee lommoja. Olen varsin ylpeä erääseen kalliiseen maasturiin jätetyistä jäljistä.

Ja ei, tämä ei ole jokapäiväistä vaan teen näin muutaman kerran kuukaudessa. Sitten auto talliin piiloon ja otan oman S-sarjan mersuni jälleen käyttöön.

Nyt tuli fiilis tunnustaa, tässä muutama:

1.Minua inhottaa se kun jotkut kertovat täällä, kun on tappanut jonkun eläimen. Sellaiset eläintenrääkkääjät pitäisi tappaa. Itse rakastan eläimiä, enkä voisi ikinä aiheuttaa eläimelle tuskaa.

2.Varastan isältäni rahaa. Olen tehnyt tätä jo kauan. Isäni ei huomaa tätä koska hänellä on lähes aina lompakossa rahaa. Nämä rahat tuhlaan johonkin turhaan. Olen esimerkiksi ostanut näillä rahoilla tietokoneen osia, digikameran, tietokonepelejä ja paljon muuta. Haluaisin päästä tästä pahasta tavasta eroon.

3.En ole koskaa suudellut tyttöä huulille. Haluaisin toteuttaa tämän. Vaikka minulla on monia naispuolisia ystäviä, minulla ei ole koskaan ollut mitään vakavampaa.
Pelkään myös että jos aloitan suhteen, ja se etenee pitkälle, niin tyttöystäväni nauraa minun (tosi)pienelle penikselleni.

4.Koska penikseni on pieni, en uskalla mennä naurunalaisuuden pelossa uimahalliin. Jos koulun liikunnassa on uimista, niin jätän tämän väliin. Lisäksi inhoan kroppaani. Olen lihava, en silti mikään toivottman lihava. Inhoan esiintyä hiemankin alasti, koska lihavuuden takia kropastani erottaa tissit, ja häpeän sitä. Vaikka rintani eivät ole suuret, ne törröttävät.

Huh helpottipa oloa...
M16

Tässä muutamia tunnustuksia:
-Olen vetänyt käteen julkisesti linja-autossa useita kertoja, sekä muutaman kerran pyörätien reunassa.
-Olen vetänyt käteen kahdeksan kertaa päivässä sekä nainut viisi kertaa.
-Monta vuotta sitten ajattelin ottaa suihin veljeltäni, mutta en ottanut.
-Olen nuollut naisen takapuolta. ja teen tämän mielelläni uudelleen.
-En koe mitään mielenkiintoa miehiä kohtaan.
-En pidä tupakasta.
-En ole kokeillut huumeita, mutta voisin kokeilla.
-Olen rääkännyt kissaa joskus lapsena. Tämä kaduttaa paljon.
-Piereskelen liikaa.
-Olen kussut entisen kämppikseni hammasharjamukiin.
-Olen varastanut baarista luottokortin, jolla ryyppäsin koko illan.
-Olen potkinut auton etuvalon rikki sekä tehnyt muuta ilkivaltaa jäämättä kiinni.
-Tykkään katsoa lesbopornoa.
-Olen nuollut esinahkaani. Notkeus ei riitä pidemmälle.

Minä en pysty lopettamaan pilvenpolttoa. Välillä lopetan, sitten tulee jokin tilanne tai pakottava tarve lähteä sitä taas hakemaan. Se on laitonta ja tässä on suurin syy siihen, etten haluaisi sitä polttaa. Sitä käyttämällä tukee kansainvälistä jengirikollisuutta joka on sekaantunut ihmiskauppaan, kiristykseen ja kaikkeen pahaan mitä nyt maailmasta löytyy. Lisäksi minulla on lapsi ja pelkään, että kiinnijäädessäni minut leimataan kauheaksi narkkariksi ja viedään lapsi pois.

Miksen voi vain lopettaa? Lopettaisin vain. Päätän aina niin, mutta pidemmän päälle en onnistu.

Vihaan ihmisiä jotka ovat parisuhteessa ja sitten marisevat siitä muille ihmisille. Olisivat vittu onnellisia että ovat sellaisessa.

Säälin ja jollain tavalla inhoan vammaisia ihmisiä. Kaikki jeesustelijat aina hoilaa että vammaiset on yhtä arvokkaita ihmisiä kun kaikki muutkin ja heillä on samanlainen oikeus elää. Ihmettelen vaan millaista on elää kuolaavana vihanneksena tai muuten vaan vammaisena, joilla on puhe- ja liikuntarajoitteita? Luulisi heidän itsekin kärsivän rajoitteistaan.

Mielestäni vammaisuus on luonnon keino kitkeä heikot yksilöt luonnon kiertokulusta. Tätä pitäisi myös ihmisten arvostaa. Jokainen vanhempi varmasti oppii rakastamaan lastaan, vaikka tämä olisi vammainen, mutta kauhea työhän siinä on hoitaa ja kasvattaa sellaista ihmistä, jokainen kuitenkin haluaisi terveen lapsen.

Jos itse joskus saisin tietää odotusvaiheessa että lapseni tulee olemaan vammainen, tekisin ehdottomasti abortin.

Olen hiukan ihastunut miespuoliseen kaveriini. Hakeudun hänen seuraansa ja nautin siitä. Käymme silloin tällöin oluella tms. ihan kavereina, emmekä ole millään lailla lähestyneet toisiamme fyysisesti, paitsi kerran n. kolme vuotta sitten hän siveli reittäni hieman pidempään kuin kaveri tekisi, lohduttaessaan minua. Kuitenkin voin tuntea sen seksuaalisen vetovoiman mitä välillämme on. Olen onnellsiesti naimisissa ja minulla on suloinen pieni poika, mutta nautin silti kovasti tämän kaverini seurasta ja välillä ikävöinkin häntä.

En uskalla tunnustaa mitään kiinnijäämisen pelossa. Jopa tämä viesti saa minut hyvin vainoharhaiseksi.