TunnustustenLuola.fi

minun pippelini on vino.

Olen ihastunut 15-vuotiaaseen poikaan joka on lapsellinen ja tiedän että hänen kanssaan seurustelusta ei tulisi mitään. Lisäksi olen itse parikymppinen, joten en edes yritä lähestyä häntä.

Elämä on paskaa ja mie olen paska.

Moi !haluisin vaan nyt kertoo jollekin ku ei oo oikeen ketään kenelle puhua ns. ``vakavista`` asioista . Noh..Olen 14 vuotias poika jyväskylästä ...useimpien tyttöjen mielestä hyvän näköinen ...``entisen`` ystäväni mielestä todella hyvä tyyppi ja sympaattinen silti minulla ei ole kunnon kavereita . Mikä on kun en voi saada kunnon kavereita ?! Kyllä minulla on kavereita mutta ei niille voi oikeen puhua mistään vakavasta ... aina vaan puhutaan jotain paskaa ...naiset on yleisin aihe ...puhutaan vaan just siitä että miten päästäis mahdollisimman monen kaa panolle ... Haluisin saada edes yhden tosi ystävän jonka kaa voisin puhua mistä vaan ..toivottavasti löydän sen vielä joskus ....

Miksi tahdon olla erilainen? En ymmärrä miksi koen mielihyvää tuntiessani oloni jotenkin erityiseksi ja muista erilaiseksi. Itsevarmuutenikin kohenee huomattavasti kun huomaan poikkeavani erityisesti kaverieni ulkonäöstä ja käyttäytymisestä. Hyväksyn pitkälti ihmisten omituisuudet vaikka ne olisivat vain erikoisuuden tavoittelua. On hienoa tuntea itsensä erityiseksi, vähemmän massaan sulautuvaksi. Miksi? Toisaalta on hieno tuntea kuuluvansa johonkin pienikokoisempaan ryhmään. Yksin ei ole kiva olla.

Aikaisempi huumausaineiden vastaisuuteni on lähes kadonnut. En ajattele huumeiden ikäviä puolia, kuten välittäjien tekemät laittomuudet vaan keskityn ihannoimaan itse aineiden vaikutuksia. Koskaan en ole tupakkaa ja viinaa vahvempaan kuitenkaan kajonnut. Pelkään tarpeeksi. Toisaalta jos tilaisuus tarjoutuu olen melko varma, että hamppu palaa. Olen suunnitellut kaikenlaisia keinoja, joilla voisin elää loppuelämäni lottovoittajan elämää. Mahdollisesti ikipöllyssä.

Nykyinen maailma tuntuu liian tylsältä. Televisio ja ohjelmat ovat varmaankin sekoittaneet pääni, koska haaveilen usein yliluonnollisista tapahtumista. Ohjelmat, joissa ei ole mitään yliluonnollista jäävät katsomatta. Ihailen ihmisiä, jotka pukeutuvat esim. cyber-goth -tyylisesti. He ovat kuin toisesta maailmasta. Tulee mieleen Matrix-elokuva ja kuvittelen helposti näiden ihmisten elämät jotenkin jännittäviksi, kiinnostaviksi. Todellisuudessa vaatteiden ja meikkien alla on varmaankin normaaleja opiskelijoita ja tavallisen työn tekijöitä. Tylsää.

Uskonnot olivat ennen avain todellisuudesta pakenemiselle. Tarkemmin ikioma kristinuskomme. Lapsenuskossa olen elänyt lapsuuteni ja elän jossain määrin vieläkin vaikka nykyinen elämänkatsomukseni onkin muuttunut melko täydellisesti. Periaatteesta en tahdo käsitellä oikein mitään yksikäsitteisenä totuutena joten kaikki on minulle epävarmaa. Asiat, joille en usko olevan täydellistä ratkaisua jätän mieluimmin pohtimatta lyhyen mietiskelyn jälkeen. Näin muunmuassa uskontojen suhteen. Vituttaa ihmiset, jotka esittävät mielestäni kyseenalaisista asioista yksikäsitteisiä totuuksiaan. Toisaalta en ehkä kykene kovinkaan hyvin arvioimaan itseäni ja pelkään olevani juuri sellainen henkilö, jollaista vihaan sydämeni pohjasta. Luulee olevansa aina oikeassa, ei ota muita huomioon.

Mua suoraan sanottuna vituttaa nää insinöörit, joita täälläkin on! Helvetti, kaikki insinöörit ovat turhia hapen kuluttajia. Olen hakannut kolme insinööriä, enkä kadu!

PS: Insinööri kyselee kaveriltaan:
- Mitäs pidät asuntoni sisustuksesta, olen suunnitellut sen kokonaan omasta päästäni.
- Huomasin sen heti, täällä näyttää nimittäin niin tyhjältä.

Pieni suuri tunnustus: olen ajanut humalassa henkilöautoa Kuopiossa taajama-alueella. Tästä on jo kaksi vuotta, enkä ole vieläkään kertonut tyttöystävälleni. Hän tuomitsisi minut samantien.

Ei kaduta, koska en jäänyt kiinni :)

m25

ok, lähdin kouluun opiskelemaan naisvaltaista alaa, koska tiesin että koulussa opiskelee pirusti naisia. Noh, kohta minulla on valmistuminen edessä, eikä paskaakaan kiinnosta koko ala,kaikki kaverit ja sukulaiset olettaa että olen ihan onnesta soikeana alkamassa tekemään näitä hommia. Naisopiskelijakollegoita olen jahdannut minkä kerennyt ja tiedän että jatkan sitä sitten työpaikassani.
Minua tympii tulevat kollegat, koska tiedän että suurin osa heistä on vanhoja akkoja, joiden alapää on hiivasientä täynnä. En jaksa olla hymyilevä ja aurinkoinen kuten ihmiset olettaa että minun pitäisi olla. Minun puolesta he voivat suksia vittuun.
Oikeastaan kaikki ihmiset voi suksia vittuun, ja he saisivat antaa minun elää omaa elämääni.
Jo helpotti!

Mun luo tuli kerran Jehovan todistajia jauhamaan paskaa. Kuuntelin varmaan 20 min muka kiinnostuneena. Kyselin ja vaikutin aidosti Raamatusta, Jumalasta ja Jeesuksesta kiinnostuneelta sekopäältä. Kun Jehovan todistajat kysyivät innoissaan, että ostanko heidän kauppaamansa lehden, vastasin että en vitussa, ja vedin oven heidän naamansa edestä kiinni että paukahti. Katsoin ovi silmästä, ja olipa Jehovan todistajien ilmeet näkemisen arvoiset, kun he hetken seisoivat ihmeissään käytävällä. Nauroin kovaa paskaista naurua. Nautin tuosta tilanteesta suunnattomasti!

Kerran kaverini kanssa tuli otettua ja hän nukahti sohvalle. Kävin tekemässä kunnon känniripulit ja vessasta tultuani mahassa kierteli edelleen. Kävinpä sitten purkamassa kaasut suoraan kaverini naamaan. Aamulla hän kertoi nähneensä unta jossa oli ollut ensimmäisen maailmansodan aikaisessa juoksuhaudassa ja joutunut kaasuhyökkäyksen uhriksi. Repesin hillittömään nauruun mutta en kertonut miksi.

Olen 13 vuotiaana sanonut sokealle vanhalle miehelle: "näkisitpä itsesi" ja nauranut vielä päälle.

Olen 19 vuotias nainen enkä ole ikinä harrastanut seksiä kenenkään kanssa, en edes suudellut ketään. Tämä ei johdu siitä ettenkö haluaisi, ei vain ole ollut tilaisuuksia. Olen mielestäni kaunis, ja olen kuullut samaa muiltakin, mutten ole kovinkaan sosiaalinen (eli: Inhoan lähes jokaista ihmistä joiden kanssa olen tekemisissä päivittäin.) En juo itseäni humalaan, eikä kukaan pyydä minua "juhliin", joten mahdolisuudet intiimiin kanssakäymiseen ovat vähissä. Useat ihmiset myös pitävät minua outona, mielenvikaisena tai pelottavana.

Vihaan koiran omistajia. Varsinkin kun he eivät korjaa koiriensa jätöksiä. Minut valtaa suunnaton halu vahingoittaa heitä kun nää tätä tapahtuvan.

Minua vituttaa ihmiset joiden mielestä lävistyksiä otetaan vaan muodin takia.
Minua vituttaa ihmiset jotka tökkivät itse itselleen lävistyksiä likaisella nuppineulalla [mikään vitun liekissä kuumentaminen EI steriloi, ja nokihan sille reiälle hyvää tekeekin] ja tunkevat siihen sitten jotkut Hooämmmän halpiskorut jotta varmasti saavat reikänsä tulehtumaan ja pursuamaan mätää sekä nikkeliallergian.
Minua vituttaa ihmiset jotka katsovat animea ja joiden joka toinen lause on höystetty muka hienoilla icthi kawaii naruto pikatsu- hölinöillä. Vittu kun ei kiinnosta, japanifriikit.
Minua vituttaa Green Dayta ja muuta paskaa kuuntelevat emokidit jotka pukeutuvat revittyihin raitasukkiin, pääkallokuosiin, hakaneuloihin ja omistavat mustan harakanpesää muistuttavaksi tupeeratun tukan. Sitten tungetaan galleriaan kuvia joissa suu on sutattu tai naaman ympärille piirretty jotain leikkaa tästä-viivoja.
Minua vituttaa ihmiset jotka pukeutuvat The Nightmare Before Christmas-kamaan.
Minua vituttaa pikkukootit jotka kirjoittavat muka hienoja ja angstisia runoja jotka sisältävät ainakin sanat ITSEMURHA RAKKAUS KUOLEMA 666 PETO MUSTA RUUSU KAUNEUS YÖ KALPEA. Ketään ei kiinnosta 12vee tytön angstinen paska kun pitkäaikainen suhde [Jo kaks viikkoo xDDD] jättää.
Minua vituttaa ihmiset jotka tosissaan käyttävät äksdeehymiötä, äksää ks:sän paikalla tai muuta vastaavaa.
Vihaan anorektikoita ja silikonitissisiä supermalleja tai vastaavia joiden kuvia on muokattu helvetisti.
Vihaan ihmisiä jotka kuolaavat heidän peräänsä.
Vihaan teinien keskustelufoorumeita.
Minua vituttaa ihmiset jotka hihittävät koko ajan.
Ei teistä koskaan tule mitään, ihmispaskat

Pienenä (6-7 v.) varastin kerran huoltoasemalta karkkia kenenkään huomaamatta. Häpesin tapahtunutta ja vähitellen aloin uskoa ettei sitä edes ollut tapahtunut. Vaikka siitä on jo kauuuan aikaa, painaa varastaminen mieltä. Enkä voi enää puhua aseman pitäjille kun se on suljettu ja tilalla on toinen...

Olin viimeviikolla laivaristeilyllä ja kännäsin kaverini kanssa ja pervoiltiin kaikkea.Otin ekan kerran kikulin suuhun..tuntuu ihan kummalta (olen mieshenkilö).
Olen vainoarhainen ja kuvittelen että naapurit ovat kääntyneet minua vastaan,kun näen heidän juttelevan keskenään.
Minulla oli vaihe kun tunsin seksuaalista vetovoimaa isoihin mustiin koiriin..
Vihaan erästä Jonnaa,jonka haluaisin paloitella moottorisahalla..sen oksettavan musu-poikakamun voisin hakata kirveellä paskaksi.Olen huomannut että Jonna-nimiset ämmät on jotenkin häiriintyneitä ja jätkämäisiä.
Esiinnyn usein 27 vee naisena chatissä ja olen harrastavinani netti-sexiä jonkun äijän kanssa..olen ollut vielä tosi suosittu.Kyllä ihmiset on tyhmiä.
Minulla on meili -osoite naisen nimellä,jonne äijät lähettelee viestejä ja kuviaan pillun toivossa.
Olen pahin tuntemani sekopää.Kaikki pitävät minua tosi mukavana.Saatan olla jakautunut persoona.
Olen koukussa erilaisiin nettitesteihin,esim älykkyys-psykopaatti yms.yms.testeihin.Syksyllä olin koukussa näihin tunnustuksiin,joita oli pakko lukea aina.

M.27 vee

Olen kussut entisen tyttöystäväni vierassänkyyn, mikä oli häkkikellarissa, kun kannoin tavaroitani hänen luotaan pois. Nauroin todella paljon ja kusi roiskui ympäri komeroa.

Yhdellä tyttöystävälläni oli tapana jätellä vaateitaan ympäri asuntoa. kerran hän jätti housunsa vessan lattialle. Kusin niitten päälle suutuksissani. Seuraavana päivänä hän kysyi, mistä housujen haju johtuu, johon vastasin "pistä pesuun jos ei mielytä" ja nauroin myöhemmin kavereitteni kanssa itseni kipeäksi.

Tunnustan olevani täysin hukassa avioeroni jälkeen. En pääse elämässäni eteenpäin ja tiedostan olevani henkisesti kipeä. Olen hakeutunut terapiaan ja saan sieltä apua, silti joskus näin iltaisin pääni meinaa hajota.
Kaipaan seksiä ja seuraa mukavasta kumppanista, mutta minulla ei ole tällä hetkellä ketään.
Inhoan itseäni tällä hetkellä ja haen tyydytystä esim netin chateista, että saisin edes hetkeksi ajatukseni muualle.
Masennun vain lisää, kun chatissa törmään pelkkiin pervoihin ja yksinkertaisiin tampioihin, kenen kanssa ei voi harjoittaa mitään supliikkia, sivistävää keskustelua.
Haluaisin vetää purkillisen rauhoittavia lääkkeitä, ja nukkua seuraavat kaksi vuorokautta. En voi tehdä sitä enkä tee.
Olen todennäköisesti sekoamassa. Ex-mieheni julmuus on satuttanut minua niin perinpohjin, etten näe valoa tunnelin päässä.
Olen täysin yksin.
Rakastan lapsiani.
menen nukkumaan, jotta olisin huomenna vähän paremmalla tuulella.
Sisimmässäni haluan vielä uskoa huomiseen.

Erosin ensirakkaudestani ja aloitin seurustelemaan heti ensi tilassa netistä löytämäni miehen kanssa, koska en kestänyt olla yksin. Onneksi tämä uusi mies on kuitenkin mukava, (ei siis pelkkä korvike) vaikken voi toisinaan olla kaipaamatta ensirakkauttani ja miettimättä, että tämä ja tänä asia oli hänen kanssaan paremmin. Lisäksi minua vaivaa kaameasti uuden mieheni surkean pieni penis, ensirakkaudellani oli iso elin ja uusi mieheni ei tunnu yhtään miltään. Olen harkinnut hommaavani ulkopuolisen vakipanon isokaluisesta miehestä koska myös yhdyntä on minulle tärkeää. Tunnen huonoa omatuntoa näiden asioiden johdosta, haluaisin omistautua nykyiselle miehelleni mutta ajattelen koko ajan muita ja hän kuitenkin tuntuu pitävän minusta aidosti...

Kuulun Mensaan, mutten ole oikeasti älykäs. Teen todella usein julkisesti mokia, joista yläasteikäiset nulikat pääsevät pätemään. Silloin hävettää niin että itkettää. Olen jo oppinut pitämään turpani kiinni, mutta aina vain mokaan uudestaan. Pelkään, että minut tunnistetaan tästä tunnustuksesta. (M21)